Determinacy of interest rate rules with bond transaction services in a cashless economy
Taylorin periaatetta, jonka mukaan keskuspankin on muutettava ohjauskorkoaan talouden inflaatiovauhdin muutoksia suuremmalla määrällä, pidetään yleisesti modernin rahapolitiikan normatiivisen analyysin yhtenä kulmakivenä. Taylorin periaatteen mallisidonnaisuutta on tutkittu viime aikoina suhteellisen aktiivisesti ja joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että periaatetta ei voida pitää patenttiratkaisuna hintatason määrittyneisyydelle taloudessa, jossa kotitaloudet nauttivat rahan ja valtion joukkovelkakirjojen hallussapitoon liittyvistä likviditeettipalveluista. Tämän tutkimuksen moderni teoreettinen makromalli kuvaa taloutta, joka on luopunut käteisen käytöstä ja jonka valtionvelan markkinoilla kaupataan kahdenlaisia valtion joukkovelkakirjoja. Näistä joukkovelkakirjoista yksi sopii ominaisuuksiensa vuoksi maksuvälineeksi hyödykemarkkinoiden kaupankäynnissä, kun taas toinen soveltuu paremmin rahoitusmarkkinoille varallisuuden hallussapitovälineeksi. Työssä osoitetaan, että Taylorin periaate ei tällaisessa taloudessa rikkoonnu. Talouden hintataso on tällöin siis määrittynyt edellyttäen, että finanssipolitiikka ei ole ristiriidassa Taylor periaatteen mukaisen aggressiivisen korkopolitiikan kanssa.