Hintavakautena voidaan pitää tilaa, jossa yleisen hintatason muutoksia ei tarvitse ottaa huomioon tehtäessä kulutus- ja investointipäätöksiä. Hintavakauden oloissa inflaatio on maltillista ja ennakoitavissa. Eurojärjestelmän rahapolitiikka tukee parhaiten suotuisan taloudellisen ympäristön kehittymistä ja hyvää työllisyyttä, kun se varmistaa hintavakauden.
Nopea inflaatio ja deflaatio ovat ilmiöitä, joilla on haitallisia vaikutuksia talouteen. Inflaatio määritellään tavaroiden ja palvelujen hintojen yleiseksi nousuksi, joka johtaa rahan arvon alenemiseen, toisin sanoen ostovoiman heikkenemiseen. Deflaatio määritellään usein inflaation vastakohdaksi eli tilanteeksi, jossa yleinen hintataso laskee yhtäjaksoisesti.
Nopeasta inflaatiosta on monia haittoja. Inflaatiovauhdin muutos heikentää hinnoista saatavaa informaatiota, mikä saattaa vääristää taloudellisia päätöksiä ja siten hidastaa talouden kasvuvauhtia. Epävakaa hintakehitys tuottaa myös epäoikeudenmukaisuuksia, sillä se muuttaa rahamääräisten säästöjen arvoa sattumanvaraisesti ja vahingoittaa sen vuoksi varsinkin säästäjien asemaa. Epävarmuus inflaatiokehityksestä johtaa myös korkoja nostavien riskilisien kasvuun.
Deflaatiota pidetään inflaatiotakin vaarallisempana ilmiönä. Siinä hinnat ja palkat laskevat yleisesti ja rahan arvo nousee. Deflaation oloissa velat pitää maksaa takaisin arvokkaammalla rahalla kuin ne on otettu, ja siksi deflaatiot ovat monesti johtaneet velkakriiseihin ja konkurssien määrän kasvuun.
Inflaation vaihtelut ja inflaatioon liittyvä epävarmuus kasvavat inflaation keskimääräisen kiihtymisen myötä. Tästä syystä hintavakaustavoite asetetaan usein mahdollisimman lähelle nollaa. Toisaalta erittäin hitaaseen inflaatioon liittyy myös riskejä. Nimelliset hinnat ja palkat ovat jäykkiä siten, että niitä on usein hankala laskea. Tämän seurauksena ennakoitavissa oleva vaimea inflaatio helpottaa tasapainoisen talouskehityksen kannalta keskeisiä suhteellisten hintojen muutoksia. Tavallisimmin käytettyjen inflaatiomittareiden on myös havaittu sisältävän yläsuuntaista mittausharhaa.
Euroalueella hintavakauden ylläpitäminen onnistuu parhaiten, kun tavoitteena on 2 prosentin inflaatiovauhti keskipitkällä aikavälillä. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) soveltuu parhaiten hintojen mittaamiseen arvioitaessa hintavakaustavoitteen saavuttamista. EKP:n neuvosto on aloittanut monivuotisen hankkeen omistusasumisen kustannusten sisällyttämiseksi YKHI-indeksiin, mikä toisi paremmin esiin kotitalouksien kannalta merkityksellisen inflaatiovauhdin. EKP:n neuvosto alkaa jo nyt ottaa rahapoliittisia arvioita laatiessaan huomioon täydentäviä inflaation mittareita, joihin sisältyy alustavia arvioita omistusasumisen kustannuksista.
EKP:n rahapolitiikan strategiaa toteutetaan keskipitkän aikavälin näkökulmasta. Siinä on otettu huomioon, että inflaatio poikkeaa lyhyellä aikavälillä väistämättä jonkin verran tavoitteesta ja että rahapolitiikan välittymiseen talouteen ja inflaatioon liittyy epävarmuutta ja viiveitä. Kun rahapolitiikkaa harjoitetaan joustavasti keskipitkän aikavälin näkökulmasta, voidaan ottaa huomioon, että poikkeamiin inflaatiotavoitteesta on tarkoituksenmukaisinta reagoida tilanteen mukaan niiden alkusyystä, suuruudesta ja kestosta riippuen.
Inflaatio pyritään pitämään riittävästi nollainflaatiota nopeampana, mikä tarjoaa turvamarginaalin deflaation riskiä vastaan. Se vaikuttaa myönteisesti nimelliskorkojen trendikehitykseen ja mahdollistaa rahapoliittisten korkojen laskemisen kehityksen heikentyessä.
Kahden prosentin inflaatiotavoitteen symmetrisyyden vuoksi EKP:n neuvosto katsoo tarpeelliseksi ottaa huomioon korkojen tosiasiallisen alarajan vaikutukset. Kun korkotaso taloudessa lähenee tosiasiallista alarajaansa, vaaditaan erityisen voimallisia tai pitkällisiä rahapoliittisia toimia, jotta poikkeama 2 prosentin inflaatiotavoitteesta ei pääse vakiintumaan. Inflaatio voi siirtymävaiheessa olla myös 2 prosentin inflaatiotavoitetta jonkin verran nopeampaa.