Väitöskirja koostuu kolmesta Venäjän talouden järjestelmämuutosta käsittelevästä esseestä. Niiden yhteinen teema on alueiden ja paikallishallinnon rooli Venäjän talouden transitiossa. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan teorian valossa alueiden välistä verokilpailua. Toisessa analysoidaan alueiden välistä tulotasojen lähentymistä (konvergenssia) ja kasvua. Kolmannessa esseessä hyödynnetään laajaa yrityshaastatteluaineistoa ja tarkastellaan yritysten osallistumista paikallisen infrastruktuurin tuottamiseen.
Ensimmäisen esseen tarkastelussa klassista Zodrowin ja Mieszkovskyn (1986) verokilpailukehikkoa on laajennettu kahdella siirtymätalousmaalle tyypillisellä piirteellä. Malliin on lisätty osittain Leviathan-tyyppinen päätöksentekijä sekä kaksi tuotantosektoria (uusi ja vanha), jotka ovat tuottavuudeltaan erilaisia. Hyvinvointitarkastelu osoittaa, että siirtymän alkuvaiheessa, jolloin vanhan sektorin osuus on hyvin suuri, kilpailutasapaino voi olla kuluttajien kannalta optimaalinen. Sen sijaan päätöksentekijät preferoivat aina veropäätösten koordinointia. Teoreettisen tulosten valossa alueiden välisen kilpailun tehostaminen voi siis lisätä kuluttajien hyvinvointia.
Toisen esseen analyysi tulojen hajonnasta ja Venäjän eri alueiden välisestä lähentymisestä vuosina 1992–2003 perustuu Rosstatin julkisesti saatavilla olevaan tilastoaineistoon. Keskimääräisten tulotasojen hajonta on kasvanut etenkin rikkaiden alueiden ryhmässä. Sitä vastoin köyhien alueiden osalta selvää hajonnan kasvuun tai supistumiseen liittyvää trendiä on vaikea osoittaa. Esseessä löydetään etenkin rikkaiden alueiden kesken sekä ehdotonta että ehdollista tulotasojen lähentymistä. Lisäksi havaitaan, että vuoden 1998 talouskriisin jälkeen lähentyminen on aiempaa heikompaa.
Kolmannessa esseessä keskittytään teollisuusyritysten rooliin julkisen infrastruktuurin, kuten kaukolämmön, tiestön ja vesihuollon, tuottajana. Edustavaan yritysaineistoon perustuva empiirinen analyysi osoittaa, että infrastuktuurin tuottamien on edelleen yleistä ja pitkälti neuvostoaikojen perintöä. Infrastruktuuria tuottavien yritysten suhteet paikalliseen julkisvaltaan ovat tyypillisesti tiiviitä, eivätkä yritykset halua luopua näiden suhteiden ja infrastruktuurin tuottamiseen perustuvasta järjestelmästä.