Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti eurojärjestelmän rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä euroalueen hintatason vakautta ja suojella siten euron ostovoimaa.
Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston 13.10.1998 tekemän päätöksen mukaan hintavakaus määriteltiin yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi. Hintavakauteen pyritään keskipitkällä aikavälillä. EKP:n neuvosto täsmensi rahapolitiikkansa strategiaa 8.5.2003 tekemässään päätöksessä, jonka mukaan hintavakauden tavoitteeseen pyrittäessä tähdätään inflaatiovauhdin säilyttämiseen 2 prosentin tuntumassa keskipitkällä aikavälillä. Tällä tarkennuksella korostettiin pyrkimystä säilyttää riittävä turvamarginaali deflaatioriskin välttämiseksi.
Eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia on kuvaus siitä, millä perustein rahapoliittiset päätökset tehdään.
Strategialla on kaksi keskeistä tehtävää.
- Se määrittää rahapolitiikan päätöksentekoprosessia. Strategian avulla varmistetaan, että EKP:n neuvostolla on käytössään tarvitsemansa tiedot ja selvitykset sellaisten tehokkaiden rahapoliittisten päätösten tekemiseksi, jotka ylläpitävät hintavakautta.
- Se on väline viestiä yleisön kanssa. Rahapolitiikka on tehokkainta, kun se on uskottavaa, eli kun yleisö voi täysin luottaa siihen, että rahapolitiikassa on kokonaan sitouduttu hintavakauden tavoitteeseen ja että rahapolitiikkaa toteutetaan tavalla, jolla tavoite saavutetaan tehokkaasti.
Näiden kahden toisiaan täydentävän tehtävän täyttämiseksi on välttämätöntä, että käytettävissä on tietoa siitä, miten talous toimii. Erityisen tärkeää on ymmärtää niiden tietojen merkitys, jotka koskevat hintavakauteen kohdistuvia tulevia uhkia ja joita saadaan tarkastelemalla talouden nykykehitystä. Kokonaistaloudellisen kehityksen arvioinnin osalta rahapolitiikan strategia perustuu kahteen pilariin. Niistä yksi on laaja taloudellinen analyysi ja toinen on rahataloudellinen analyysi.
- Laajassa taloudellisessa analyysissa hyödynnetään suurta joukkoa kokonaistaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia, joiden avulla tulevia hintavakauteen kohdistuvia riskejä voidaan arvioida. Tällaisia muuttujia ovat esimerkiksi palkat, valuuttakurssit, pitkät korot, monet taloudellista toimeliaisuutta ja finanssipolitiikkaa kuvaavat muuttujat, hinta- ja kustannusindeksit sekä elinkeinoelämää ja kuluttajia koskevat suhdannekyselyt.
- Rahataloudellisessa analyysissa käytetään hyväksi tietoa, jota rahataloudelliset muuttujat voivat antaa hintavakauteen kohdistuvista riskeistä. Rahataloudellisilla muuttujilla tarkoitetaan muun muassa yleisön hallussa olevan rahan määrää ja rahalaitosten luotonannon kokonaismäärää. Huomiota kiinnitetään raha-aggregaatti M3:n kasvuun, yksityiselle sektorille suuntautuvan luotonannon kasvuun ja liiallista likviditeettiä mittaavien indikaattoreiden kehitykseen.
Kahteen pilariin perustuvan strategian avulla taataan, että raha- ja reaalitalouden sekä rahoitusmarkkinoiden kehitystä seurataan ja analysoidaan tarkasti. Perusteellisen analysoinnin ansiosta EKP pystyy asettamaan ohjauskorkonsa sellaiselle tasolle, että ne parhaiten tukevat hintavakautta. Näin eurojärjestelmän rahapolitiikka turvaa euron ostovoiman ja tukee samalla myös euron ulkoista arvoa, jota mitataan sen kurssilla muita valuuttoja vastaan. Valuuttakurssille ei ole kuitenkaan asetettu mitään tavoitetta.