Tutkimuksessa tarkastellaan rahapolitiikan toimintaedellytyksiä pienessä avoimessa taloudessa. Työssä käytettyä pienen avotalouden dynaamista stokastista yleisen tasapainon mallia täydennetään rahapolitiikan korkosäännöllä, jonka mukaan keskuspankki muuttaa ohjauskorkoaan, kun se ennakoi välittömien inflaatiopaineiden tai kustannuspaineiden voimistuvan tulevaisuudessa. Näin mallinnetun rahapolitiikan lisäksi työn teoreettinen malli poikkeaa kauttaaltaan rationaalisten odotusten mallista yhtäältä olettamalla, että osa valuuttamarkkinatoimijoista perustaa hinnoittelunsa ja kaupankäyntinsä tekniseen analyysiin. Toisaalta muiden taloudenpitäjien odotustenmuodostus tai oikeastaan ennusteiden laadinta perustuu talouden havaittuun liikelakiin, jota kuvataan tilastollisella mallilla. Mallin kerroinestimaatit päivitetään jokaisena periodina estimoimalla ne tuoreesta tilastoaineistosta. Näistä oletuksista seuraa erityisesti, että valuuttamarkkinoiden odotustenmuodostus on heterogeenista ja että mallitalouden dynaaminen tasapaino poikkeaa rationaalisten odotusten dynaamisesta tasapainosta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuitenkin, onko rationaalisten odotusten tasapaino opittavissa eli yhtäläistyvätkö taloudenpitäjien tilastolliset ja rationaalisten odotusten ennusteet ja miten teknisen kaupankäynnin levinneisyys valuuttamarkkinoilla vaikuttaa opittavuuteen. Tulosten mukaan yksikäsitteinen rationaalisten odotusten tasapaino on opittavissa, kun tekninen kaupankäynti on vähäistä. Toisaalta keskuspankin inflaatiovastaisuuden voimistuminen mahdollistaa useita rationaalisten odotusten tasapainoja. Työssä tarkastellaan myös keskeisten makrotaloudellisten muuttujien dynaamista sopeutumista pitkän aikavälin tasapainoon taloutta kohdanneen häiriön jälkeen.