Investment-cash flow sensitivities, credit rationing and financing constraints
Yritysten investointien ja kassavirran välisen korrelaation tulkinnasta käydään taloustieteissä yhä vilkasta keskustelua. Viime kädessä kysymys on siitä, aiheutuuko investointien havaittu riippuvuus kassavirrasta yritykseen kohdistuvista rahoitusrajoitteista vai reagoivatko investoinnit sittenkin yrityksen tulo-odotusten muutoksiin, joita kassavirran vaihtelut ilmentävät. Tässä tutkimuksessa investointien kassavirtaherkkyyttä rahoitusrajoitteiden indikaattorina tarkastellaan empiirisesti eri näkökulmista. Tarkastelujen apuna käytetään sekä yritysten tasetietoja että kvalitatiivisia kyselyaineistoja yrityksiin kohdistuvista luotonsääntelystä ja rahoitusrajoitteista. Yritysten kokema luotonsäännöstely korreloi käytetyn kvalitatiivisen aineiston perusteella sekä perinteisten indikaattoreiden – kuten yrityksen koko, ikä ja maantieteellinen sijainti – että lainanantajien luottoriskimalleista laskettujen päätösten kanssa. Korrelaatiot eivät tosin ole kovin vahvoja. Tarkastelujen yksi keskeinen ajatus on löytää näyttöä yhteydestä yritykseen kohdistuvan luotonsäännöstelyn sekä sen investointien ja kassavirran korrelaation voimakkuuden välillä. Tulosten mukaan yrityksen raportoimaa tietoa luotonsäännöstelystä voidaan selvästi käyttää hyödyksi eroteltaessa toisistaan yritykset, joissa investointien riippuvuus kassavirrasta on selvä, niistä yrityksistä, joissa tätä riippuvuutta ei ole havaittavissa. Perinteiset indikaattorit eivät ole tällaisen erottelun kannalta hyödyllisiä. Yrityksiin kohdistuvalla luotonsäännöstelyllä ei kuitenkaan ole vastaavaa erotteluvoimaa laajemmin rahoitusrajoitteista kärsivien yritysten keskuudessa. Näiden yritysten investointien ja kassavirran välinen riippuvuus ei nähtävästi ole vertailuryhmän yrityksiin verrattuna voimakkaampaa. Nämä tulokset ovat sopusoinnussa tuoreissa tutkimuksissa raportoidun empiirisen näytön kanssa.