Varmistamalla hintavakauden eurojärjestelmän rahapolitiikka tukee parhaiten suotuisan taloudellisen ympäristön kehittymistä ja hyvää työllisyyttä. Jos hintavakaus ei vaarannu, eurojärjestelmä tukee myös EU:n yleistä talouspolitiikkaa. Sen tavoitteita ovat muun muassa kestävä kasvu ilman inflaatiota ja hyvä kilpailukyky.
Hintavakaus on määritelty euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (inflaation) alle kahden prosentin vuotuiseksi nousuksi, ja siihen pyritään keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiovauhdin tulee olla kahden prosentin tuntumassa. Näin vältetään deflaatiota eli haitallista hintatason alenemista. Inflaatiotavoitteessa on otettu huomioon myös mahdolliset mittausharhat.
Inflaatio ja deflaatio ovat tärkeitä talouden ilmiöitä, joilla on haitallisia vaikutuksia talouteen. Inflaatio määritellään yleensä tavaroiden ja palvelujen yleiseksi hinnannousuksi, joka johtaa rahan arvon alenemiseen, toisin sanoen ostovoiman heikkenemiseen. Deflaatio määritellään usein inflaation vastakohdaksi eli tilanteeksi, jossa yleinen hintataso yhtäjaksoisesti laskee.
Hintavakaus vallitsee silloin, kun inflaatiota tai deflaatiota ei juuri ole eli kun hinnat eivät keskimäärin nouse eivätkä laske merkittävästi, vaan pysyvät ajan mittaan vakaina.
Inflaatiosta on monia haittoja. Se vääristää taloudellisia päätöksiä ja siksi hidastaa talouden kasvuvauhtia. Tämän lisäksi se on epäoikeudenmukainen, koska se syö rahamääräisten säästöjen arvoa ja vahingoittaa sen vuoksi varsinkin piensäästäjien asemaa.
Deflaatio on inflaatiotakin vaarallisempi. Siinä hinnat ja palkat laskevat yleisesti ja rahan arvo nousee. Deflaation oloissa velat pitää maksaa takaisin arvokkaammalla rahalla kuin ne on otettu, ja siksi deflaatiot ovat monesti johtaneet velkakriiseihin ja konkurssien määrän kasvuun.
Keskuspankkien muodostaman eurojärjestelmän tehtävänä on huolehtia hintavakaudesta euroalueella. Hintavakauden takaamiseksi eurojärjestelmä harjoittaa rahapolitiikkaa. Se mielletään usein yksinkertaisesti lyhyen koron asettamiseksi. Laajassa mielessä rahapolitiikkaa ovat kaikki julkisen vallan toimet, joilla vaikutetaan rahajärjestelmän rakenteeseen ja toimintaan. Käytännössä rahapolitiikkaa toteuttavat keskuspankit. Ne ohjaavat taloudessa liikkuvan rahan määrää, markkinoilla vallitsevia korkoja tai valuuttakursseja.
Hintavakaustavoite merkitsee inflaation ja inflaatio-odotusten hillitsemistä. Odotuksia hillitään tehokkaimmin asettamalla rahapolitiikalle mitattavissa oleva tavoite ja selkeä strategia, joka kertoo yleisölle jo etukäteen, mihin talouden mittareihin keskuspankki kiinnittää erityistä huomiota ja miten se pyrkii tavoitteeseen.
Rahapolitiikka välittyy talouteen monin eri tavoin. Rahapolitiikan operaatiot vaikuttavat pankki-järjestelmän maksuvalmiuteen, markkinakorkoihin ja valuuttakursseihin. Rahoitusmarkkinoiden hinnanmuodostuksen kautta määräytyvät luotto- ja talletuskorot sekä pitkäaikaiset korot. Rahapolitiikka vaikuttaa epäsuorasti myös varallisuushintoihin, raha- ja luottomääriin, inflaatio-odotuksiin, inflaatioon ja muuhun kokonaistaloudelliseen kehitykseen.