Syksyllä 2007 Iso-Britannia koki ensimmäisen merkittävän talletuspaon sitten kuningatar Viktorian valtakauden. Talletuspaon kohteeksi joutui Northern Rock. Kyseessä oli harvinainen tapahtuma, koska Iso-Britannia oli onnistunut välttämään tällaiset kriisit Englannin keskuspankin 1800-luvun kolmannella neljänneksellä kehittämien järjestelmien ansiosta. Kriisissä oli harvinaista myös se, että sen laukaisi päätös tukea vaikeuksiin joutunutta rahoituslaitosta. Lisäksi kriisi poikkesi pankkikriisien historiasta siten, että tällä kertaa pankkipaon kohteeksi joutui vain yksi rahoituslaitos. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miksi perinteiset kriisienhallintajärjestelmät eivät tämänkertaisen kriisin yhteydessä toimineet, jos näin voidaan ylipäätään väittää, ja miten näitä järjestelmiä tulisi muuttaa tai kehittää kriisien ehkäisemiseksi tulevaisuudessa. Työssä käydään ensin läpi kriisin keskeiset vaiheet, ja sen jälkeen huomio kiinnitetään pankkivalvontaan kriisiä edeltävänä aikana sekä viranomaistoimiin kriisin puhkeamisen jälkeen. Työssä yritetään perustella, miksi päätös tukea ongelmapankkia laukaisi kriisin ja miksi kriisi ei levinnyt muihin rahoituslaitoksiin. Näiden tulkintojen pohjalta työssä tarkastellaan lopuksi ehdotuksia politiikkatoimenpiteiksi, joiden käyttö helpottaisi vastaavien kriisien ehkäisemistä tulevaisuudessa.