2008
14/2008
Does hedging tell the full story? Reconciling differences in US aggregate and industry-level exchange rate risk premia
Kirjoittaja(t): Bill B Francis – Iftekhar Hasan – Delroy M Hunter
2008. 58 sivua.
Julkaisija: Suomen Pankki
ISBN 978-952-462-444-2 (painettu julkaisu)
ISBN 978-952-462-445-9 (verkkojulkaisu)
Hakusanat: kurssiriskipositio, valuuttakurssin riskilisä, oman pääoman tuottovaatimus, toimialan kilpailu, rahoitusvaateiden kansainvälinen hinnoittelu, C3, F3, F4, G3, Bill B Francis, Iftekhar Hasan, Delroy M Hunter
Valuuttakurssimuutosten merkitys eri toimialojen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on teoreettisesti kiistatonta. Yllättävää sen sijaan lienee, miten vähän on julkaistua empiiristä tutkimusta valuuttariskin vaikutuksista Yhdysvaltain eri toimialoilla. Tässä tutkimuksessa estimoidaan ehdollinen rahoitusvaateiden hinnoittelumalli Yhdysvaltain 36 toimialan tiedoista koostuvassa aineistossa. Tulosten mukaan valuuttakurssien riskilisä – kurssipreemio – estimoituu tilastollisesti merkitseväksi jokaisella toimialalla. Kurssipreemio kasvattaa estimointien mukaan toimialojen oman pääoman tuottovaatimusta keskimäärin 2,47 prosenttiyksikköä ja selittää likimain 11,7 % toimialojen kokonaisriskipreemion itseis¬arvosta. Maiden tulotason vaihtelu, toimialojen kilpailukyky, velkaantuneisuus, likviditeetti ja muut toimialakohtaiset ominaisuudet selittävät kurssipreemioiden maakohtaisia vaihteluita. Yhdysvaltain ulkomaankauppa, rahapolitiikka, kasvumahdollisuudet ja talouden tunnusluvut sen sijaan selittävät tulosten mukaan kurssipreemioiden vaihtelua ajan mittaan. Tutkimuksen tulokset tukevat myös käsitystä, että kurssiriskien hallinnan sijaan kurssipreemiota ei ole metodologisten puutteiden vuoksi kyetty estimoimaan tilastollisesti merkitseväksi aikaisemmissa tutkimuksissa. Näin ratkeaa myös monia aikaisempia tutkimuksia vaivannut ongelma, että osakemarkkinat yleisesti ottaen pitävät kurssipreemioita merkittävinä, vaikka kurssipreemioista on toimialatasolla vaikea löytää luotettavaa näyttöä.