Rahoitusjärjestelmän tärkein tehtävä: kanavoida rahoitusta säästäjiltä investoijille
Rahoitusjärjestelmän keskeisenä tehtävänä taloudessa on kanavoida rahoitusta säästäjiltä, joiden menot ovat pienemmät kuin tulot, rahoituksen tarvitsijoille, jotka haluavat kuluttaa tai investoida enemmän kuin ansaitsevat. Toisin sanoen rahoitusjärjestelmän avulla säästäjät voivat lainata varoja rahoituksen käyttäjille.
Tärkeimpiä lainanantajia ovat yleensä kotitaloudet, mutta myös yritykset, julkisyhteisöt ja ulkomaiset osapuolet voivat antaa lainaksi ylimääräisiä varojaan. Pääasiallisia lainanottajia ovat yleensä yritykset ja julkisyhteisöt, mutta myös kotitaloudet ja ulkomaiset toimijat voivat ottaa lainaa hankintojensa rahoittamiseksi.
Varat ohjautuvat lainanantajilta lainanottajille kahta kautta. Suorassa eli markkinoiden kautta kanavoituvassa rahoituksessa lainanottajat hankkivat rahoitusta suoraan rahoitusmarkkinoilla toimivilta lainanantajilta myymällä näille rahoitusinstrumentteja eli arvopapereita (esim. velkapapereita tai osakkeita). Arvopaperit ovat lainanottajan tuleviin tuloihin tai varallisuuteen kohdistuvia vaateita. Jos varojen kanavoitumiseen osapuolelta toiselle osallistuu myös rahoituksen välittäjiä, on kyse epäsuorasta rahoituksesta. Rahoituksen välittäjät voidaan luokitella luottolaitoksiin, muihin rahalaitoksiin ja muihin rahoituksen välittäjiin, ja ne ovat osa rahoitusjärjestelmää.
Yksi hyvin toimivan rahoitusjärjestelmän tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se edistää pääomien mahdollisimman suotuisaa suuntautumista (allokoitumista) taloudellisen kasvun kannalta. Rahoitusjärjestelmän infrastruktuurilla tarkoitetaan maksu- ja selvitysjärjestelmiä, joissa rahoitusmarkkinoiden toimet konkreettisesti toteutetaan. Luotettavasti ja häiriöttä toimivat maksu- ja selvitysjärjestelmät edistävät pääomien tehokasta liikkumista taloudessa ja tukevat rahoitusjärjestelmän vakautta.
