Stanley Fischer jättää tänään Yhdysvaltain keskuspankin. Maailmassa ei ole kovinkaan montaa ihmistä, jotka ovat uransa aikana olleet huipulla sekä akateemikkoina että käytännön ekonomistityössä. Stanley Fischer on erinomainen esimerkki tällaisista harvinaislaatuisista ihmisistä: hän on ensiluokkainen tutkija ja opettaja. Hän on myös yksi maailman vaikutusvaltaisimmista päätöksentekijöistä, ja on johtanut joitakin maailman tärkeimpiä poliittisia instituutioita.
Stan Fischerin kokemus ja saavutukset ovat niin ainutlaatuiset, että niistä on mahdotonta tehdä yhteenvetoa. Larry Summers oli oikeassa kirjoittaessaan, että Stanin lähtö Fedistä merkitsee yhden aikakauden loppua.
Henkilökohtaisella tasolla olen kiitollinen monista kohtaamisistamme ja pitkään jatkuneesta ystävyydestä. On oikeastaan hätkähdyttävää, kuinka paljon yhteyksiä Stanilla on kotimaahani Suomeen ja suomalaisiin ekonomisteihin.
Mainitsen niistä vain neljä.
Stanin ensi kosketus Suomeen oli 1970-luvulla. Stan oli juuri julkaissut kuuluisan makrotalouden oppikirjan, jonka hän oli kirjoittanut yhdessä Rudi Dornbuschin kanssa. Pian sen jälkeen Stan ja Dornbusch viettivät kahteen otteeseen kaksi viikkoa Suomessa. He luennoivat Yrjö Jahnssonin säätiön järjestämällä jatko-opiskelijoiden kurssilla.
Nämä kurssit olivat korvaamattoman arvokkaita ekonomistien ammattikunnan kehitykselle Suomessa. Ne olivat erittäin keskeinen osa ekonomistien jatko-opintoja Suomessa vuosikymmenen ajan. Vuoden 1979 kurssin johtavina opettajina Stan ja Rudi Dornbusch antoivat kestävän panoksen maamme nopeasti kasvavan ekonomistien ammattikunnan kehitykseen.
Stanin toinen yhteys Suomeen liittyy hänen rooliinsa väitöskirjojen ohjaajana. Kuten tiedämme, Stan on ollut monen taloustietieteen alan jättiläisen opettaja tai väitöskirjan ohjaaja. Esimerkkeinä mainittakoon Ben Bernanke, Larry Summers ja Olivier Blanchard.
Meille suomalaisille – mutta muillekin – edesmennyt Pentti Kouri on vahvoja mielikuvia herättävä henkilö. Hän oli loistava suomalainen ekonomisti, joka lyhyen akateemisen uransa aikana jätti suuren jäljen kansainväliseen rahataloustieteeseen. Pentti Kouri oli lähtöisin Lapista. Hänen uransa tutkijana oli kuin Lapin kesä: valoisa, mutta lyhytkestoinen. Stanley Fischer oli Pentin väitöskirjan ohjaaja MIT:ssä. Stan kertoi minulle Pentistä seuraavaa: “Pentti tuli lähes joka päivä keskustelemaan kanssani kello neljän jälkeen. Hänen kiinnostuksen kohteensa olivat uskomattoman laajat, ja keskustelumme olivatkin erittäin mielenkiintoisia. Huhtikuussa sanoin Pentille kuitenkin, että kanssasi on mukava keskustella, mutta väitöskirjasi ei ole juurikaan edistynyt. Vain kahden kuukauden kuluttua Pentti palautti erittäin hyvän väitöskirjan.”
Tämä tapahtui noin vuonna 1974. Tarina kuvaa hyvin Stanin yleistä asennoitumista johtajuuteen: hän on mitä ystävällisin ja lämpimin ihminen, mutta tarvittaessa myös jämäkkä.
Kolmanneksi hän teki myös loistavia rekrytointeja. Hän oli se, joka rekrytoi Helsingin Yliopiston alumnin ja äskettäin Nobelin taloustieteen palkinnon saaneen Bengt Holmströmin Yalesta oman laitoksensa henkilökuntaan MIT:ssä. Bengt on kertonut, että hän oli kiinnostunut siirtymään MIT:hin erityisesti Stanin vuoksi, joten hän oli hyvin pettynyt, kun Stan siirtyi pian Kansainväliseen valuuttarahastoon.
Stan siirtyi IMF:n palvelukseen vuonna 1994, erittäin merkityksellisten tapahtumien aattona. Yhdessä valuuttarahaston pääjohtaja Michel Camdessus’n kanssa hän navigoi IMF:n ja maailmantalouden läpi 1990-luvun turbulenssien, joihin lukeutuivat esimerkiksi Aasian ja Venäjän kriisit. He olivat myös mukana todistamassa euroalueen syntyä. Kuten tiedämme, Stan oli IMF:n varapääjohtajana erittäin arvostettu ja kunnioitettu rahaston henkilöstön ja ylimmän johdon keskuudessa.
Stan on yksi uuskeynesiläisyyden isistä. Uuskeynesiläisyys on tällä hetkellä vallitseva ja kehittyvä taloustieteen suuntaus johtavissa tutkimuslaitoksissa ja politiikkainstituutioissa. Stanin ajattelua on motivoinut halu yhdistää teoreettinen tarkkuus ja teorian sovellettavuus reaalimaailman ihmisten todellisiin ongelmiin.
Kun minut nimitettiin Suomen Pankin pääjohtajaksi, pyysin ennen toimeni alkua tietenkin tilannekatsauksen siitä, mitä keskuspankkimaailmassa oli tuolloin tapahtumassa. Tutkimuspäällikkömme antoi käteeni kirjan ja sanoi, että ennen kuin luet mitään muuta, aloita tästä. Kirja sisälsi Stanin esitelmän, jotka oli kirjoitettu Englannin pankin 300-vuotisjuhlan kunniaksi pidettyä vuoden 1994 konferenssia varten. Esitelmän nimi oli ”Modern central banking”. Ja tosiaan, siinä oli kaikki – hintavakaus, keskuspankin itsenäisyys, tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys. Stanin essee antoi hyvän alun pääjohtajan polulleni, ja siitä olen kiitollinen.
Lopuksi mainitsen vielä neljännen yhteyden Stanin ja Suomen välillä. Suomen Pankin pääjohtajana minulla on ollut etuoikeus tavata Stan usein ja eri paikoissa: Yhdysvalloissa, BIS:n kokouksissa, Israelissa ja muuallakin. Meille oli suuri kunnia, että Stan osallistui Israelin keskuspankin pääjohtajana ollessaan Suomen Pankin 200-vuotisjuhlakonferenssiin Helsingissä vuonna 2011.
Tässä konferenssissa pitämässään esityksessä Stan esitti kysymyksen, ovatko rahoitusjärjestelmän kehittyneisyys ja taloudellinen kasvu yhteydessä toisiinsa. Hän suhtautui asiaan hieman skeptisesti. Varhaisissa tutkimuksissaan Stan oli löytänyt negatiivisen korrelaation rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen ja talouskasvun välillä. Esimerkiksi Japanissa talous kasvoi paljon nopeammin kuin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Stanin kysymys siitä, johtaako rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tiukentuminen välttämättä talouskasvun hidastumiseen, on yhtä ajankohtainen nyt kuin aikoinaan.
Vierailin Israelin keskuspankissa kahdesti Stanleyn pääjohtajakaudella. Ensimmäisellä käynnilläni osallistuin Stanin järjestämään seminaariin, jossa pidin puheen EKP:stä ja eurojärjestelmästä. Kerroin yleisölle, että olin ensimmäistä kertaa Israelissa, mutta että minulla oli ollut erikoislaatuinen mahdollisuus oppia Israelista ja sen kulttuurista, sillä lukioaikoinani olin ollut vaihto-oppilaana Yeshivah of Flatbush -lukiossa Brooklynissa, New Yorkissa. Silloin yleisön joukosta nousi pitkä mies, joka kysyi: ”Muistatko minut? Olin koripallojoukkueen kapteeni.” Tietysti muistin hänet. Hän oli Ed Offenbach, Israelin keskuspankin vanhempi ekonomisti.
Stanley Fischer on tehnyt meihin kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen älyllisellä ja moraalisella tinkimättömyydellään. Meillä on ollut erityinen etuoikeus työskennellä hänen kanssaan.
Olemme vaimoni Assin kanssa nauttineet monista tapaamisistamme Rhoda ja Stanley Fischerin kanssa kaikkina niinä vuosina, joina olemme olleet keskuspankkiyhteisön jäseninä. Nämä tapaamiset säilyvät muistoissamme.
Kiitos.