Suhteellisen yleisen käsityksen mukaan pankkeihin kohdistuvat tukkumarkkinoiden rajoitteet niiden rahoittaessa taseitaan voimistavat rahapolitiikan vaikutuksia taloudessa. Tässä yhteydessä puhutaan tavanomaisesti rahapolitiikan vaikutusten pankkikanavasta osana rahapolitiikan yleistä välittymismekanismia. Tässä työssä osoitetaan, että näiden rahoitusrajoitteiden vaikutukset rahapolitiikan välittymiseen ovat itse asiassa teoreettisesti epäselviä, vaikka tavanomaiset kotitalouksien ja yritysten varallisuuden määräytymistä selittävät teoreettiset mallit puoltavatkin ennakkokäsitystä pankkikanavasta rahapolitiikan vaikutuksia voimistavana tekijänä. Työn empiirisessä osassa tutkitaan G8-maiden tilastohavaintoja, joiden ei katsota tukevan oletusta, että pankkisektorin talletukset reagoisivat rahapolitiikan kiristämiseen negatiivisesti ja voimakkaammin kuin lainananto. Tämä oletus on sen käsityksen mukainen, että pankkikanava voimistaa rahapolitiikan vaikutuksia. Empiirinen näyttö ei kaiken kaikkiaan ole yksiselitteistä, mutta viittaa siihen, että talletukset vaihtelevat myötäsyklisesti ja jonkin verran lainanantoa vaimeammin. Toisin kuin pankkien lainananto, pankkitalletusten kokonaismäärä ei myöskään näytä merkittävästi reagoivan koron muutoksiin. Näiden tulosten perusteella ei ole ilmeistä, että pankkikanava voimistaa rahapolitiikan vaikutuksia. Tämä tutkimus siis osaltaan korjaa alan kirjallisuudessa jo muutaman vuosikymmenen vallinnutta väärinkäsitystä pankkien merkityksestä rahapolitiikan välittymisessä.