Empirical studies on the private value of Finnish patents

Empirical studies on the private value of Finnish patents
E:41
Kirjoittaja(t):
Charlotta Grönqvist
2009. 167 sivua.
Julkaisija:
Suomen Pankki
ISBN:
978-952-462-498-5
(painettu julkaisu)
ISBN:
978-952-462-499-2
(verkkojulkaisu)
ISSN:
L 1798-1077
(painettu julkaisu)
ISSN:
1798-1085
(verkkojulkaisu)



Lataa julkaisu (0,67 MB)

Teknologian kehitystä pidetään yleisesti tärkeänä yksittäisenä talouskasvun selittäjänä ja hyvän patenttijärjestelmän katsotaan lisäävän tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Patenttioikeuksien ongelma on kuitenkin se, että samalla kun nämä oikeudet kannustavat innovoimaan, lisäävät tiedon leviämistä ja helpottavat patenttialaisen tuotteen kaupallistamista, ne myös luovat monopolivoimaa, mikä taas haittaa teknologian kehityksen käyttämistä laajasti yhteiskunnassa. Immateriaalioikeuksien taloustieteessä keskeinen kysymys kuuluukin, ovatko patenttijärjestelmästä saadut hyödyt suuremmat kuin haitat. Tämä tutkimus liittyy osaltaan empiiriseen kirjallisuuteen, jossa mitataan patenttisuojan patentin omistajalle antamaa hyötyä patentin myöntämisen jälkeen eli ns. patentin arvoa. Kolmessa neljästä artikkelista tarkastellaan patentin ja sen haltijan ominaisuuksien vaikutusta suomalaisen patentin arvoon. Patentin arvon jakaumaa estimoidessa käytetään patentin uusimispäätöksiä ja vuosimaksuja sekä kehittyneitä ekonometrisiä menetelmiä. Viimeisessä artikkelissa tutkitaan ei-parametrisin menetelmin mikä vaikutus patentin arvoon oli lailla, joka pidensi patentin lakisääteisen pituuden 17 vuodesta 20 vuoteen. Tämä artikkeli liittyy osaltaan optimaalisesta patenttijärjestelmästä käytyyn keskusteluun. Tutkimuksen tuloksista voidaan politiikkakeskustelun kannalta nostaa esiin kaksi keskeistä tulemaa. Patentin arvo on funktio sekä patentin että sen haltijan ominaisuuksista. Tämä johtuu osin siitä, että patentista saatavan hyödyn oppiminen vie aikaa ja rahaa. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että pienten yritysten on rahoitusmarkkinoiden puutteelisuuden vuoksi vaikeampi kuin suurten yritysten käyttää hyväkseen patentista saatavaa mahdollista etua. Tutkimuksesta saatu toinen loppupäätös on siis, että jos patentteja pidetään kannustimena tutkimukselle ja kehitykselle, uuden tuotteen tai prosessin kaupallistamista tulisi tukea julkisin menoin myös patentin myöntämisen jälkeen. Keskeinen tulos on niin ikään se, että nykyinen 20 vuoden patenttisuoja on liian pitkä. Optimaalisen patentittijärjestelmän kannalta patentin lakisääteisen pituuden ei tulisi olla yli 17 vuotta.