EKP:n neuvosto otti joulukuussa käyttöön uusia järeitä toimenpiteitä pankkien luotonannon ja rahamarkkinoiden toiminnan tukemiseksi. Keskeisin ilmoitetuista toimenpiteistä oli keskuspankkiluottojen juoksuajan, eli ns. maturiteetin pidentäminen 36 kuukauteen.
Pankkien maksuvalmiuden turvaamiseksi EKP:n neuvosto on päättänyt useista epätavanomaisista toimenpiteistä finanssikriisin aikana. Vaikutuksiltaan keskeisimmiksi nousevat kuitenkin kolme päätöstä, jotka ovat lisänneet keskuspankkirahan määrää ja pituutta merkittävästi.
Keskuspankkiraha syntyy pääosin pankkien keskuspankista ottamista luotoista. Pankit pitävät keskuspankkirahaa tileillään keskuspankissa, mistä raha on niiden vapaasti käytettävissä esimerkiksi maksuihin toisille pankeille.
Ensimmäinen vaikutuksiltaan järisyttävä muutos oli lokakuussa 2008 tehty päätös antaa pankkien lainata niin paljon keskuspankkirahaa kuin ne riittäviä vakuuksia vastaan haluavat. Toinen keskuspankkirahan määrän ennenäkemättömän korkealle nostanut päätös oli 12 kuukauden mittaisten operaatioiden käyttöönotto kesäkuussa 2009.
Alla olevasta kuviosta voidaan nähdä, että joulukuinen päätös lainata pankeille keskuspankkirahaa 36 kuukauden maturiteetissa oli vaikutuksiltaan edellä mainittujakin päätöksiä suurempi ”pommi”. Euroalueen pankkijärjestelmässä olevan ylimääräisen keskuspankkirahan määrä nousi kolmen vuoden lainaoperaation jälkeen ennennäkemättömän korkealle tasolle.
Kuvio 1. Keskeiset keskuspankkirahan määrään liittyvät EKP:n päätökset
Keskuspankkirahan määrä ja sen saatavuus ovat keskeisiä lyhimpiin euriborkorkoihin vaikuttavia tekijöitä. Keskuspankkirahan määrän lisäksi sen pituudella on suuri merkitys. Pitkät keskuspankkiluotot antavat pankeille varmuutta maksuvalmiudesta pidemmällä aikavälillä. Tätä kautta ne tukevat myös pankkien luotonantoa ja laskevat myös pidempiin markkinakorkoihin liittyviä riskilisiä.
Seuraavasta kuviosta nähdään, että toteutetulla kolmen vuoden lainaoperaatiolla oli pankkien hallussa olevan keskuspankkirahan maturiteettiin huomattava vaikutus. Kun ennen finanssikriisiä keskuspankkiluotot tulivat uusittavaksi keskimäärin vajaan kahdenkymmenen päivän välein, vastaava luku on tällä hetkellä yli kolmikymmenkertainen.
Teknisenä yksityïskohtana mainittakoon, että keskimääräinen maturiteetti on tässä laskettu kunakin hetkenä auki olevien keskuspankkiluottojen jäljellä olevan maturiteetin määräpainotettuna keskiarvona. Esimerkiksi kuvion viimeinen havainto perustuu kahdeksalle erilliselle lainaoperaatiolle, joiden maturiteetit ovat viikosta kolmeen vuoteen.
Kuvio 2. Keskuspankkilainojen keskimääräinen maturiteetti
Keskeisin vaikutus pitkällä ja runsaalla keskuspankkirahalla on lyhimpien markkinakorkojen kehitykseen. Esimerkiksi 1–3 kuukauden euriborkorot ovat laskeneet joulukuun 21. päivänä toteutetun 489 miljardin euron suuruisen kolmen vuoden lainaoperaation jälkeen 0,23–0,37 prosenttiyksikköä. Hieman pidemmät 6–12 kuukauden euriborkorot ovat laskeneet vastaavana aikana 0,20 prosenttiyksikköä.
Tämä lasku ei ole tapahtunut tavanomaisen rahapolitiikan, eli ohjauskoron laskun seurauksena, vaan se on seuraus kolmen vuoden lainaoperaatioiden käyttöönotosta.Toinen kahdesta ilmoitetusta kolmen vuoden operaatiosta toteutetaan 29. helmikuuta.