Vähittäismaksujärjestelmät ovat kehittyneet eri maissa kansallisten tarpeiden pohjalta. Maasta toiseen suoritettavia pieniä maksuja on ollut vähän, joten pankit ovat keskittyneet kehittämään kotimaan maksujärjestelmiä mahdollisimman toimiviksi ja tehokkaiksi. Näin ollen kunkin maan kansallinen järjestelmä saattaa toimia hyvin ja tehokkaasti, mutta eri maiden järjestelmät eivät ole yhteensopivia vaan toimivat omien, kansallisten standardiensa mukaan.
Euroopan komissio on toistuvasti kiinnittänyt huomiota rajat ylittävien vähittäismaksujen hitauteen ja kalleuteen. Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat joulukuussa 2001 hinta-asetuksen, minkä jälkeen pankkisektori alkoi kehittää maiden välisten maksujen käsittelyä pikavauhdilla.
Asetuksen myötä pankkien oli pakko laskea asiakkailta perittäviä hintoja maiden välisissä euromaksuissa, vaikka todellisuudessa maksujen käsittely hoidettiin vielä entisillä, tehottomilla toimintatavoilla. Eurooppalaiset pankit perustivatkin vastauksena hinta-asetukseen kesäkuussa 2002 EPC-nimisen yhteistyöelimen (European Payments Council), joka pyrkii kehittämään yhtenäistä euromaksualuetta (Single Euro Payments Area, SEPA).
SEPA-hanke kattaa kaikki käteisen ohella tärkeimmät maksutavat: tilisiirrot, korttimaksun ja suoraveloituksen. Monissa maissa vielä käytössä olevien sekkien määrää pyritään vähentämään. Niitä käytetään pääasiassa kotimaanmaksuissa ja niiden käsittely on suhteellisen kallista.
EPCssä on mukana eurooppalaisia pankkiyhdistyksiä ja joitakin kymmeniä pankkeja. Myös suomalaiset pankit osallistuvat tähän yhteistyöhön. Yhteistyöelin pyrkii tekemään yhteistyötä Euroopan komission ja EKPJ:n kanssa. Se myös toimii tavallaan koko pankkisektorin yhteisenä päätöksentekoelimenä, vaikka sen päätökset eivät olekaan sitovia. Sillä on useita työryhmiä ja alatyöryhmiä, jotka keskittyvät maksamisen eri osa-alueisiin.
SEPA-hankkeen tavoitteena on, että ihmiset ja yritykset voivat suorittaa euromääräisiä maksuja yhtä nopeasti, edullisesti ja turvallisesti maasta toiseen koko euroalueella kuin kotimaassa. Jotta maiden välisten maksujen palvelutaso saadaan vastaamaan kotimaista palvelutasoa, tarvitaan tehokas infrastruktuuri, jolla yhdenmukaistetaan euromääräisten maksujen käsittely koko alueella. Toisin sanoen SEPA-hankkeen tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman automaattinen maksun käsittely yhteisin standardein, sopia yhteisistä toimintatavoista, tehostaa sekä kotimaan- että ulkomaanmaksujen käsittelyä ja huolehtia kustannustehokkuudesta.
SEPA käynnistyi tammikuussa 2008 ja täydellinen yhtenäinen euromaksualue on tavoitteena vuoden 2010 loppuun mennessä. Muun muassa EKP on arvioinut SEPA-hankkeen kehitystä vuosittaisessa seurantaraportissaan. Kehityksen seuranta ja arviointi onkin viranomaisten keskeisin rooli hankkeen luomisessa. On tärkeää, että markkinat ovat ottaneet myös maiden välisten vähittäismaksujärjestelmien kehittämisen tehtäväkseen.