Maailman väestön mediaani-ikä kasvaa noin kolmella kuukaudella joka vuosi. Seuraavien vuosikymmenten aikana lähes vanhusten osuus lisääntyy ennen kokemattomalla tavalla melkein kaikissa maailman maissa. Tämä kehitys vaikuttaa merkittävästi maailman talouden ja rahoitusjärjestelmän kehitykseen ja toimintaan.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan ikääntymisen vaikutuksia kansainväliseen reaalikorkoon ja rahoitusvirtoihin. Välineenä on 73-kohortin yleisen tasapainon limittäisten sukupolvien malli, joka kattaa viisi talousaluetta (USA, EU15, Japani, Kiina ja Intia). Malli rakentuu YK:n väestöosaston väestöennusteelle ja tuottaa ennusteet keskeisille taloudellisille ja rahoitusmuuttujille vuoteen 2050 asti.
Mallin mukaan kansainvälinen tasapainoreaalikorko alentuu seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Muutoksen suuruus riippuu ratkaisevasti julkisten eläkejärjestelmien kehityksestä. Jos julkisten eläkejärjestelmien etuusperusteet säilytetään nykytasollaan (mikä johtaisi niiden kustannusrasituksen jyrkkään kasvuun), reaalikorko alenee suurimmillaan noin 70 peruspistettä nykyisestä. Jos kus-tannusrasituksen kasvu ehkäistään etuuksia leikkaamalla, kansainvälisten reaalikorkojen lasku voi olla jopa 150 peruspistettä, kun taas eläkeiän nostaminen loiventaisi korkojen laskua.
Tulokset eivät ennakoi suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen johtavan rahoitusvaateiden hintojen romahdukseen (”financial market meltdown”), jota eräät ovat ennakoineet. Päinvastoin, joukkovelkakirjojen hinnat näyttäisivät olevan lähivuosikymmeninä noususuunnassa. Keskeinen syy tähän on odotetun eläkkeelläoloajan nopea piteneminen, joka lisää tarvetta eläkesäästämiseen – tulevaisuudessa eläkkeelle halutaan jäädä varakkaampana kuin nykyään. Tämä kehitys kumoaa suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen säästämistä vähentävän vaikutuksen.