Eurojärjestelmän rahapolitiikan ensisijainen tavoite on hintavakaus, eikä eurojärjestelmällä ole valuuttakurssitavoitetta. Euro kelluu, eli sen valuuttakurssi määräytyy vapaasti markkinoilla.
Eurojärjestelmän on mahdollista vaimentaa kurssivaihteluja ostamalla tai myymällä euroja suhteessa muihin valuuttoihin. Mahdolliset valuuttainterventiot toteutetaan hajautetusti kansallisissa keskuspankeissa valuuttakauppavastapuolten kanssa.
EU-maiden valtiovarain- tai talousministerien muodostama Ecofin-neuvosto voi antaa EKP:lle yleisiä valuuttakurssipoliittisia suuntaviivoja. Ne eivät kuitenkaan saa rajoittaa EKPJ:n itsenäistä asemaa tai olla ristiriidassa hintavakaustavoitteen kanssa.
Valuuttavaranto
Mahdollisia valuuttaoperaatioita varten Euroopan keskuspankki tarvitsee valuuttavarantoa. Euroalueen kansalliset keskuspankit siirsivät vuoden 1999 alussa osan omista varannoistaan EKP:lle. Siirron kokonaismäärä oli vajaat 40 mrd. euroa, ja siitä 15 % siirrettiin kultana. Suomen Pankin osuus oli noin 700 milj. euroa. Siirrettyjen varantojen vastineena Suomen Pankilla on EKP:ltä euromääräinen saaminen, jolle EKP maksaa korkoa.
EKP:n nimiin siirrettyjen varantojen sijoittaminen on edelleen kansallisten keskuspankkien vastuulla, mutta niiden sijoituspolitiikasta päättää EKP. Omien varantojensa sijoittamisesta keskuspankit päättävät itse.
Suomen Pankki ylläpitää omaa valuuttavarantoaan muun muassa EKP:n mahdollisia lisätarpeita sekä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) Suomen osuuksiin liittyviä rahoitustarpeita varten.