Rahoitusvarallisuuden arvon vaihtelut ja rahapolitiikka Yhdysvaltain taloutta kuvaavassa dynaamisessa makromallissa
Työssä tarkastellaan osakemarkkinoiden vaihtelun ja rahapolitiikan välistä vuorovaikutusta Yhdysvaltain talouden keskeisiä ominaisuuksia selittävässä dynaamisessa makromallissa. Malli rakennetaan niin, että rahoitusvarallisuuden vaihtelut voivat vaikuttaa kotitalouksien kulutukseen. Mallissa on rahoitusmarkkinakokemuksiltaan kahdenlaisia kotitalouksia, joista jo pitkään markkinoilla olleet ja rahoitusvarallisuutta kartuttaneet kotitaloudet käyvät kauppaa rahoitussäästämistä aloittelevien kanssa. Jähmeästi muuttuvien nimellispalkkojen ansiosta osinkojen määrä vaihtelee mallissa suhdanteiden mukaisesti. Muiden nimellisten ja reaalisten kitkatekijöiden avulla otetaan huomioon estimoinnissa käytettyjen havaittujen muuttujien pitkään kestävät makrotaloudelliset vaikutukset. Estimointituloksista erottuu kolme päätulosta. Ensinnäkin osakemarkkinahintojen heilahtelut vaikuttavat merkittävästi talouden suhdannevaihteluihin. Toiseksi Yhdysvaltain keskuspankki käyttää rahapolitiikkakorkoaan vaimentaakseen osakemarkkinahintojen vaihteluita. Kolmanneksi työn makromallista johdetaan teoreettinen rahoitusmarkkinoiden tilan indikaattori, joka mittaa osakemarkkinoilla toteutuneen hinnan ja vastaavan tasapainohinnan eroa. Tätä osakemarkkinoiden ”hintakuilua” käytetään arvioitaessa, kuinka hyvin empiirisissä tutkimuksissa käytettävät vaihtoehtoiset mittarit kykenevät selittämään työssä käytetyn makromallin dynaamisia ja syklisiä ominaisuuksia. ”Hintakuilun” aikasarjaominaisuudet ovat sopusoinnussa tunnettujen osakemarkkinoiden nousu- ja laskukausien kanssa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Lisäksi ”hintakuilu” korreloi suhteellisen voimakkaasti vuonna 2008 alkaneen rahoitusmarkkinoiden romahduksen kanssa. Työssä pohditaan myös skenaarioita tarkasteluperiodille kuviteltujen rahapolitiikkasokkien ja ”hintakuiluun” kohdistuvien sokkien eli ns. kontra-faktuaalisten sokkien vaikutusten mittaamiseksi.