SUOMEN PANKKI
Puhe
9.5.2012

Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen: Rahoitusmarkkinoiden tila ja yritysrahoituksen näkymät, EK:n Yrittäjävaltuuskunnan kokous, Helsinki 9.5.2012

Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa!
 
Aiheenani on rahoitusmarkkinoiden tila ja yritysrahoituksen näkymät. Johtaja Jussi Mustonen piti aamupäivällä katsauksen ajankohtaisesta taloustilanteesta. Hänen esitelmänsä pääviestit ovat hyvä tausta tarkastella tarkemmin rahoitusmarkkinoiden tilaa. Näkymiin vaikuttaa se, että maailmantaloudessa on kasvua. Yhdysvalloissa kasvu on 2,5–3 prosentin luokkaa, mutta asuntorahoituksen ja -markkinoiden tila, korkea työttömyysaste sekä liittovaltion velka- ja vajeongelmat ovat edelleen korjaamatta. Kiinan talouskasvu on nopeampaa, mutta alkuvuonna se on tosin hidastunut. Kiinan keskeisenä uhkana on ylikuumentuminen, josta merkkeinä ovat hyvin voimakas luotonannon lisääntyminen ja asuntojen sekä muiden kiinteistöjen hintojen nousu. Maailman taloudenkin näkökulmasta on tärkeää, miten Kiinassa talous saadaan tasapainotettua ilman liian kovaan sopeutukseen ajautumista. Japanin talouden myönteiset merkit viime vuoden puolella eivät olleet pysyviä ja nyt näyttää siltä, että menneiden vuosikymmenten hyvin hitaan, lähes olemattoman kasvun aika saa jatkoa. Eurooppa ja euroalue ajautuivat viime vuoden lopulla taantumaan, jonka odotetaan tänä vuonna jatkuvan. Euroalueelle ennustetaan loppuvuonna talouskasvua, kuitenkin hyvin hidasta sellaista.
 
Kuva 3
 
Valtioiden luottomarkkinoilla on nähty polarisoitumista. Hyvät, luottokelpoiset valtiot saavat helposti rahaa. Niin sanottu turvasatamahakuisuus johtaa joidenkin valtioiden osalta siihen, että raha tulee ennätyksen alhaisilla koroilla ja erinomaisilla ehdoilla. Joidenkin maiden osalta rahoituksen saanti on vaikeutunut. Nämä maat eivät saa rahoitusta muuta kuin hyvin lyhytaikaisesti tai tavanomaista selvästi korkeammilla koroilla. Eräiden kriisiytyneiden talouksien pitkäaikainen rahoituksen hankinta on täysin estynyt.
 
Alkuvuonna valtioiden luottomarkkinoiden tilanne rauhoittui. Portugalin ja Irlannin luottoriskihinnat jatkoivat laskuaan.
 
Kuva 4
 
Pankkien luottoriskien kehitystä kuvaavasta käyrästä on nähtävissä, että koko rahoitussektorin luottoriski on hiukan noussut. Kuvasta havaitaan myös, että niiden maiden pankkien, joissa maan oma luottoriskipreemio on kasvanut, luottoriskit hinnoitellaan korkeammalle. Esimerkiksi kreikkalainen Alpha-pankki ja portugalilainen Banco Comercial-pankki kärsivät siitä, että oman kotimaan velanhoidon kustannukset ovat kasvaneet. Koko pankkisektorin keskimääräinen luottoriskin hinta on noin 2 prosenttia vuodessa kun se katetaan viiden vuoden luottoriskijohdannaisilla.
 
Kuva 5
 
Erinomainen rahoitusmarkkinoiden kuumemittari on se, miten riski hinnoitellaan pankkien välisillä markkinoilla. Vakuudellisen ja vakuudettoman pankkien välisen lainanannon korkoero kuvaa hyvin tätä riskiä. Lehmanin kriisin aikaan syksyllä 2008 vakuudellisen repo-kaupalla toteutetun transaktion koron päälle piti normaalissa vakuudettomassa pankkien välisessä lainanannossa maksaa jopa 1,5 prosentin marginaali myös lyhyessä yhden kuukauden transaktiossa. Aiemmin vakuudeton laina hinnoiteltiin lähes samalle tasolle kuin repo-kauppakin. Muutos oli ennennäkemätön. Olemme tottuneet pitämään pankkeja ilman vakuuttakin varmoina vastuunkattajina, jos tarvitsemme esimerkiksi rakennusprojektin vastuuajan korvausvelvollisuuden takuun. Pankkien välisillä markkinoilla pankit keskenään eivät yhtäkkiä enää luottaneetkaan toisiinsa vakuudettomasti, vaan vaativat repo-kaupan transaktion kautta vakuuden. Mikäli vakuudellista kauppaa ei voitu toteuttaa, aiemmin lähes olematon korkoero levisi ja lisäriskihinta piti maksaa. Tilanne rauhoittui 2009–2011 välisenä aikana, kunnes viime vuoden lopulla korkoero alkoi taas levetä ja markkinat näyttivät hyytyvän uudelleen.
 
Kuva 6
 
Valtioiden ja pankkien välisen markkinan riskimittareiden lisäksi on hyvä tarkastella yritysten luottoriskihintoja ja miten ne hinnoitellaan markkinoilla verrattuna valtioihin ja rahoitussektoriin. On ilmeistä, että luottoriskin hinnoittelussa tapahtui 2000-luvun alkuvuosina virhe, ja hinta oli yleisesti liian pieni riskiin nähden. Finanssikriisin myötä luottoriski hinnoitellaan huomattavasti kalliimmin. Myös toimialojen väliset erot ovat kasvaneet ja riskiä hinnoitellaan tarkemmin. Mielenkiintoista on havaita, että rahoitussektorin luottoriskin kattaminen on nyt finanssikriisin aikana ollut kalliimpaa kuin muiden yritysten ja toimialojen. Pankkien oma rahoitus on siis keskimäärin kalliimpaa kuin yritysten. Tämän johdosta voi olettaa, että pankit hinnoittelevat jatkossa lainanantonsa paremmin kattamaan oman rahoituksensa kustannukset.
 
Kuvat 7 ja 8
 
Luotonanto kiristynee muutoinkin kuin hintojen perusteella. Keskuspankit ovat tehneet selvityksiä siitä, miten pankit tulevat kiristämään seuraavien kuukausien aikana omia lainanantoehtojaan. Niistä on havaittavissa, että viimeisen kahden neljänneksen aikana niiden euroalueen suurten pankkien osuus, jotka aikovat kiristää yrityslainojen kriteereitä, on selvästi kasvanut. Suomessa pankit ovat onneksi vakavaraisia ja kannattavuus on pysynyt hyvänä.
 
Kuva 9
 
Pankkisektorin kannattavuus- ja vakavaraisuusnäkymien lisäksi rahoitusmarkkinoiden vakautta ennakoi myös se, miten paljon konkursseja on laitettu vireille ja miten pankkien järjestämättömien saamisten määrä kehittyy ja kuinka paljon pankit ovat joutuneet tekemään luottotappiokirjauksia. Vireille pantujen konkurssien lukumäärä sekä pankkien järjestämättömien saamisten määrä on kasvanut, mutta tasot ovat pysyneet hyvin vakaina ja keskimääräistä alempina. Yhteenvetona voi todeta, että rahalaitossektori on Suomessa kannattava ja vakavarainen, eikä vakauteen ennakoida suuria uhkia. Yritysrahoituksen näkymät ovat tältä pohjalta hyvät.
 
Kuva 11
 
Yritysten korollisten velkojen rakenteesta voi tehdä muutamia havaintoja. Yritysten korollisen velan kokonaismäärä on pysynyt vakaana viime vuodet siitä huolimatta, että kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on nähty suuria kriisejä. Suomessa toimivien yritysten velkaantuneisuus on keskimäärin vähäisempää kuin Euroopassa eikä aiemmin ilmi tulleen mukaisesti myöskään konkurssien määrä ole kasvanut olennaisesti edes bruttokansantuotteen romahtaessa vuosien 2008–2009 aikana. Suomalainen rahoitusmarkkina on varsin pankkikeskeinen. Pankkien rahoitus on pysynyt vakaana sitten vuoden 2009. Toinen havainto on, että yritysten velan rakenteessa pitkäaikaisten joukkovelkalainojen osuus on kasvanut. Viimeisimmät tiedot kertovat työeläkeyhtiöiden rahoituksen yrityksille hiukan supistuneen, mikä osoittaa, että yritysten rahoituksen saannilla ei ole samanlaisia pullonkauloja kuin vuosina 2008–2009, jolloin työeläkeyhtiöiden tel-takaisinlainauksella oli tärkeä rooli yritysrahoituksen varmistamisessa.
 
Kuvat 12 ja 13
 
Euroalueella yrityslainojen vuosikasvu on lähellä nollaa. Suomen osalta tämä kehitys on myönteisempää. Suomessa yrityslainat ovat kasvaneet vuosien 2010–2011 aikana 5–7 prosentin kasvuvauhtia eli merkittävästi enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Suomalaisten yritysten lainakannan kehitystä tulee tarkastella myös siten, että asunto-osakeyhteisöjen lainat katsotaan erillään.
 
Kuva 14

Yrityslainojen kehitystä voidaan myös tarkastella yrityslainojen koon mukaan. Suomalaisista rahalaitoksista alle yhden miljoonan euron lainoja on tämän vuoden alkupuolella myönnetty hiukan enemmän kuin vuotta aikaisemmin vastaavana aikana. Suurempien, yli miljoonan euron lainojen osalta uusia sopimuksia on määrältään tehty suunnilleen saman verran kuin vuotta aikaisemmin.
 
Kuva 15
 
Yrityksille lainan hinta on edelleen houkuttelevan matala. Kokonaislukujen taustalla on kuitenkin eriytymistä. Useat yritykset saavat lainan edelleen edullisilla ehdoilla. Sitten on monia yrityksiä, jotka eivät saa lainaa leveälläkään marginaalilla tai muutoin hyväksyttävillä ehdoilla. Lainat ovat juoksuajaltaan lyhyempiä kuin aiemmin. Tämä on osaltaan selitys sille, että yrityslainojen koko kannan keskikorko on tullut selvästi alaspäin ja on historiallisen alhaisella tasolla.
 
Kuva 16
 
Yritysten käyttöpääoman rahoitus luottolaitosten välittämillä yritystodistusmarkkinoilla on pienempi kuin aivan huippuvuonna 2008. Yritystodistusmarkkinat elpyivät kriisin pahimmasta vaiheesta ja kanta on niillä tasoilla, joilla oltiin vuosina 2005–2007.
 
Kuva 17
 
Rahoitusmarkkinoille ja yritysrahoitukseen tulee uusia haasteita, vaikka tilanne Suomessa onkin vielä hyvä. Hidas talouskasvu on omiaan heikentämään yritysten taloudellista asemaa ja vähentämään pankkien halua rahoittaa yrityksiä. Matalat korot rasittavat pankkien kannattavuutta. Kuten aiemmin totesin, euroalueen tarkastelussa rahalaitosten itsensä markkinoilta hankkiman jälleenrahoituksen hinta on korkeampi kuin keskimäärin yrityssektorilla. Pankkien on vaikea välittää markkinoilta hankkimaansa rahaa edullisemmilla ehdoilla kuin mitä se itse joutuu maksamaan.
 
Kriisin opetuksena pankit muokkaavat liiketoimintamallejaan entistä turvallisempaan suuntaan ja peruspankkitoiminnan merkitys kasvaa. Tämä voi osaltaan vähentää yritysrahoituksen tarjontaa. Yritysrahoitukselle toinen uhka on se, että pankit suuntautuvat entistä enemmän kotimarkkinoille. Monien suurten suomalaisten yritysten kansainväliset lainajärjestelyt ovat kohdanneet tämän siinä, että kansainvälisiä pankkeja on aiempaa vähemmän mukana lainasyndikaateissa.
 
Kuva 18
 
On väitetty, että pankkisääntelyn kiristyminen, vakavaraisuus- ja likviditeettivaatimukset ja muut pankkisääntelyn toimet heikentävät rahalaitosten kykyä rahoituksen välittämiseen. Näin osaltaan tapahtuu, mutta sääntelymuutosten vaikutukset ovat ehkä kuitenkin pienempiä kuin mitä on julkisuudessa esitetty. Suomessa toimivilla rahalaitoksilla on hyvä vakavaraisuus jo nyt. Niiden sopeutumistarve ja varautuminen tiukempiin vaatimuksiin jatkossa on pienempää kuin muualla Euroopassa. Uusista vaatimuksista ehkä kaikkein suurimpia muutoksia tuovat uudet likviditeettivaatimukset.
 
Sääntelymuutosten vaikutukset pankkiluottojen korkoihin on arvioitu olevan Suomen Pankin selvitysten mukaisesti noin 0,25 prosenttiyksikköä, jos pankki ei liiketoiminnassaan tee muita muutoksia. Pankit toimivat dynaamisessa ympäristössä. Kilpailussa näiden on kehitettävä omaa toimintaansa ja tuottavuuttaan. Tällä perusteella vaikutukset voivat jäädä vielä nykyisiä laskelmia pienemmiksi. Niille, jotka ovat kiinnostuneita näiden vaikutusarvioiden sisällöstä voivat tutustua Suomen Pankin Euro & talous -julkaisuun joulukuussa 2010, jossa on tehty vakausanalyysin pohjalta arvioita näiden sääntelyvaikutusten suuruudesta. Keskeinen havainto on, että vaikka rahoituksen kallistuminen voi laskea BKT:ta lyhyellä aikavälillä, koko kansantaloudelle uudet vaatimukset ovat hyödyllisiä. Kun pankkikriisien todennäköisyys pienenee ja pankit toimivat vakaammin, saa kansantalous paremman kasvun mahdollisuuden ja näin tällä on positiivinen nettovaikutus. Muitakin tutkimuksia on saatavilla, mm. Kanadan keskuspankki on tehnyt samanlaisia arvioita.
Hyvät naiset ja herrat,
 
Yritysrahoitukselle on hyvät toimintaedellytykset jatkossa, ja yritysrahoituksen nykytila on meillä hyvä. Luottolaman merkkejä ei ole näköpiirissä ja vaikka muualla euroalueella pankkien yrityslainakannan kasvuvauhti on hidastunut, meillä se on selvässä kasvussa. Yrityslainojen kasvussa on mukana sitä vaikutusta, että kansainväliset rahoituslaitokset ovat vetäytyneet ja Suomessa toimivat rahalaitokset ovat ottaneet näistä lainajärjestelyistä aiempaa suuremman osan.
 
Pankkirahoituksen lisäksi yritykset ovat saaneet rahoitusta kotimaisilta joukkovelkakirjamarkkinoilta. Kotimaassa markkinoitujen lainojen kanta on kasvanut lähes viidenneksellä eli noin miljardilla eurolla. Myös kansainvälisiltä joukkovelkakirjamarkkinoilta on hankittu uutta rahoitusta tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana noin 1,5 miljardin euron arvosta. Kun kotimaiset yritystodistusmarkkinat ja pankkien välinen markkina näyttävät toimivan hyvin, voidaan uskoa ja odottaa yritysrahoituksen markkinanäkymien pysyvän aika hyvinä.
 
Keskeisin keino, teille hyvät yritysten edustajat ja yrittäjät, varmistaa hyvät rahoituksen ehdot on huolehtia siitä, että rahalaitoksia kilpailutetaan ja haetaan aina parhaat ehdot rahalaitoksilta. Se on varmasti paras tae myös välttää ne hinnoitteluun liittyvät ongelmat, jotka mahdollisesti rahalaitosten tiukkenevan sääntelyn kautta rahalaitokselle tulee.
Esityksen kalvot​