Eurojärjestelmän tärkein rahapolitiikan väline ovat ns. perusrahoitusoperaatiot, joita Suomen Pankki toteuttaa viikoittain EKP:n neuvoston päätösten mukaisesti. Perusrahoitusoperaatioissa Suomen Pankki myöntää asiakkailleen eli hyväksymilleen vastapuolille luottoa EKP:n vahvistamalla korolla vakuuksia vastaan.
EKP julkaisee vuosittain ohjeellisen huutokauppakalenterin säännöllisten markkinaoperaatioiden aikataulusta. Tarvittaessa eurojärjestelmä tasaa markkinoiden likviditeettiä muilla operaatioilla.
Maksuvalmiusjärjestelmässä Suomen Pankin rahamarkkinavastapuolet voivat omasta aloitteestaan ottaa yön yli -lainaa hyväksyttyjä vakuuksia vastaan tai tehdä yön yli -talletuksia Suomen Pankkiin.
Suomessa toimivat luottolaitokset ovat velvoitettuja pitämään tietyn minimimäärän varantoja Suomen Pankissa. Näitä varantoja pankit voivat hyödyntää tilapäisten maksuvalmiusvaihtelujen tasaamiseen ja pankkien välisten maksujen suorittamiseen. Luottolaitokset pitävät vähimmäisvarantojaan Suomen Pankissa joko suoraan omissa nimissään tai välillisesti ko. pankkiryhmän keskusrahalaitoksen kautta.
Ohjauskorot
Tärkein ohjausväline on perusrahoitusoperaatio, jonka koron muutoksilla eurojärjestelmä viestii rahapolitiikan linjasta. Perusrahoitusoperaatioissa sovellettavan koron muutokset heijastuvat voimakkaasti lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin. Perusrahoitusoperaatiot toteutetaan vaihtuvakorkoisina huutokauppoina monikorkoista huutokauppamenettelyä käyttäen. EKP:n neuvosto asettaa pankkien korkotarjouksille alarajan (=ohjauskorko), jonka tehtävänä on viestiä rahapolitiikan virityksestä. Lisäksi eurojärjestelmä rajoittaa pankkien välisen yön yli -koron vaihteluja maksuvalmiusjärjestelmän koroilla, joita ovat maksuvalmiusluoton korko ja talletuskorko.
Rahamarkkinaoperaatiot
Markkinaoperaatioilla on keskeinen sija eurojärjestelmän rahapolitiikassa. Niillä ohjataan korkoja, hallitaan markkinoiden likviditeettiä ja viestitään rahapolitiikan virityksestä. Markkinaoperaatiot toteutetaan yleensä EKP:n aloitteesta kansallisten keskuspankkien välityksellä. Markkinaoperaatiot voidaan jakaa neljään ryhmään:
- Perusrahoitusoperaatiot ovat viikoittaisia likviditeettiä lisääviä operaatioita, jotka kansalliset keskuspankit toteuttavat vakiohuutokauppoina ja joissa sovellettava maturiteetti on yksi viikko. Perusrahoitusoperaatioilla on keskeinen asema eurojärjestelmän markkinaoperaatioiden tavoitteiden täyttämisessä, ja niiden avulla turvataan suurin osa rahoitussektorin maksuvalmiudesta.
- Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot ovat kerran kuussa toteutettavia likviditeettiä lisääviä vakiohuutokauppoja. Näiden operaatioiden tarkoituksena on lisätä vastapuolten pitempiaikaista maksuvalmiutta. Niissä sovellettava maturiteetti on kolme kuukautta. Pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä ei pyri antamaan rahapoliittisia signaaleja markkinoille.
- Hienosäätöoperaatioita toteutetaan tarpeen mukaan, kun halutaan tasata rahamarkkinoiden likviditeetin odottamattomista muutoksista johtuvia korkovaihteluita. Hienosäätöoperaatiot suoritetaan joko pikahuutokauppoina tai kahdenvälisinä operaatioina. EKP:n neuvoston päätöksellä ja poikkeavissa olosuhteissa EKP voi keskitetysti suorittaa kahdenvälisiä hienosäätöoperaatioita.
- Rakenteellisia operaatioita voidaan käyttää, jos halutaan vaikuttaa eurojärjestelmän rakenteelliseen asemaan rahoitussektoriin nähden.
Maksuvalmiusjärjestelmä
Maksuvalmiusjärjestelmällä pyritään rajoittamaan yön yli -koron ylisuuria liikkeitä. Sen avulla voidaan myös viestiä rahapolitiikan virityksestä. Maksuvalmiusjärjestelmä koostuu maksuvalmiusluotosta ja talletusmahdollisuudesta, joita vastapuolet voivat käyttää omasta aloitteestaan. Maksuvalmiusluoton avulla vastapuolet voivat saada kansallisilta keskuspankeilta yön yli -likviditeettiä vakuuksia vastaan. Maksuvalmiusluoton korko on käytännössä samalla pankkien välisen yön yli -koron yläraja. Talletusmahdollisuutta käyttäen vastapuolet voivat tehdä yön yli -talletuksia kansallisiin keskuspankkeihin. Näille talletuksille maksettava korko on käytännössä pankkien välisten yön yli -markkinoiden koron alaraja.
Vähimmäisvarantojärjestelmä
Eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmää sovelletaan euroalueen luottolaitoksiin, ja sen tarkoituksena on ensisijaisesti tasata rahamarkkinakorkoja sekä lisätä rakenteellisen keskuspankkirahoituksen tarvetta. Kunkin luottolaitoksen on talletettava tietty osa varoistaan kansallisiin keskuspankkeihin. Vähimmäisvarantotalletuksille maksetaan korkoa, joka on sama kuin perusrahoitusoperaation korko.