Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
LähiTapiola Pohjoisen 160-vuotisjuhla, 26.5.2023, Oulu
Eurooppa ja Suomi kriisien maailmassa
Arvoisat juhlavieraat, hyvät ystävät,
Kiitos kutsusta vuosijuhlaanne! LähiTapiola Pohjoinen on varttunut suuresti kunnioitettavaan 160 vuoden ikään. Juhlapuheen pitäminen täällä tänään on minulle suuri ilo ja kunnia.
Se on suuri ilo myös siksi, että minulla on myös omakohtainenkin, tai ainakin perhekohtainen, yhteys LähiTapiolaan. Äidinisäni Viljo Valjakka toimi nimittäin LähiTapiolan yhden edeltäjän, Auran, konttorinhoitajana Mikkelissä 1960- ja 1970-luvuilla. Oletan, että hänet valittiin tehtävään paitsi pätevänä myyntitykkinä myös Kenttätykistökillan tuella, jonka piiriin Aseveliliiton toiminta Mikkelissä taisi lakkauttamisen jälkeen keskittyä.
Hän kuului niihin, jotka tekivät täyden viiden vuoden reissun taistellen sekä talvi- että jatkosodassa ja palasi rintamalta reservin kersanttina. Ville-papan ulkopoliittinen linja oli selkeä. Muistan, kun soitin hänelle Mikkeliin EU-kansanäänestyksen päivänä lokakuussa 1994 ja kysyin, jokohan olet äänestänyt. Ville-pappa vastasi salamannopeasti:
"Totta kai kävin äänestämässä. Äänestin kyllä. Minä katsoin viisi vuotta itään, sen jälkeen olen katsonut vain länteen!"
Oletan, että Ville olisi ollut aika tyytyväinen Suomen Nato-päätökseen, vaikka olisi varmasti ollut surullinen ja vihainen Venäjän laittomasta, brutaalista hyökkäyssodasta Ukrainassa.
Hyvät ystävät,
LähiTapiola Pohjoisen varhaisimman edeltäjän, Kalajoen paloapuyhdistyksen, juuret menevät tätäkin pidemmälle ja ulottuvat toukokuuhun 1863.
Yhdistyksen perustaminen ajoittuu tärkeään saumakohtaan Suomen historiassa. Vain neljä kuukautta siitä, syyskuussa 1863, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kutsui tai paremminkin määräsi Suomen säätyvaltiopäivät koolle ensi kertaa 54 vuoteen.
Keisari ei kutsunut valtiopäiviä koolle hyväntahtoisuuttaan vaan heikkouttaan. Venäjän ylivalta Euroopan politiikassa oli murskautunut jo 1850-luvulla, kun osmanien ja länsivaltojen liittouma kukisti sen Krimin sodassa. Heikentynyt Venäjä joutui sallimaan valtiopäivät tyynnyttääkseen suomalaisten toiveita aiempaa laajemmasta autonomiasta Venäjän valtakunnan sisällä.
Säätyvaltiopäivät säätivät seuraavan 40 vuoden aikana noin 400 lakia. Lait raivasivat maaperää kansalaisyhteiskunnalle ja laajenevalle kapitalismille. Vuosina 1865 ja 1873 annetut kunnallislait lisäsivät kansan mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Niiden myötä sääty-yhteiskunta alkoi asteittain murtua.
Paloapuyhdistysten alkuvuodet olivat vaiherikkaita myös maailman ja Suomen taloudessa. Vuonna 1857 koettiin ensimmäinen globaali finanssikriisi, jonka aallot löivät Suomen perukoillekin saakka. Kriisin seurauksena ruplan arvo romahti. Venäläiset liikepankit jouduttiin likvidoimaan, kun ne eivät kestäneet niihin kohdistunutta talletuspakoa.
Globaali finanssikriisi myös osaltaan edesauttoi Suomen markan syntyä vuonna 1860 (hopeakantaan se sidottiin 1865). Kriisin jäljiltä Venäjän rahajärjestelmä oli hyvin epävakaa ja inflaatio nopeaa. Suomen ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin johdolla Suomi onnistui vakuuttamaan keisarin, kenraalikuvernöörin ja Venäjän vaikutusvaltaisen valtiovarainministeri Mihail Reuternin siitä, että suuriruhtinaskunnan rahauudistus saattaisi auttaa Venäjänkin taloutta. On epäselvää, missä määrin se auttoi Venäjää, mutta Suomen taloudelle sekä autonomian vahvistamiselle ja oman kansallisen tien kulkemiselle se oli valtava askel.
Suomen talous alkoi laajemminkin kehittyä. Höyrysahojen käyttöönotto lisäsi tuotantoa sahateollisuudessa. Teknologian kehitys vauhditti myös paperitehtaiden perustamista.
Paperiteollisuus vaati suuria alkuinvestointeja. Niitä suurelta osin rahoittivat vasta perustetut liikepankit. Suomen Yhdyspankki perustettiin vuonna 1862 – vain hieman ennen Kalajoen paloapuyhdistystä. Hypoteekkiyhdistys oli perustettu jo vuonna 1860.
Suomalaisten elämä oli kuitenkin kovin ankaraa. Katovuodet 1862, -65 ja -67 johtivat viimeisimpään laajamittaiseen nälänhätään Suomessa ja koko Länsi-Euroopassa. Joidenkin arvioiden mukaan nälkä ja taudit tappoivat jopa 200 000 suomalaista, noin kymmenyksen Suomen silloisesta väestöstä. Oulun lääni oli yksi pahiten hädästä kärsineistä alueista.
Hyvät kuulijat,
Hyppään nyt ajassa eteenpäin, paloapuyhdistysten alkuvuosista tähän päivään. Vaikka maailma ja Suomi ovat muuttuneet sinä aikana perinpohjaisesti, historia toistaa itseään monin tavoin.
1850-luvulla sodittiin Krimillä. Suomenlinnaakin pommitettiin, ja Oolannin sotaa käytiin Ahvenanmaalla. Nyt Venäjä käy laitonta hyökkäyssotaansa Ukrainassa.
Inflaatiostakaan emme ole päässeet kokonaan eroon, vaikka viime vuosikymmenellä siltä monen vuoden ajan kenties näyttikin. Energian hinnan, korkojen ja muiden elinkustannusten nousu rasittaa erityisesti kaikkein velkaantuneimpien kotitalouksien taloutta.
Inflaation jarruttamiseksi 2 prosentin tavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä Euroopan keskuspankin neuvosto onkin nostanut korkoja viime vuoden heinäkuusta alkaen ja tärkein ohjauskorko on nyt 3,25 prosenttia. Koronnostoilla halutaan estää inflaation ryöpsähtäminen hallitsemattomaksi ja reaalisen ostovoiman mureneminen. Näin pidetään yllä kestävän kasvun ja korkean työllisyyden vaatimaa talouden vakautta.
Korkopäätöksissä arvioidaan etenkin sitä, miten energian ja ruoan hinnasta puhdistettu pohjainflaatio kehittyy ja toisaalta, miten hyvin jo tehdyt rahapolitiikan päätökset vaikuttavat. Pohjainflaation on oltava selkeästi ja kestävästi laskusuunnassa ennen kuin lopetamme rahapolitiikan kiristämisen. Olemme siirtyneet rahapolitiikassa kokonaiskysyntää rajoittavalle alueelle, eikä meidän ole syytä poistua sieltä ennenaikaisesti, vaan toimia johdonmukaisesti inflaation vakauttamiseksi 2 prosentin tavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä.
Työllisyyskehitys on koko Euroopassa nyt parempaa kuin vuosikymmeniin, mikä kannattelee taloutta myös meillä Suomessa. Kestävän kasvun polku on kapea, mutta ennakoivalla, punnitulla linjalla sitä kyetään kulkemaan. Näin voimme vakauttaa inflaation tavoitteeseen aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia taloudelle ja työllisyydelle.
Hyvät kuulijat,
Edellisestä globaalista finanssikriisistäkään ei ole kuin viisitoista vuotta, euroalueen valtioiden velkakriisistä sitäkin vähemmän. Tuorein muistutus rahoitusjärjestelmän haavoittuvuudesta on globaalin pankkisektorin maaliskuun myllerrys, "March Madness".
Yhdysvaltalaisen Silicon Valley Bankin kaatuminen ja sveitsiläisen jättipankin Credit Suissen ajautuminen kilpailijansa syliin vain kaksi kuukautta sitten muistuttavat, että rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen vaatii jatkuvaa työtä.
Nälänhätien aika on Suomessa sentään ohi. Koronavuodet kuitenkin osoittivat, että terveyteen liittyvät kriisit voivat aiheuttaa suurta vahinkoa kehittyneissä yhteiskunnissakin.
Mutta uusia kriisejä tulee vastaisuudessakin. Emme voi niitä kaikkia estää, mutta voimme varautua niihin. LähiTapiola Pohjoisen ja koko LähiTapiola-ryhmän tarjoamat monipuoliset elämänturvapalvelut suojaavat omistaja-asiakkaitanne heidän talouksiinsa kohdistuvilta yllätyksiltä.
Kriisinkestävyyttä – tai resilienssiä, kuten nykyisin on muodikasta sanoa – tarvitaan myös koko yhteiskunnan ja kansantalouden tasolla.
Kriisinkestävyys sisältää lukuisia ulottuvuuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kauppa- ja teknologiapolitiikasta huoltovarmuuteen energiataloudessa ja ruoantuotannossa. Kriisinkestävyys on myös sitä, että suuretkaan tappiot eivät horjuta pankkien ja vakuutusyhtiöiden toimintakykyä ja että rahoitusyritykset ja maksujärjestelmät ovat riittävästi suojattuja niihin mahdollisesti kohdistuvilta kyber- tai hybridi-iskuilta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomen kriisinkestävyyttä on vahvistanut pitkäjänteinen integroitumisemme länteen, viimeisimpänä askeleena jäsenyytemme Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:ssa. Yksi seikka on silti syytä muistaa: vaikka Nato-jäsenyys tuo turvaa yhteisen ja ennaltaehkäisevän pelotteen ansiosta, kriisin kohdatessa Suomen alueellisesta puolustuksesta vastaamme me suomalaiset itse, siis Suomen puolustusvoimat, reserviläisarmeijamme. Tämä ei ole muuttunut. Kansallisesta puolustuskyvystä on pidettävä jatkossakin hyvä huoli.
Kriisinkestävyys vaatii erityisesti vahvaa kansantaloutta ja julkista taloutta. Valitettavasti Suomen kansantalous on tällä hetkellä liian pieni kunnolla kannattelemaan sinänsä laadukasta, joskin uudistuksia kaipaavaa suomalaista hyvinvointivaltiota.
Yhtälön saaminen tasapainoon vaatii kahden kärjen taktiikkaa: kansantalouden kasvupotentiaalia on vahvistettava ja julkinen talous on saatava terveemmälle pohjalle.
Kansantalouden kasvupotentiaalin kasvattaminenkaan ei ole helppo tehtävä taloudessa, jossa väestö vanhenee ja työikäisten kotimaisten työntekijöiden määrä vähenee. Mitä enemmän työllisten ja työntekijöiden määrä vähenee, sitä enemmän kasvun aikaansaaminen vaatii lisää inhimillisen pääoman kasvattamista.
Tältä osin kehitys on mennyt viime vuosina väärään suuntaan. Suomi on hälyttävästi jäänyt jälkeen monista OECD-maista nuorten koulutustason parantamisessa. Joissakin OECD-maissa korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden nuorten aikuisten osuus on lähes 70 %, Suomessa osuus on pudonnut alle 40 prosentin.
Koulutuspoliittisessa selonteossa on asetettu tavoitteeksi osuuden nostaminen 50 prosenttiin vuoteen 2030. Tavoite on ehdottomasti kannatettava, ja sitä kohti tulee pyrkiä pitkäjänteisellä työllä ja konkreettisilla toimenpiteillä. Tämä edellyttää myös työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton sujuvoittamista ja edellytysten vahvistamista, myös asenteellisten.
Julkisen talouden tervehdyttämisen osalta toivon onnea ja viisautta hallitusneuvottelijoille ja tulevalle hallitukselle – siinä tehtävässä työsarkaa totisesti riittää.
Hyvät ystävät,
Oulussa ja sen ympäristössä inhimillisestä pääomasta on kuitenkin pidetty hyvää huolta. Oulun seutu on leveysasteillaan poikkeuksellinen tutkimus- ja kehitystoiminnan keskus.
Tässä suuri ansio on Oulun yliopistolla. Oulu ympäristöineen on hyvä esimerkki siitä viisaudesta, että yliopistot ovat parasta aluepolitiikkaa. Myös Oulun ammattikorkeakoulussa tehdään erinomaista työtä.
Oulun seutu on ollut yksi Suomen talouden dynamoista jo tervakaupan ajoista saakka. Kuten laulaa Mikko Alatalo klassikossaan Yhdentoista virran maa:
”Siellä maassa, jossa kasvoin, tervaa poltettiin,
ja sillä tervalla Oulun porvarit tanssi niin,…
Siihen maahan, jossa kasvoin, minä aina rakastun,…
Ja aurinko nousee takaa suon pitkostetun”
Nokian matkapuhelinliiketoiminnan nousu ja tuho on tietenkin keskeinen osa Oulun ja koko Suomen tuoreempaa taloushistoriaa. Viime vuosinahan Nokia on uudelleen keskittänyt tuote- ja kehitystoimintaansa Ouluun, ei tosin enää kännyköiden vaan 5G- ja 6G-teknologioiden kehittämiseen.
Oulu on ylipäänsä toipunut vaikuttavalla tavalla Nokian aiemmista vaikeuksista, ja Nokian vaikutus näkyy Oulun seudun vireässä teknologiayrityskentässä. Esimerkiksi terveysteknologia-alan yritysten rooli Oulun seudun kasvun vauhdittajana on ollut merkittävä.
Suomen uudistamisessa siis riittää työtä. Mutta meillä on kaikki eväät olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Se edellyttää vahvaa kykyä uudistua ja valmiutta keskinäiseen yhteistyöhön.
Kaiken kaikkiaan näen Oulun seudun, LähiTapiola Pohjoisen toiminta-alueen, talouden ja elinkeinoelämän näkymät sangen valoisina.
Näillä sanoilla toivotan LähiTapiola Pohjoiselle onnea ja hyvää juhlavuoden jatkoa!
Hyvää syntymäpäivää LähiTapiola Pohjoinen!