2010
4/2010
Cross-border bank M&As and risk: evidence from the bond market
Kirjoittaja(t): Sungho Choi – Bill B Francis – Iftekhar Hasan
2010. 47 sivua.
Julkaisija: Suomen Pankki
ISBN 978-952-462-574-6 (painettu julkaisu)
ISBN 978-952-462-575-3 (verkkojulkaisu)
Hakusanat: pankkiriski, kansainvälinen yrityskauppa, korkomarginaalit, G14, G21, G34, F23, Sungho Choi, Bill B Francis, Iftekhar Hasan
Kansainvälisten pankkifuusioiden vaikutukset pankkitoiminnan riskeihin ovat edelleen kiistanalaisia. Kansainvälisiä pankkifuusioita voidaan yhtäältä tarkastella maantieteellisen hajauttamisen näkökulmasta, jolloin fuusioiden voidaan katsoa vähentävän pankkien konkurssiriskiä. Toisaalta tällaiset fuusiot voivat kasvattaa pankkien konkurssiriskiä, koska ne saattavat lisätä pankkien johdon ja osakkeenomistajien kannusteita liialliseen riskinottoon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan empiirisesti kansainvälisten pankkifuusioiden vaikutuksia ostajapankin riskeihin, joita mitataan ostajapankin markkinavelan korkomarginaalilla. Työssä tutkitaan lisäksi, miten ostaja- ja kohdemaan institutionaalisen ympäristön erot vaikuttavat korkomarginaalien muutoksiin sen jälkeen, kun markkinoita on informoitu pankkifuusioista. Tulosten mukaan velkamarkkinat uskovat kansainvälisten pankkifuusioiden yleisesti lisäävän pankkien riskejä. Kotimaisten pankkifuusioiden vaikutukset koetaan sen sijaan päinvastaisiksi eli pankkien riskejä vähentäviksi. Numeroiksi puettuna korkomarginaali kasvaa tulosten mukaan 4,13 peruspistettä kansainvälisen pankkifuusion julkaisemisen jälkeen. Työssä osoitetaan myös, että erot fuusioon osallistuvien maiden sijoittajansuojassa ja talletusvakuusjärjestelmässä vaikuttavat tilastollisesti merkitsevästi korkomarginaaleihin. Tilastohavainnot eivät kuitenkaan tue ajatusta, että fuusion osapuolten kotimaiset sääntely- ja valvontajärjestelmät vaikuttaisivat korkomarginaaleihin. Kaiken kaikkiaan näyttö viittaa siihen, että sääntelyviranomaisten tulisi verrata rahoituslaitosten toimintaympäristön ominaisuuksia koti- ja sijaintimaassa, kun ne arvioivat aktiivisten monikansallisten rahoituslaitosten riskejä ja puntaroivat pankkien reservivaatimusten riittävyyttä.