Avoimessa kansantaloudessa voidaan valita kahdesta eri inflaation mittarista rahapolitiikan tavoitteena: kuluttajahinnoista tai kotimaisesta inflaatiosta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sekä joustavan että tiukan inflaatiotavoitejärjestelmän toimintaa ja analysoidaan, missä tapauksissa kotimainen inflaatio on parempi rahapolitiikan tavoite kuin kuluttajahintainflaatio. Kysymystä tarkastellaan sekä keskuspankin että koko yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimuksen kvantitatiiviset tulokset osoittavat, että tietyissä tapauksissa taloudessa vaikuttavien satunnaishäiriöiden luonteesta riippuu, kumpi inflaatiotavoite on parempi. Yhteiskunnan valinta ja keskuspankin valinta eri vaihtoehtojen välillä ovat melkein täysin yhtenevät, jos yhteiskunnallisena valintakriteerinä käytetään edustavaa kotitalouden hyötytasoa. Talouspoliittisia johtopäätöksiä tehdään odotuksiin perustuvalla pienen avoimen talouden mallilla. Malli perustuu mikrotason käyttäytymiseen, ja sillä on kaksi tärkeää piirrettä: talouden avoimuus vaikuttaa kokonaiskysyntäfunktion parametreihin ja valuttakurssi vaikuttaa inflaatioon myös suoraan Phillipsin käyrän kautta. Viimeksi mainitun seikan vuoksi rahapolitiikka ei tässä mallissa pysty täysin torjumaan kysyntähäiriöiden vaikutusta, kun noudatetaan inflaatiotavoitteeseen perustuvaa rahapolitiikan strategiaa.