Rahapolitiikan välineet

Vähimmäisvarantovelvoitteet

Kaikki euroalueella sijaitsevat luottolaitokset ovat vähimmäisvarantovelvollisia, eli niiden tulee tallettaa velvoitteen määrittämä osa varoistaan sijaintimaansa kansalliseen keskuspankkiin. Eurojärjestelmä maksaa velvoitteen mukaisille vähimmäisvarantotalletuksille samansuuruista korkoa, jonka vastapuolet joutuvat maksamaan keskuspankkirahasta perusrahoitusoperaatioissa. Varantovelvoite määritellään luottolaitosten talletuskannan pohjalta.

Vähimmäisvarantovelvoitteella tasoitetaan lyhyiden rahamarkkinakorkojen vaihteluita sekä tarvittaessa lisätään luottolaitosten keskuspankkirahoituksen kysyntää. Varantovelvoitteiden korkoliikkeitä tasaava vaikutus perustuu siihen, että velvoitteiden täyttöä mitataan noin kuukauden mittaisten varantojenpitoperiodien kuluessa tehtyjen varantotalletusten keskiarvona. Tämän vuoksi keskuspankkirahan kysynnän satunnaisvaihtelut eivät yleensä vaikuta voimakkaasti lyhyimpiin rahamarkkinakorkoihin. 

Markkinaoperaatiot

Markkinaoperaatioilla eurojärjestelmä säätelee rahoitusjärjestelmässä olevan keskuspankkirahan määrää. Kaikessa lainaamisessa luottolaitoksille vaaditaan riittävät ja erikseen määritellyt vakuudet. Tällä pyritään välttämään luottotappiot eurojärjestelmän rahapolitiikan toteutuksessa. Markkinaoperaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan: perusrahoitusoperaatiot, pidempiaikaiset operaatiot, hienosäätöoperaatiot ja rakenteelliset operaatiot.

Viikoittaisilla perusrahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä viestii korkopolitiikkansa mitoituksesta. Perusrahoitusoperaatioiden juoksuaika on viikko, ja ne toteutetaan joko kiinteä- tai vaihtuvakorkoisina huutokauppoina. Kiinteäkorkoisissa operaatioissa keskuspankkirahan hinta on etukäteen kiinnitetty rahapolitiikan mitoituksen edellyttämälle tasolle. Vaihtuvakorkoisissa operaatioissa rahapolitiikan mitoitus ilmaistaan asettamalla minimitarjouskorko eli alaraja keskuspankkirahan hinnalle.

Pidempiaikaisia, juoksuajaltaan kolmen kuukauden mittaisia rahoitusoperaatioita toteutetaan kuukausittaisina huutokauppoina. Näillä operaatioilla katetaan rahoitussektorin pidempiaikaista rahoitustarvetta, eikä niillä normaalisti pyritä vaikuttamaan korkotasoon.

Säännönmukaisten rahoitusta tarjoavien viikko- ja kuukausioperaatioiden ohella EKP voi järjestää hienosäätöoperaatioita vastatakseen pankkijärjestelmän rahoitustarpeen odottamattomiin heilahteluihin. Hienosäädössä voidaan lisärahoituksen myöntämisen ohella myös ottaa vastaan määräaikaistalletuksia luottolaitoksilta. Valtaosa hienosäätöoperaatioista ajoittuu vähimmäisvarantojen pitoperiodien viimeisiin päiviin.

Tarvittaessa eurojärjestelmä voi säätää luottolaitosten rahoitustarvetta pitempivaikutteisilla rakenteellisilla operaatioilla. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää velkasitoumusten liikkeeseenlaskua tai arvopapereiden ostoja ja myyntejä. 

Maksuvalmiusjärjestelmä

Maksuvalmiusjärjestelmällä eurojärjestelmä tarjoaa rahapolitiikan vastapuolille mahdollisuuden tasoittaa oman harkintansa mukaan rahoitustarpeidensa päivittäisiä vaihteluita tekemällä yli yön  talletuksia tai ottamalla vakuuksia vastaan yli yön  maksuvalmiusluottoa. Rahapolitiikasta riippumattomien tase-erien satunnaisvaihteluiden takia markkinaoperaatioilla ei kyetä jakamaan täsmälleen vähimmäisvarantovelvoitteiden edellyttämää kokonaisrahamäärää. Lisäksi keskuspankkirahan kysyntä riippuu päivätasolla rahamarkkinoiden kyvystä tasata likviditeettiä pankkien välillä. 
 
Talletuskorko on aina perusrahoitusoperaatioissa sovellettavaa korkoa alhaisempi ja lainauskorko korkeampi. Maksuvalmiusjärjestelmän korot muodostavat ns. korkoputken, joka rajoittaa pankkienvälisen yli yön  koron vaihteluita muodostamalla tälle ala- ja ylärajan.