Unemployment in a Small Open Economy: Finland and New Zealand
Tutkimuksessa tarkastellaan kahden pienen avotalouden, Suomen ja Uuden-Seelannin, työttömyyteen vaikuttavia tekijöitä viimeisen yli 30 vuoden aikana. Tutkimuksella pyritään hakemaan lisävalaistusta kolmeen kysymykseen: missä määrin työttömyyden kasvu johtuu hitaasta sopeutumisesta talouteen kohdistuviin suuriin häiriöihin, missä määrin työmarkkinoiden rakenteelliset erot synnyttävät erilaisuutta työmarkkinoiden vasteessa häiriöihin ja lopuksi, mikä on valuuttakurssin ja avoimen sektorin merkitys työttömyysongelman ratkaisussa. Tutkimuksen teoreettiset tarkastelut perustuvat suhteellisen tavanomaiseen palkat, työttömyyden, pääomakannan ja vaihtosuhteen käsittävään avotalouden työmarkkinamalliin. Yhteisintegroituvuusanalyysin avulla pyritään saamaan selville, löytyykö maiden havaintoaineistoista tukea mallin muuttujien pitkän aikavälin riippuvuuksille. Tulosten perusteella Suomen kokonaistaloudellinen sopeutuminen poikkeaa Uuden-Seelannin talouden käyttäytymisestä sikäli, että Suomessa työttömyys reagoi lyhyellä aikavälillä suhteellisen voimakkaasti häiriöihin, jotka kohdistuvat työttömyyden, reaalipalkan, vaihtosuhteen ja pääomakannan väliseen pitkän aikavälin riippuvuuteen. Tasapainottomuudet ilmenevät siten Suomessa vahvasti juuri työttömyydessä. Uudessa-Seelannissa vaihtosuhteen ja vähäisemmässä määrin reaalipalkan muutokset ovat vastaavassa asemassa. Kummankin maan työttömyydessä ilmenee kuitenkin hystereesia eli voimakasta jälkivaikutusta; jos työttömyys yllättävästi muuttuu, ovat nämä muutokset suhteellisen pysyviä. Tulokset näyttävätkin näin ollen viittaavan siihen, että suhteellisten hintojen - kuten reaalipalkkojen ja vaihtosuhteen - muutokset vaimentavat tehokkaammin kokonaistaloudellisten häiriöiden kielteisiä työttömyysvaikutuksia Uudessa-Seelannissa.