Useiden empiiristen tutkimusten mukaan Yhdysvaltojen inflaatiovauhti ja sekä nimellis- että reaalikorko ovat kuvattavissa yksikköjuuriprosesseina. Tämä tarkoittaa, että nimelliskorot ja odotettu inflaatio eivät pitkällä aikavälillä vaihtelisi yhden suhteessa yhteen, mikä tulos on kuitenkin ristiriidassa teorian kanssa. Tässä tutkimuksessa otetaan käyttöön epälineaarinen kahden aikasarjan autoregressiivinen malli, joka näyttäisi sopivan varsin hyvin yhdysvaltalaiseen neljännesvuosiaineistoon (1952:I–2000:II). Osoittautuu, että 3 kuukauden valtionvekseleiden korolla ja inflaatiolla on yhteinen, epälineaarinen komponentti, joka selittää suuren osan niiden pitkän aikavälin vaihteluista. Tämä yhteiskomponentti ei vaikuta reaalikorkoon, mikä tarkoittaa, että nimelliskorko ja inflaatio vaihtelevat pitkällä aikavälillä yhden suhteessa yhteen niin, että reaalikorko on stationaarinen. Vertailu lineaarisiin vektoriautoregressiivisiin malleihin osoittaa, että epälineaarisuuksien huomiotta jättämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia politiikka-analyysiin.