Monetary Policy in the ERM: Internal Targets or External Constraints?
Tutkimuksessa analysoidaan rahapolitiikkaan vaikuttaneita tekijöitä valuuttakurssimekanismiin (ERM) osallistuneissa maissa. Keskuspankin päätöksenteko-ongelmaa kuvaavasta mallista johdetaan korkosäännön muodossa oleva rahapolitiikkasääntö. Rahapolitiikkaan vaikuttaa kolme tekijää: kustannukset, joita rahapolitiikan välineen käyttö aiheuttaa, sekä hyödyt, joita saadaan onnistuneesta kysynnän ohjauksesta sekä vakaista valuuttakurssiodotuksista. Tätä jälkimmäistä kanavaa pitkin saadaan mallitettua myös ERM:ään osallistumisesta aiheutuvat Saksan korkomuutosten ja valuuttakurssipoikkeamien (keskuskurssista) vaikutukset. Tutkimuksen empiirisessä osassa pyritään määrittämään eri tekijöiden vaikutukset ERM-maiden korkopolitiikkaan. Tulosten perusteella maat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä (Belgia, Tanska, Ranska ja Hollanti) valuuttakurssi on poikennut keskuskurssistaan laajojen vaihteluvälien aikana enemmän kuin aikaisemmin. Samalla Saksan rahapolitiikan suoranainen vaikutus on pienentynyt, kun taas kotimaisen koron oman historian merkitys on pysynyt suurena tai jopa kasvanut. Sen sijaan toisessa maaryhmässä (Iso-Britannia, Italia ja Espanja) rahapolitiikan valinnat on tehty ennemminkin kotimaisten muuttujien kuin kotimaisten ja ulkomaisten muuttujien välillä. Tulokset ovat sopusoinnussa sen tulkinnan kanssa, jonka mukaan ERM:stä on tullut symmetrisempi, etenkin ns. ydinmaiden kohdalla. Vastaavasti voidaan tulkita ERM:n vähitellen muuttuneen yhteistyötä tiivistäväksi mekanismiksi, jonka avulla maat ovat voineet saavuttaa yhtenäisen korkokehityksen koordinoimalla talouspolitiikkansa tavoitteet. Ulkoisena rajoitteena ERM:n merkitys olisi samalla vähentynyt