Empiiriset havainnot osoittavat, että uusilla ja nopeasti kasvavilla pankeilla on suurempi konkurssiriskin kuin muilla pankeilla. Tässä keskustelualoitteessa ilmiötä tutkitaan laatimalla pankin luottosuhteita kuvaava malli, jossa pankki toimii sekä rahoituksen välittäjänä että luotonhakijoiden luottokelpoisuuden arvioijana. Jos talletukset ovat vakuuttamattomia, pankin ja tallettajien välille syntyy kannustinongelma: pankki ei käytä riittävästi voimavaroja luottoasiakkaiden arviointiin. Kyetäkseen todistamaan luotettavuutensa tallettajille pankin täytyy säilyttää riittävä vakavaraisuusaste. Tarvittavan vakavaraisuusasteen osoitetaan tässä tutkimuksessa riippuvan pankin iästä. Uusien pankkien täytyy ylläpitää korkeampaa vakavaraisuusastetta kuin asemansa jo vakiinnuttaneiden pankkien, joilla on kannustinongelmaa pienentäviä pitkäaikaisia luottosuhteita (tulevia voittoja). Jos asemansa vakiinnuttanut pankki toisaalta kasvaa hyvin nopeasti, vanhojen luottosuhteiden prosenttiosuus pankin luottosalkussa pienenee, kannustinongelma pahenee ja pankin täytyy nostaa vakavaraisuusastettaan todistaakseen luotettavuutensa. Jos talletukset ovat vakuutettuja, viranomaisten tulisi asettaa sekä uusille että nopeasti kasvaville pankeille tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset kuin muille pankeille. Tulokset ovat laajemminkin yleistettävissä luotonantaja-yrityssuhteisiin.