SUOMEN PANKKI
Puhe
11.6.2007

Pääjohtaja Erkki Liikasen puhe "Tokoin ja Chydeniuksen perintö tämän päivän Suomessa ja Euroopassa" Suomen ja suomalaisen parlamentarismin 90-vuotisjuhlaseminaarissa Kokkolassa

Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen ja suomalaisen parlamentarismin 90-vuotisjuhlaseminaari
Tokoin ja Chydeniuksen perinnöllä tulevaisuuteen
Kokkola 11.6.2007, Kokkolan kaupungintalo

Tokoin ja Chydeniuksen perintö tämän päivän Suomessa ja Euroopassa

Carbon, Wyoming oli pääteasemana Oskari Tokoin matkalipussa, kun hän nousi junaan New Yorkissa keväällä 1891. Carbon oli hiilikaivoskaupunki kaukana keskilännessä sijaitsevassa Wyomingin osavaltiossa. Junamatka New Yorkista Carboniin kesti kokonaisen viikon.

Tokoi oli aloittanut matkan suureen länteen Kannuksen asemalta ”eräänä kylmänä ja myrskyisenä aamuna” tammikuun puolivälissä 1891. Ensin junalla Kokkolaan, sieltä Hankoon ja Hangosta Kööpenhaminaan. Sieltä hän nousi muiden siirtolaisten kanssa junaan, joka vei Bremerhavenin. Ja täältä matka jatkui lopulta laivalla yli Atlantin New Yorkiin.

Tulevan elokuun lopulla keskuspankkien pääjohtajat kautta maailman kokoontuvat samaan Wyomingin osavaltioon rahapolitiikan ydinkysymyksiä käsittelevään symposiumiin. Symposiumin pitää Federal Reserve Bank of Kansas City, yksi USA:n keskuspankin FED:in alueellisia pankkeja. Tämän jo perinteisen symposiumin käytännön järjestäjänä on pankin tutkimuspäällikkö Craig Hakkio. Craigin isoisän isä lähti samoihin aikoihin Vaasasta Amerikkaan kuin Tokoikin.

Keskuspankkiväen kokoontumispaikkana on Jackson Hole, aivan Yellowstonen tuntumassa ja kolmesataa mailia Tokoin Carbonista luoteeseen. Nykyisin matka sujuu vähän nopeammin kuin 1800-luvulla. Ensin lennämme neljä tuntia New Yorkista Salt Lake Cityyn ja sieltä vielä reilun tunnin Jackson Holeen.

Oskari Tokoi, kaksikymppinen pohjalaispoika, aloitti työnsä Wyomingissa, hiilikaivoksen 19. tasanteella, syvällä maan uumenissa. Kaivoksiin pyrkivät lähes kaikki suomalaiset siirtolaiset, vaikka eivät sellaista olleet kotimaassa nähneet. Tokoi kuvaa vaiheita värikkäästi kirjassaan "Maanpakolaisen muistelmia". Yhteiskunnallisen toimintansa hän aloitti vuonna 1891 Raittiusseura Aamuruskon sihteerinä ja ensimmäinen hänen järjestämänsä suuri tilaisuus oli suomalaisten siirtolaisten juhannusjuhlat samana kesänä.

Carbonin hiilen menekki heikkeni ja työt loppuivat. Tokoi muutti uusille paikkakunnille työtä etsimään. Kun sitä löytyi, hän perusti uuden raittiusseuran, jotka olivatkin suureen tarpeeseen. Tokoi opiskeli myös englantia.

Tokoi koki myös 1890-luvun syvän taloudellisen taantuman konkreettisesti. Kaivostyöläiset vaelsivat laumoina pitkin maata kaivokselta toiselle. Hän liittyi kaivostyöläisten liittoon ja perehtyi näin ammattiyhdistystoimintaan.

Oskari Tokoi näki paljon Amerikkaa ja tietysti suomalaisia siirtolaisia. Lopulta keväällä 1900, yhdeksän Amerikan vuoden jälkeen, Tokoi palasi perheensä kanssa Suomeen ja Pohjanmaalle.

* * *

Oskari Tokoin palatessa takaisin Kannukseen paikkakunnan talous oli aivan toisella tasolla kuin hänen lähtiessään. Rautatien vaikutukset näkyivät. Ne olivat vauhdittaneet rahan käytön yleistymistä. Näin pankkien merkitys korostui ja yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset näkivät säästöpankin perustamisen tärkeäksi keinoksi edistää oman alueen taloudellista kehitystä. Sitä paitsi yhteiskunta oli organisoitumassa erilaisiksi laajoiksi kansanliikkeiksi, jolloin pankkia voitiin käyttää tällaisen kansanliikkeen yhteisten tavoitteiden ajamiseen.

Säästöpankit jakautuivat kahteen ryhmään. Kaupunkeihin säästöpankit perustettiin yksityisten kansalaisten lahjoituksilla, maaseudulle taas se tapahtui kuntien johdolla, kun lahjoittajia ei ollut.

Näin Oskari Tokoi ryhtyi myös puuhaamaan kunnallista säästöpankkia Kannukseen. Yksittäisten lahjoittajien varaan ei Kannuksessa voitu turvautua, koska sellaista varakasta väkeä ei ollut. Ainoa keino oli saada kunnalta peruspääoma, ja sitä varten Tokoi kääntyi kunnan esimiehen puoleen.

Kokous järjestettiinkin, mutta vastaanotto oli vihamielinen. Kunnissa valtaa pitivät tuohon aikaan isännät manttaaliensa mukaisesti ja asenteet kaikkiin uudistuksiin olivat usein jarruttavia. Kaoottisen kokouksen päätteeksi puheenjohtaja esitti, että asia pannaan pöydälle. Äänekkäimmät vastustajat vaativat, että se pannaan ”pöydän alle”.

Mutta ei asia jäänyt siihen. Pitkän kypsyttelyn jälkeen Kannuksen Kunnan Säästöpankki aloitti toimintansa vuoden 1908 alussa. Mittakaava oli aluksi vaatimaton: pankki oli avoinna vain kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kasvuvauhti oli nopea, sillä vuonna 1912 tallettajien lukumäärä ylitti jo neljänsadan rajan.

Kannuksen tapauksessa säästöpankki oli kunnan perustama ja siten perustamisen taustavoimat löytyivät lähinnä paikkakunnan talollisten piiristä. Samana vuonna, vuonna 1908, muuten perustettiin Työväen Säästöpankki Helsinkiin ja Kymenlaakson Työväen Säästöpankki Kotkaan. Näissä hankkeissa Tokoi ei kuitenkaan ollut aktiivisesti mukana, joten Tokoin säästöpankkiura rajoittui vain tähän aloitteentekijän rooliin Kannuksessa.

Chydeniuksen aktiivinen toiminta ajoittui 1700-luvun jälkipuoliskolle, joka oli Pohjanmaalla yhteiskunnallista murrosvaihetta niin kuin Tokoin aika 1900-luvunalussa. Rahan käyttö Pohjanmaalla oli vielä vähäistä, paitsi ulkomaankaupassa, eivätkä paikallispankit olleet Chydeniuksen esityslistalla. Mutta keskuspankkimiehen näkökulmasta Chydeniuksen toiminta rahan arvon vakauden puolesta tuolloin on hyvin kiinnostavaa.

Tausta on seuraava. Hattupuolueen sotapolitiikan seurauksena Ruotsin rahajärjestelmä oli joutunut paperikannalle. Maksuvälineenä käytettiin seteleitä, joita oli laskettu liikkeeseen valtion menojen kattamiseksi ja teollisuuden tukemiseksi niin paljon, että niiden arvo oli noin puolittunut suhteessa hopeaan, joka oli tuohon aikaan kansainvälisesti vallitseva rahametalli.

Kun myssypuolue, johon Chydeniuskin kuului, pääsi valtaan, se ryhtyi toimiin rahajärjestelmän vakauttamiseksi. Puolue omaksui linjan, jonka mukaan setelien vaihdettavuus metalliin piti palauttaa niiden alkuperäisen nimellisarvon mukaisesti. Tämä olisi merkinnyt rahan arvon kaksinkertaistamista. Kääntämällä pari vuosikymmentä Ruotsissa raivonnut inflaatio vielä jyrkemmäksi deflaatioksi olisi inflaation aiheuttamat vääryydet kumottu, myssyjohtajat arvelivat.

Chydenius piti vakaata rahan arvoa talouselämän välttämättömänä perustuksena. Hän kannatti sen tähden inflaation pysäyttämistä ja metallikantaan paluuta. Mutta hän oivalsi myös, millaista vahinkoa myssyjen suunnitelmaan kuulunut deflaatio olisi aiheuttanut velkaantuneen maatalouden ja teollisuuden piirissä, ja mitä Ruotsin taalarin arvon yhtäkkinen kaksinkertaistaminen olisi merkinnyt maan viennin kannalta. Siksi Chydenius vaati luopumista turmiollisesta revalvaatio- ja deflaatiosuunnitelmasta ja ehdotti rahan arvon sitomista hopeaan silloisen käyvän kurssin mukaiselle tasolle.

Tämä nykyisestä näkökulmasta täysin järkevä ehdotus aiheutti valtavan skandaalin. Chydenius oli asettanut julkisesti kyseenalaiseksi valtiopäivien jo tekemän päätöksen rahan arvon palauttamisesta. Hänen epäiltiin vehkeilleen oppositiossa olevan hattupuolueen kanssa. Sitä paitsi, vaikka Chydeniuksen ehdotus käytännössä olisi vakauttanut rahan arvon, juridisesti se olisi merkinnyt devalvaatiota, koska seteleitä ei olisikaan lunastettu alkuperäisestä arvostaan. Tämän pelättiin merkitsevän vararikkoa ja sekä pankin että koko Ruotsin perikatoa. Lopputuloksena kiistasta oli, että Chydenius erotettiin valtiopäiviltä, koska hän oli arvostellut säätyjen päätöksiä.

Sen perusteella, mitä nykyään rahapolitiikasta tiedetään, tuskin yllättää, että myssyjen hurja revalvaatiosuunnitelma epäonnistui. Deflaatio aiheutti vakavan talouskriisin ja suunnitelmasta jouduttiin lopulta luopumaan. Kaapattuaan vallan Kustaa III toteutti vuonna 1776 onnistuneen rahanuudistuksen, joka vihdoin vakautti taalarin arvon. Uudistus noudatti Chydeniuksen kymmenen vuotta aiemmin esittämiä periaatteita, jotka näin jälkikäteen tunnustettiin oikeiksi.

Oskari Tokoi ei ollut rahapolitiikan kanssa tekemisissä. Muistelmissaan hän kertoo kuitenkin mielenkiintoisen Suomen Pankkiin liittyvän episodin kansanvaltuuskunnan ajalta. Tokoi oli elintarvikepäällikkönä ja elintarviketilanne oli äärimmäisen vaikea. Vallankumoushallitus oli havainnut, että Suomen Pankin kultavarat olivat lopussa ja seteliraha oli kulutettu vähiin, lukuun ottamatta venäläisiä seteleitä. Näillä ruplilla, jotka lähes kaikki olivat Venäjän väliaikaisen hallituksen antamia ns. kerenkoja, päätettiin ostaa viljaa.

Tokoi lähetettiinkin Venäjälle neuvottelemaan viljan ostamisesta. Tilanne Pietarissa oli kaaosmainen. Lopulta eräs työ- ja sotamiesneuvoston edustaja kehotti jatkamaan Siperiaan viljanostoon. Retken tekniseksi johtajaksi valittiin veturinkuljettaja Jukka Rahja. Lopulta helmikuussa matkalle lähtenyt retkikunta saapui pitkänäperjantaina Helsinkiin viljajunalla, Tokoi mukana. Viljajunan saapumisen kunniaksi järjestettiin Kansallisteatterissa yleinen kansalaisjuhla.

E.G. Palmenin ja K.J. Ståhlbergin allekirjoittama Suomen Pankin pankkivaltuusmiesten kertomus pankin toiminnasta "vuoden 1918 kapinan aikana" vuodelta kertoo värikkäästi siitä, miten ruplasetelit päätyivät vallankumoushallitukselle. Pankkivaltuuston puheenjohtajana toimi Edvard Gylling. Suomen Pankin suljetun pääkonttorin avaamista uudelleen käsiteltiin kolmessa pankkivaltuuston kokouksessa. Gylling vaati sitä, johtokunta vastusti. Pääkonttorin avaaminen kuului muodollisesti pankkivaltuusmiesten päätettäviin asioihin, mutta johtokunta katsoi, ettei sitä turvallisuussyistä voi tehdä. Lopulta punakaartin komentajan Eero Haapalaisen lähettämien kaartilaisten vartioimana holvi murrettiin ja sieltä saaduilla avaimilla kassakaappeja avattiin ja ryhdyttiin varojen inventointiin. Sieltä löytyivät nämä ruplat.

* * *

Antti Chydenius ehti olla ennen erottamistaan valtiopäivillä vain 18 kuukautta. Hänen aktiivisuutensa oli suorastaan hengästyttävää. Kaikki ne kirjoitukset, joista Chydenius on kuuluisa, syntyivät sen kiihkeän puolentoista vuoden aikana, 1765–66, kun Chydenius oli ensimmäisillä valtiopäivillään Tukholmassa.

Hänen talouspoliittiset teoksensa, "Niiden syiden kumoaminen", "Valtakunnan voimattomuuden lähde", "Kansallinen voitto" ja "Valtakunnan auttaminen luonnollisella rahajärjestelmällä", eivät ole viileän akateemisia tutkielmia, vaan poliittisia lentokirjasia, joilla Chydenius astui aikansa päivänpolitiikan myrskyn silmään, jopa niin rohkeasti, että se lopulta maksoi hänelle hänen paikkansa valtiopäivillä. Hänen viides merkkiteoksensa samalta ajalta, mietintö kirjoitus- ja painovapaudesta, on vielä poliittisempi luonteeltaan: se on valtiopäiville jaettavaksi kirjoitettu muistio.

Se, että juuri poliittinen taistelu siivitti Chydeniuksen parhaimpiin suorituksiinsa, kertoo jotakin hänen luonteestaan. Moni tuskin muistaa hänen maisterinväitöskirjaansa, joka käsitteli Amerikan intiaanien tuohiveneitä, ja vielä harvempi on sitä lukenut. Mutta kun Chydenius joutui tilanteeseen, jossa hän pääsi ottamaan kantaa tärkeisiin asioihin, hän teki sen tulisesti ja vedoten niin väkevästi lukijoidensa sekä moraaliin että järkeen, että tulokset jäivät pysyvästi historiaan.

Tässä mielessä Chydenius oli Oskari Tokoin sukulaissielu. Molemmat olivat poliittisia taistelijoita, joiden käyttövoimana oli moraalinen paatos. Molemmat olivat ajankohtaisista kysymyksistä syttyviä kynämiehiä – Tokoi journalisti, Chydenius pamfletisti.

Chydenius näyttää suorastaan nauttineen, kun onnistui ärsyttämään aikansa vallanpitäjiä. Ylpeänä Chydenius kertoo, miten säätyjen pankkivaliokunnan miehet suhtautuivat hänen "Luonnollisen rahajärjestelmäänsä", jonka vuoksi hänet sitten erotettiin valtiopäiviltä: "Ne kiroavat – ja ne lukevat!"

Suurin osa poliittisesta kirjoittelusta menettää ajankohtaisuutensa mutamassa kuukaudessa. Näin ei ole käynyt Chydeniuksen teoksille. Hänen poliittisten kirjoitustensa kestävyys perustuu siihen, että vaikka ne olivat erittäin ajankohtaisia, niiden lähtökohtana ei ollut poliittinen taktikointi tai muuten ohimenevät tapaukset Ruotsin valtakunnan poliittisessa elämässä. Hän lähestyi poliittisia kysymyksiä periaatteelliselta kannalta. Se periaatteellinen pohja, jolle hän argumenttinsa rakensi, on osoittautunut niin kestäväksi, että Chydeniuksen teokset ovat samalla - ikään kuin sivutuotteena - nykynäkökulmastakin kestävää poliittista teoriaa ja sovellettua yhteiskuntafilosofiaa.

Tällainen pamflettikirjallisuuden muuttuminen poliittiseksi klassikoksi ei ole ihan ainoalaatuista. Vertailukohtana tulee mieleen Chydeniuksen aikalaisten, USA:n perustuslakien taustavoimien, Alexander Hamiltonin ja James Madisonin ”Federalistin kirjoitukset”. He julkaisivat joukon analyyttisia, mutta poleemisia kirjoituksia perustuslain hyväksymiseksi. Niissä on samaa henkeä kuin Chydeniuksen kirjoituksissa.

Anders Chydenius oli Ruotsin valtiopäivillä kaikkiaan kolmeen otteeseen, ensin siis vuosina 1766–1767, toisen kerran kymmenen vuotta myöhemmin 1778–1779. Nämä kaksi kautta olivat suuren vaikuttamisen aikaa. Hän palasi vielä lyhyesti vuoden 1792 istuntokauden ajaksi, mutta se oli vähemmän merkittävä.

Oskari Tokoi tuli valituksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan vuonna 1907 ja toimi edustajana kansalaissotaan saakka. Olosuhteet olivat kovin erilaiset, mutta oli heidän urassaan yhteistäkin. Molemmat tulivat ensimmäisille valtiopäivilleen nuorina, Tokoi 33- ja Chydenius 35-vuotiaana. Sekä Chydenius että Tokoi joutuivat suuriin ristiriitoihin poliittisella urallaan.

Kuten edellä todettiin, Chydenius karkotettiin valtiopäiviltä vuonna 1766. Tokoi eteni aina eduskunnan puhemieheksi ja senaatin varapuheenjohtajaksi eli pääministeriksi. Kansalaissodan aikana hän oli kansanvaltuuskunnan elintarvikekomissaari. Tokoi peräti tuomittiin kuolemaan kahteen kertaan, sekä valkoisen toimesta kansalaissodan päätteeksi että Otto Ville Kuusisen, Kullervo Mannerin, Jukka Rahjan ym. allekirjoittamalla päätöksellä Muurmannin legioonan aikana.

Eduskunta vietti kaksi viikkoa sitten 100-vuotisjuhliaan. Paikalla oli 196 nykyistä ja yli 300 entistä edustajaa. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat käyttivät puheenvuorot naisjärjestöjen valtionavun vakinaistamisesta.

Keväällä vuonna 1957 pidettyyn eduskunnan 50-vuotisjuhlaistuntoon osallistui viisi ensimmäisen eduskunnan jäsentä: Väinö Tanner, Paavo Virkkunen, Hedvig Gebhard, Väinö Hakkila ja Oskari Tokoi.

Tuolloin juhlaistunnossa annettiin puheenvuoro myös kunniavieraille. Heidän puolestaan puhui Yhdysvalloista saapunut Oskari Tokoi, joka totesi:

"Viisikymmentä vuotta sitten tapahtunut Suomen yksikamarisen eduskunnan kokoontuminen oli merkkitapaus maailman parlamenttien historiassa. Maamme syrjäisestä ja silloin vielä epäitsenäisestä asemasta huolimatta uuden eduskunnan kokoontuminen oli herättänyt huomiota ympäri koko maailman ja varsinkin Euroopan parlamentaarisissa maissa.”

* * *

Chydenius ponnisteli säätyvaltiopäivillä maatyöläisten aseman parantamiseksi. Hän oli huolissaan alhaisesta väestönkasvusta ja maastamuutosta. Chydenius katsoi, että maatyöläisten huono asema oli sekä maastamuuton että hitaan väestökasvun syy ja sen lisäksi selitys vähäiseen vaurastumiseen.

Maatyöläisten palkat oli säännelty hyvin alhaisiksi. Chydenius vaati sääntelyn tilalle sopimusvapautta isännälle ja palvelijalle sopia keskenään vuosipalveluksesta tai päiväpalkasta. Hän oletti, että kun rajoitukset olisi poistettu, osapuolet sopisivat palkoista vapaan kilpailun vallitessa.

Chydenius kirjoitti: "Raataa kuin orja toisten työssä niin kauan kuin jaksaa, joutua vanhoilla päivillä viskatuksi syrjään ja kuolla kurjuudessa - siinä laakerit, joiden pitäisi houkutella työväkeä rakastamaan isänmaataan." Työväestä hän sanoi: "Se on maamme asukkaista suojattomin joukko, hajallaan ympäri maata, ilman ammattikuntasääntöä, ilman johtajia…ei sillä ole järjestöjä."

Ammattiyhdistysliike järjestäytyi toden teolla vasta toista sataa vuotta myöhemmin. Suomen Ammattijärjestö perustettiin vuonna 1907. Oskari Tokoista tuli yllättäen vuonna 1912 Suomen Ammattijärjestön toinen puheenjohtaja. Kaivostyöläiset olivat pyytäneet häntä ehdokkaaksi, koska hänellä oli kokemusta ay-liikkeestä Yhdysvalloissa. Toinen syy oli, että Eero Haapalainen haluttiin siirtää syrjään.

Tokoi toimi koko ajan kahden tulen välissä. Työnantajat eivät halunneet tietää ammattijärjestöistä. Työehtosopimuksiin oli vielä pitkä aika. Toisaalta kiihkeässä taisteluilmapiirissä eivät ammattijärjestöt halunneet aina edes yrittää ratkaista asioita sovittelun tietä. Se oli Tokoille sovinnon miehenä raskasta aikaa.

Ammattiyhdistysjohtajana Tokoi sai tilaisuuden nähdä Eurooppaa. Hän kävi vuonna 1913 kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen edustajakokouksessa Zürichissä ja tutustui ammattiyhdistysjohtajiin eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista. Matkalla sinne hän tutustui Berliinissä Saksan työväenliikkeeseen, joka eli kukoistuksen aikaa. Paluumatka kulki Itävallan, Puolan ja Venäjän kautta.

”Vaikka olinkin nähnyt Amerikan Kalliovuoret ja Sierra Nevadan lumihuiput, olivat Alpit sittenkin elämys."

Tokoin poliittinen ura Suomessa huipentui senaatin varapuheenjohtajan eli käytännössä pääministerin tehtävään. Hän yritti pitää laajapohjaista senaattia koossa sovittelemalla sosialidemokraattisten ja porvarillisten senaattorien välillä. Samalla hän oli kovan kritiikin kohteena puolueensa sosialidemokraattien vasemmalta laidalta, jota johtivat Kuusinen, Gylling ja Valpas. Valtiovarojen hoidosta vastasi senaatissa Väinö Tanner. Tanner arvioi Tokoin toimintaa positiivisesti:

”Jos joku oli odottanut hänessä epävarmuutta tai epäröimistä, niin hän erehtyi perin pohjin. Tokoi otti heti ensimmäisessä istunnossa puheenjohdon käsiinsä aivan kuin ei olisi koskaan mitään muuta tehnytkään.”

Tokoin senaatti hajosi valtalakikiistan ja myös sosialidemokraattien kahdella tuolilla istumisen vuoksi. Kansalaissodan kynnyksellä Tokoi ja Tanner joutuivat eri puolille. Ammattiyhdistysliikettä lähellä olleiden joukossa Tokoi siirtyi vallankumouksen kannattajien puolelle ja toimi kansanvaltuuskunnassa. Tämä johti tunnetusti kansalaissodan jälkeen maanpakoon Venäjälle ja sieltä värikkäiden vaiheiden jälkeen Britannian palvelukseen Muurmannin legioonaan, jota ”sekavampaa sotajoukkoa” Tokoin mielestä maailmassa lienee ani harvoin ollut.

* * *

Muurmannin legioonan hajottua vuonna 1919 alkoi Oskari Tokoin pisin vaellus. Viisi legioonalaista, niiden joukossa Tokoi, eivät saaneet oikeutta palata Suomen rajojen sisäpuolelle. Monien vaiheiden jälkeen Tokoi saapui marraskuussa 1919 laivalla Englantiin, jossa hän vietti melkein vuoden aina lokakuuhun 1920 saakka.

Tokoi asui pääasiassa Lontoossa, missä hän oli suuresti vaikuttunut sananvapaudesta. Hän tuntui viettäneen monta lauantaita ja sunnuntaita Hyde Parkissa ihaillen siellä näkyvää sananvapauden ilmapiiriä. Muistelmissaan hän toteaa: "Nähdessäni nämä puhujalavat sekä kuunnellessani niiltä esitettyjä puheita minulle alkoi selvitä Englannin valtakunnan perustuksen kestävyys".

Alavetelin kappalainen Antti Chydenius ei ollut maailmanmatkaaja Tokoin tavoin. Hänen kokemuspiirinsä ulottui Pohjanmaan lisäksi Turun ja Uppsalan yliopistoihin ja sitten valtiopäiville Tukholmaan. Sen sijaan Johan Arckenholtz, jonka Juha Manninen arvioi paljon vaikuttaneen Chydeniuksen käsityksiin painovapaudesta, oli Englannin tuntija ja sen sananvapauden suuri ihailija.

Chydenius kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, ettei ollut työskennellyt ensimmäisillä valtiopäivillään minkään asian parissa niin ahkerasti kuin painovapauden. Chydeniuksen merkitys olikin aivan ratkaiseva, kun valtiopäivät vuonna 1766 toteuttivat todella laajan painovapauden. Chydenius näki painovapauden nimenomaan poliittisena asiana, ja oivalsi julkisuuden merkityksen "neljäntenä valtiomahtina".

Chydeniuksen mielestä "kansakunnan vapaus ei ole sitä, että kaikkivaltiaat säädyt saavat toimia mielivaltaisesti, vaan se edellyttää, että kansakunnan valistuneisuus sitoo niiden kädet ja estää niitä menettelemästä itsevaltaisesti". Tämä käsitys julkisuuden merkityksestä poliittisen vapauden keskeisenä tekijänä yhdistää Chydeniuksen Snellmaniin, joka teki filosofiassaan kansallisesta julkisuudesta poliittisen vapauden tärkeimmän elementin, jopa tärkeämmän kuin muodolliset valtioelimet. Se yhdistää Chydeniuksen myös poliittiseen journalistiin Tokoihin, joka käytännössä toteutti sitä sananvapautta, jonka puolesta sekä Chydenius että Snellman olivat taistelleet.

Kun Oskari Tokoi lopulta pääsi pitkän matkansa päätteeksi asettumaan Yhdysvaltoihin, liittyi hän keväällä 1922 suomalaisen sosialidemokraattisen sanomalehden Raivaajan toimitukseen. Tästä tulikin hänen pisin työkomennuksensa, joka jatkui "elämän ehtooseen saakka".

Pelkkää juhlaa ei toimittajan arki ollut. Näin hän kuvaa sitä muistelmissaan:

"Pienen suomalaisen päivälehden toimittaminen vieraalla maalla, varsinkin kun sitä joudutaan tekemään vähillä työvoimilla, on henkisesti ja ruumiillisesti tappavaa työtä. Se on aamusta iltaan samaa kuolettavaa pikkuasioiden näpertelyä, uutisten kääntämistä, melkein kirjoitustaidottomien kirjeenvaihtajien sepitysten korjaamista, oikolukua, ja lisäksi jatkuvaa juttutupakeskustelua ihmisten kanssa, jotka pitävät asianaan ja oikeutenaan tulla sanomalehden toimitukseen kertomaan ja juttelemaan kaikista asioista, valittamaan kaikista vaivoistaan ja kysymään neuvoa sekä pyytämään apua kielivaikeuksissaan. Jos ihmisellä on ollut innostusta ja halua johonkin, se sammuu ja kuolee jo muutaman vuoden kuluttua pienen sanomalehden toimituksessa."

Mutta toki hän myös kertoi, että

"Tunsin kyllä olevani muodollisesti ja ulkonaisesti vapaa. Eihän minua mikään ahdistanut eikä pelottanut. Mutta sittenkin ihmisen vapaudella on tietyt rajansa, joita jokainen vaistomaisesti karttaa ylittämästä”.

* * *

Se tosiasia, että Chydenius ei Ruotsin valtakunnan rajoja ylittänyt, ei hänen näkemystensä avaruutta rajoittanut.

Näin kirjoitti Chydenius kirjoitti kirjasessaan "Valtakunnan voimattomuuden lähde":

"Jota yksinkertaisemmin jokin kansakunta on seurannut luontoa, sitä varakkaammaksi ja lukuisammaksi se on tullut"

Hänellä oli myös tuolloin – 1760-luvulla – ihannevaltionsa. Ja se oli –

"Kiina, maailman rikkain valtakunta, on siitä kiistämätön esimerkki. Siellä ei kaupungeilla ole mitään etuoikeuksia, eikä mitään eroja tehdä kaupunki- ja maalaiselinkeinojen välillä; sen tähden koko maa on kuin kaupunki ja kaikki kaupungit ihaninta maaseutua…käsityöt ovat siellä vapaat, siksi työmies on ahkeruudessaan väsymätön, ja monitoimisuus menee itsestään maanpakoon lakien tarvitsematta sinne sitä karkoittaa"

Hollanti ja Englanti olivat ihannetta lähinnä, mutta sittenkin niin kaukana: kukaan ei ollut antanut luonnonlakien vallita niin vapaasti kuin kiinalainen, muut ovat sokeita, paitsi hollantilaiset ja englantilaiset, jotka ovat toissilmäisiä. Vastoin näitä esimerkkejä Ruotsi oli uskonut yksinoikeuksien, rajoitusten ja monenlaisten kieltojen heitä rikastuttavan.

Näillä vahvoilla argumenteilla aloitti Chydenius itse asiassa puheenvuoronsa Pohjanmaan kaupunkien kauppaoikeuksien laajentamisen puolesta. Keskustelua ei pidä irrottaa omasta aikakaudestaan. Mutta Kiina oli tuolloin maailman suuri talousmahti, ja myös tänään se kasvaa voimakkaasti, vaikka onkin vielä kaukana johtavan mahdin asemasta. Kuinka säädellä välttämätön ja välttää ylisääntely, on suuri keskusteluaihe edelleen, esimerkiksi Euroopan unionin piirissä.

* * *

Lopuksi muutama sana Chydeniuksen ja Tokoin toiminnan olennaisista piirteistä nykyajan näkökulmasta katsoen:

Chydenius ajoi ulkomaankaupan vapautta ja elinkeinovapautta ja vastusti hattupuolueen subventioihin ja kieltoihin perustuvaa elinkeinopolitiikkaa. Hän ajoi rahan arvon vakauttamista sen vallitsevan arvon pohjalle; hän ajoi sananvapautta, hallinnon avoimuutta ja vastusti sensuuria; ja hän halusi lisätä palkollisten oikeuksia ja laajentaa uskonnonvapautta.

On selvää, että liberaali Chydenius näki maailman monessa asiassa hyvin eri tavoin kuin sosialidemokraatti Tokoi. Varsinkin heidän ratkaisunsa sosiaalisiin ongelmiin olivat erilaiset ja heidän suhtautumisensa markkinatalouden mekanismeihin oli erilainen ja joskus jopa vastakkainenkin. Mutta sekä Chydeniuksella että Tokoilla poliittisen ohjelman perusteluna oli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja erilaisten valta-asemaan perustuvien etuoikeuksien kumoaminen.

Chydenius vaati "Kansallisessa voitossa", että "kaikki keinot elää ilman työtä katkaistaan, eikä kukaan muu kuin ahkera voi tulla varakkaaksi". Tämä vaatimus olisi sopinut myös Tokoin suuhun. Myös Chydeniuksen huoli palkollisten suojattomasta asemasta ja ajatus, että epädemokraattisessa valtiossa lait sortavat köyhimpiä, yhdistää häntä Tokoihin. Molemmat olivat vakaumuksellisia demokraatteja ja suhtautuivat kielteisesti sääty-yhteiskuntaan. Sekä liberalismin että poliittisen työväenliikkeen juuret ovat valistuksessa, ja Chydenius on hyvä esimerkki valistusajan poliittisista uudistuspyrkimyksistä.

* * *

Molempien elämäntarinassa on tämän päivän valossa sensaatiomaisiakin piirteitä. Sekä aatteen että toiminnan miehinä molemmat panivat itsensä likoon ja saivat myös kokea sen seuraukset.

Chydeniuksen ajatusten kaukonäköisyys ja kielen terävyys on vaikuttavaa. Niin monet asiat ja ongelmanasettelut ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa tähän päivään asti. Hänen toimintansa vaikutti Pohjanmaan talouteen ja tuntuu vielä tänäänkin sekä Ruotsin että Suomen poliittisessa elämässä esimerkiksi avoimuuden ja sananvapauden korkeana arvostuksena.

Tokoin elämäntarina on värikkäämpi, suorastaan ainutlaatuinen. Hän eli Yhdysvalloissa yli neljäkymmentä vuotta, näki yhtäältä kaksi lamaa ja toisaalta Yhdysvaltain nousun. Hän oli ensimmäisen eduskunnan jäsen, ensimmäinen pääministeri, toinen SAJ:n puheenjohtaja, kansanvaltuuskunnan jäsen, vahva demokratian puolustaja ja ennen kaikkea selviytyjä.

Anders Chydeniuksesta on tehty merkittävä elämänkerta. Sellainen tarvitaan myös Oskari Tokoista.