Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Metsäteollisuus ry:n kevätwebinaari 13.4.2021
Talouspolitiikka koronakriisin jälkeen – Mistä vauhtia kilpailukykyyn ja kestävään kasvuun?
Arvoisa yleisö, hyvät kuulijat,
Kiitän kutsusta tulla alustamaan Suomen talouden näkymistä ja talouspolitiikasta tähän Metsäteollisuus ry:n kevätwebinaariin. Olemme nyt kasvukauden kynnyksellä, toivon mukaan monessakin mielessä.
Talouden kasvussa tärkeä rooli on luonnollisesti investoinneilla. Suomessa metsäteollisuuden investoinneilla on perinteisesti ollut suuri merkitys. Viime vuosien hankkeista Äänekoskelle rakennettu ja Kemiin tuleva biotuotetehdas muodostavat jo kahdestaan lähes kolmen miljardin euron kokonaisuuden. Lisäksi suuria, yhteensä satojen miljoonien arvoisia investointeja on tehty myös muun muassa sahateollisuuteen. Kansantaloutemme mittaluokassa nämä luvut ovat hyvin merkittäviä panostuksia kestävään kotimaiseen työhön ja yhteiskunnan hyvinvointiin.
Tulevan kehityksen kannalta on olennaista, että metsäteollisuus on vakavasti sisäistänyt kiertotalouden ja biotalouden merkityksen. Tätä kautta Suomi on jatkossakin kestävällä tavalla vihreän kullan maa.
Ja totta kai odotan suurella mielenkiinnolla vielä selvityspöydällä olevien metsäteollisuuden investointi- ja kehityshankkeiden tulemia – toivottavasti myönteisiä.
Hyvät kuulijat,
Maailmantalouden toipuminen on nyt käynnissä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF nosti äskettäin ennustettaan tälle vuodelle, mutta tulevaan kehitykseen liittyy yhä paljon riskejä. Euroopankin talouden pudotus oli jyrkkä, mutta elpyminen voi olla ripeää tämän vuoden jälkipuoliskolta alkaen.
Suomen talous supistui viime vuonna vajaat 3 % ja elpyy Suomen Pankin maaliskuisen väliennusteen mukaan niin, että se kasvaa runsaat 2½ % sekä tänä että ensi vuonna. Ennusteessa oletetaan, että rokotuskattavuuden kasvaessa yhteiskuntaa voidaan avata ja talouskasvu pääsee vauhtiin tämän vuoden mittaan.
Sekä Suomessa että koko maailmassa talous olisi supistunut selvästi enemmän ilman talouspolitiikan voimakasta tukea. Tällä kertaa finanssipolitiikka ja rahapolitiikka ovat toimineet samaan suuntaan ja siten tukeneet toisiaan.
Kansallisten finanssipoliittisten ratkaisujen lisäksi merkityksensä on myös yhteisillä eurooppalaisilla toimilla, joista tärkein on EU:n elpymisrahasto. Se on jo päätösvaiheessaan auttanut ylläpitämään luottamusta ja tehnyt tilaa julkisen talouden kriisitoimille eri maissa. Lähivuosina se tukee kestävän kasvun edellyttämiä uudistuksia ja investointeja, etenkin osaamisen ja koulutuksen vahvistamista sekä digitalisaation edistämistä ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Keskuspankit ovat koronakriisissä tehneet oman osuutensa. Ne ovat varmistaneet markkinalikviditeetin ja suotuisat rahoitusolot. Koronakriisi aiheutti vuosi sitten jopa uuden finanssikriisin vaaran, jonka keskuspankit onnistuivat torjumaan. EKP:n rahapolitiikkaa on tukenut voimakkaasti luotonantoa, tuotantoa ja työllisyyttä – ja siten hintavakautta.
Koronakriisin aikana EKP:n neuvosto on keventänyt rahapolitiikkaa useaan otteeseen, laajasti ja eri keinoin, jotta rahoitusolot ovat suotuisat kaikilla talouden sektoreilla. Viime kuussa muutimme rahapolitiikkaa yhä elvyttävämpään suuntaan rahoitusolojen kiristymisen välttämiseksi.
Vuosi sitten keväällä myrskyisässä tilanteessa suuri merkitys oli myös sillä, että eurojärjestelmä turvasi dollarimääräisen rahoituksen eurooppalaisille pankeille. Siinä EKP nojautui Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven kanssa toteutettuihin onnistuneisiin valuutanvaihtojärjestelyihin. Myös Suomessa tätä mahdollisuutta hyödynnettiin mittavasti.
Tällä hetkellä euroalueen talous on vielä koronakriisin kourissa. Sen odotetaan elpyvän asteittain, kun pandemia hellittää. Euroalueen inflaation odotetaan yhä jäävän liian hitaaksi, vaikka se jonkin verran nopeutuikin vuoden alussa.
Rahapolitikassa on nyt syytä pitää vahvasti elvyttävän linjan kurssi ennallaan, kunnes sekä terveys- että talouskriisi on taltutettu. On parempi katsoa kuin katua ja rakentaa tukeva silta vastarannalle yli tämän kriisiajan.
Hyvät kuulijat,
Suomessa vientialojen näkymät ovat kansainvälisen talouden vanavedessä viime kuukausina kokonaisuutena kirkastuneet. Yksi vientialojen tuotannon ja työllisyyden näkymiin vaikuttava tekijä on kotimainen kustannuskehitys. Koronakriisi on tuonut mukanaan riskin siitä, että Suomen kustannuskilpailukyky voi heiketä uudelleen.
Kyse on siitä, että muissa maissa koronakriisi voi vaimentaa työn hinnan kehitystä enemmän kuin Suomessa. Meillä viime työmarkkinakierroksen pääavaajasopimukset solmittiin juuri ennen kuin kriisi alkoi.
Miten työn hinta eri maissa – etenkin euroalueella – sitten on kehittynyt koronakriisin aikana suhteessa Suomeen? Siitä on tällä hetkellä vaikea vetää johtopäätöksiä tulevan kannalta. Työn hinnan eri mittarit kertovat keskenään eri suuntaisia tarinoita, kun henkeä kohti lasketut työtunnit ovat vaihdelleet voimakkaasti monissa maissa. Tämän taustalla on erilaisten julkisesti tuettujen lyhennetyn työajan järjestelmien käyttö.
Tulevaa voidaan silti hahmottaa ennusteiden avulla. Eurojärjestelmän, OECD:n ja komission ennusteiden mukaan työn hinta nousee Suomessa vuosina 2020 ja 2021 yhteensä jonkin verran enemmän kuin euroalueella keskimäärin, noin ½ – 1½ prosenttiyksikköä enemmän.
Toisaalta muita maita nopeampaa työn hinnan nousua voisi kustannuskilpailukyvyn kannalta jossain määrin kompensoida, jos työn tuottavuus kehittyisi Suomessa suotuisammin kuin muualla, mihin edellä mainitut ennusteet viime ja tämän vuoden osalta nyt viittaavat.
Hyvää tuottavuuskehitystä tarvitaan Suomessa kipeästi. Se on taloudellisen hyvinvoinnin keskeinen edellytys ja yritysten palkanmaksuvaran kivijalka. Tuottavuuskasvun lyhyen aikavälin laskennalliset, tilastoissa näkyvät vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja erot usein pitkälti ohimeneviä. Ennusteet tuottavuuskasvun erosta Suomen ja euroalueen keskiarvon välillä ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän luotettavia kuin euroalueen työn hintaa koskevat ennusteet. Nähtäväksi jää, miten tuottavuudelle tällä kertaa käy.
Yhtä kaikki Suomen kustannuskilpailukyvyn kehitysnäkymää suhteessa verrokkimaihin on syytä seurata tarkasti. Sen heikkeneminen uudelleen rajoittaisi vientialojen tuotannon ja työllisyyden suotuisan kehityksen edellytyksiä ja siten talouden elpymistä koronakriisin hellittäessä.
Hyvät kuulijat,
Kun koronakriisi nyt asteittain siirtyy historiankirjoihin, Suomen taloudella on edessään samat pidemmän aikavälin ongelmat kuin ennen kriisiä, eivätkä yhtään aiempaa helpompina. Meillä on entistä suurempi tarve vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä ja nostaa työllisyysastetta. Sama koskee mitä suurimmassa määrin tuottavuuskasvun edellytyksiä.
Kun tarkastellaan työn tuottavuuden kehitystä finanssikriisin jälkeen aina koronapandemiaan asti, se oli Suomessa poikkeuksellisen vaimeaa, pl. muutama vuosi 2015 lähtien. Tämä pitkän aikavälin kehitys pitäisi kääntää parempaan suuntaan. Suomessa on investoitu liian vähän sekä fyysiseen tuotannolliseen pääomaan että tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Eikä ole aktiivisesti huolehdittu kansainvälisten osaajien saamisesta Suomeen yritystemme ja taloutemme dynamiikkaa vahvistamaan.
Pystyisimmekö kokoamaan sellaisen kahden kärjen työllisyys- ja tuottavuuslinjauksen, jossa asetettaisiin aidosti tavoitteeksi sekä korkea työllisyysaste että nopea tuottavuuskasvu? Ja suuntaamaan julkisen vallan ja työmarkkinoiden osapuolten toimet pitkäjänteisesti niitä kohden?
Mitä tämä voisi tarkoittaa? Vaikkapa sitä, että paikallisen sopimisen edellytyksiä lisättäisiin sekä työ- ja virkaehtosopimusten raameissa että lainsäädäntöä kehittämällä. Sitä, että henkilöstön edustusta ja tiedonsaantia kehittämällä työntekijät saavat riittävästi tietoa yrityksen tilasta – ja että sopimiseen on riittävää osaamista kummallakin puolella.
Viimeaikaiset liikkeet työmarkkinoilla heijastavat paikallisen sopimisen lisäämisen tarvetta. Toivoa sopii, että tulevista muutoksista huolimatta koordinaatio työehdoista sovittaessa onnistuu Suomessa. Rahaliiton jäsenmaana vientivetoinen koordinaatio eri alojen välillä – Suomen malli joka syntyi käytännössä vaikkakaan ei teoriassa – on meille hyvin tärkeä.
Toinen kärki olisi se, että Suomen rakenteellista kilpailukykyä vahvistettaisiin monin eri tavoin, jotta työn tuottavuus taloudessamme voi kasvaa. Innovaatiotoimintaa on mahdollista tukea laajalla ja pysyvällä t&k-verohelpotuksella, joka tukisi yhtäläisesti kaikkien alojen ja yritysten mahdollisuuksia kehittää tuottavuutta. Sen rinnalla julkinen valta antaisi edelleen suunnattua t&k-tukea, jonka suuntaamiseen vaikuttaisivat arviot eri klusterien ja toimialojen menestyksen edellytyksistä.
Kunnianhimoinen tavoite t&k-menojen kasvattamisesta 4 prosenttiin BKT:sta on nähdäkseni täysin paikallaan, kun otamme huomioon Suomen heikon tuottavuuskehityksen. On aihetta kysyä: voisiko sen taakse saada laajan yhteiskunnallisen tuen, vaikkapa parlamentaarisen komitean avulla? Näin voitaisiin huolehtia pitkäjänteisesti julkisen vallan panostuksesta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.
Hyvät ystävät,
Tämä ei suinkaan ole kattava lista, eivätkä nämä esiin nostamani asiat ole ainoita, joilla Suomen kasvukykyä voidaan vahvistaa. Sellaisia työllisyystoimia, joilla on todellista vaikuttavuutta tutkimustiedon valossa, on ilman muuta tarve toteuttaa työllisyysasteen nostamiseksi.
Toivonkin hartaasti, että voisimme suomalaisessa keskustelussa kansantaloudesta ja talouspolitiikasta keskittyä näihin olennaisiin työllisyyden ja tuottavuuden kysymyksiin – ja hakea niihin toimivia ratkaisuja ennakkoluulottomasti ja yhteistyöllä.
Ikääntyvän maamme tilanne kun on sen verran vaikea, ettei meillä ole enää varaa toistemme ohi puhumiseen ja päätösten siirtämiseen aina vain seuraaville hallituskausille.
Muu maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa.
Kiitos!