SUOMEN PANKKI
Puhe
21.12.2012

Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen: Suomen talous ja tulevaisuus muuttuvassa Euroopassa -seminaari, Raahe 12.12.2012

Hyvät naiset ja herrat, käsittelen erityksessäni ensin markkinatilannetta ja kansainvälisen talouden näkymiä. Sen jälkeen jaan ajatuksiani kanssanne Suomen talouden tilasta ja lähivuosien haasteista. Varataan aikaa myös kysymyksille ja keskustelulle.
 
[Kuva 2] Finanssikriisi on jättänyt pitkän jäljen talouteen. Kansainvälinen talous kamppailee edelleen finanssikriisin seurausten kanssa. Kriisiä edelsi vahvasti velkavetoinen kasvu ja epätasapainojen lisääntyminen. Nyt on käynnissä velan ja epätasapainojen sulatteleminen, mikä on hidas prosessi.
 
Kokemus osoittaa, että finanssikriisiä seuraa tyypillisesti pitkä vaimean talouskehityksen kausi. Näin on käymässä tälläkin kertaa. Kriisi on jättänyt pitkän jäljen kehittyneiden talouksien talouskasvuun. Tämä kuvio kuvaa eri maiden bruttokansantuotteiden kehitys vuodesta 2008.
 
Useissa nousevissa talouksissa kriisistä on selvitty huomattavasti vähemmällä. Näin on mm. Kiinassa. Yhdysvalloissa tuotannon taso ohitti viime vuonna kriisiä edeltäneen tasonsa. Euroalueella ja Japanissa BKT on edelleen noin 2,5 % kriisiä edeltäneen tasonsa alapuolella. Suomessa talouden pudotus on suuri, ja Suomen kokonaistuotanto onkin edelleen huomattavasti pienempi kuin ennen finanssikriisiä. Meneillään oleva talouskriisi on kestänyt jo 5 vuotta. Historiallisen kokemusten perusteella on mahdollista, että olemme vasta kriisin puolivälissä.
 
[Kuva 3] Rahoitusmarkkinoilla viime vuosina koetut hintojen suuret vaihtelut ovat kertoneet sijoittajien epävarmuudesta. Viime kesään verrattuna osakemarkkinoiden tilanne on muuttunut valoisampaan - ja vakaampaan - suuntaan, ja varovaisia merkkejä epävarmuuden hälvenemisestä on ollut nähtävissä.
 
[Kuva 4] Myös muutoin pääomamarkkinoilla esimerkiksi valtioiden joukkovelkakirjamarkkinoilla on ollut havaittavissa varovaisen positiivisia merkkejä. Mm. Espanjan ja Italian valtionlainojen korkoerot suhteessa Saksaan ovat laskeneet. Suomen valtionlainojen korot ovat pysytelleet hyvin lähellä Saksan korkoja. Ero on pysytellyt vain muutamassa kymmenessä korkopisteessä. Tämä kuvastaa markkinoiden vahvaa luottamusta Suomen taloutta kohtaan. Luottamus hyvään talouden hoitamiseen on julkisen talouden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Yksi prosenttiyksikkö lisää korkoa tarkoittaisi peukalosäännöllä lähes miljardin euron lisäkustannusta.
 
[Kuva 5] Rahoitusmarkkinoiden varovainen optimismi ei kuitenkaan ole ainakaan vielä juuri näkynyt reaalitalouden indikaattoreissa.  Erityisesti teollisuustuotantoa ja maailmankauppaa koskevat indikaattoritiedot viittaavat tilanteen pysymiseen heikkona loppuvuonna. Ostopäällikköindeksit viittaavat teollisuustuotannon supistuneen edelleen etenkin Japanissa ja euroalueella.
 
[Kuva 6] Kasvuennusteita on keskeisillä talousalueilla tarkistettu huonompaan suuntaan - mitä tuo-reempi ennuste on, sitä huonommalta ensi vuosi näyttää. Kriisistä elpyminen on siis ollut epätasaista ja haurasta. Tämän vuoden alussa tunnelmat kansainvälisessä taloudessa kohenivat. Loppukevään jälkeen näkymät ovat kuitenkin jälleen synkistyneet. Kasvuennusteita on tarkistettu huonoon suuntaan. Tämä on heijastanut osin Euroopan talouden ongelmia. Lisäksi mm. USA:n ja Kiinan kasvunäkymät ovat tulleet aiempaa epävarmemmiksi. Sen sijaan ensi vuotta koskevat inflaatioennusteet ovat säilyneet varsin vakaina. Tämä kertoo osaltaan siitä, että keskuspankkien toimiin kriisin aikanakin luotetaan hyvin.
 
Hyvät naiset ja herrat, tuon nyt teidät kansainvälisestä taloudesta Suomen tilanteeseen.
 
[Kuva 7] Suomen kokonaistuotannon kasvu on hidastunut voimakkaasti vuoden 2012 aikana. Vuo-den kolmannella neljänneksellä bruttokansantuote oli yli 1 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Talouskasvu onkin ollut pysähdyksissä kesästä saakka.
 
Viennin kehitys on ollut heikkoa ja teollisuustuotannon kasvu on ollut pysähdyksissä jo kahden vuoden ajan. Viennin arvo on edelleen noin 15 % pienempi kuin juuri ennen finanssikriisiä.  Suomen vientiä ovat heikentäneet kansainvälisen talouskehityksen vaikutukset Suomen vientimarkkinoihin. Taustalla ovat myös elektroniikkateollisuuden ja paperiteollisuuden erityisongelmat sekä suomalaisen teollisuuden heikentynyt kustannuskilpailukyky. Yritysten suhdanneodotukset ovat edelleen synkentyneet viime kuukausina. Tilauskannat ovat heikentyneet ja lähiaikojen tuotanto-odotukset ovat aiempaa varovaisempia.
 
Talouskasvua jarruttaa myös kotimarkkinoiden kysynnän vaimeneminen. Rakentaminen on vähentynyt ja kotitalouksien kulutuksen kasvu on hidastunut. Kuluttajien luottamus talouden tilaan onkin heikentynyt tämän syksyn aikana. Talouskasvun nopea heikkeneminen on alkanut näkyä myös työmarkkinoilla. Työllisten määrän trendi on kääntynyt lievästi laskuun kuluvan syksyn aikana ja työttömyys on lisääntynyt. Työttömyysaste oli lokakuussa 7,9 %. Työttömyyden lisääntymiseen on vaikuttanut erityisesti se, että päättyviä työttömyysjaksoja on rekisteröity syksyn aikana selvästi vähemmän kuin aiemmin.
 
[Kuva 8] Talouskasvun hiipuminen näkyy valtion kassassa. Verokertymien kasvu pysähtyi alkukesästä. Erityisesti yhteisöveron kertymä on ollut heikko tänä vuonna. Tuntuvat veronkorotukset vuosina 2011 ja 2012 –¬¬ yhteensä noin 2 mrd – eivät ole nostaneet tulokertymää edes finanssikriisiä edeltävälle tasolle.  Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että valtion menojen kasvu on jatkunut 5-6 prosentin vauhtia.  Valtion tuloalijäämä on nyt noussut 6,5 mrd. euron lukemiin, kun se vielä alkuvuodesta oli 2 mrd. euroa pienempi. Valtiontalouden tilanne on kuitenkin parempi kuin vuosina 2009 ja 2010, ja tehdyt sopeuttamispäätökset kohentavat tilannetta. Ne eivät kuitenkaan muuta tulojen ja menojen kehityssuuntia.
 
Kuntien taloustilanne on samansuuntainen: verohallinnon tietojen mukaan kuntien verotulojen kasvu on lähes pysähtynyt. Kunnat rahoittavatkin menojaan tällä hetkellä enenevästi lisäämällä velkaa. Heikkenevä talouskasvu ja julkisen talouden tasapaino-ongelmat luovat suuria haasteita lähivuosien talouskehitykselle.
 
Siirrytään nyt käsittelemään Suomen talouden rakenteellisia haasteita.
 
[Kuva 9] Vaihtotase kääntyi viime vuonna alijäämäiseksi sitten 1993. Alijäämää kertyi vuonna 2011 3,1 mrd. euroa, eli 1,6 % BKT:stä. Vuosien 2002 ja 2011 välillä vaihtotaseen tasapaino heikentyi noin 10 %-yksikköä suhteessa BKT:hen. Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että kansantalouden yhteenlasketut menot ovat suuremmat kuin tulot. Kansantalous siten velkaantuu ulkomaille nettomääräisesti.
 
[Kuva 10] Julkisen talouden lisäksi myös kotitaloudet velkaantuvat. Tämä kuva kertoo miten kotita-louksien kysynnän vahvuus on pitänyt talouskasvua yllä viime vuosina. Kun korot ovat olleet matalat, kotitaloudet ovat olleet valmiit kasvattamaan velkataakkaansa. Suomalaisten kotitalouksien menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. Tämä on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellista. Finanssikriisin alkamisen jälkeen kotitaloudet ovat Suomessa edelleen kuluttaneet ja investoineet asuntoihin enemmän kuin tulojensa verran. Kotitalouksien velka on jatkanut kasvuaan. Euroalueella keskimäärin kotitalouksien velan kasvu on hidastunut selvästi.
 
On toki hyvä, että rahoitusjärjestelmän toiminta ei Suomessa ole vakavasti häiriintynyt ja että kotitalouksien taloudellinen tilanne on sallinut velan kasvun. Samalla on kuitenkin olemassa riski, että kotitalouksien tulonkäyttö perustuu ylioptimistisille tulevaisuudenodotuksille. Kotitalouksien menojen kasvu suhteessa niiden tuloihin on samalla vaikuttanut osaltaan siihen, että Suomen vaihtotase kääntyi viime vuonna alijäämäiseksi.
 
[Kuva 11] Kotitalousvelkaantumisen lisäksi vaihtotasekehitykseen - alijäämään - vaikuttaa vientikehitys.  Keskeisistä vientialoista metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden viennin kehitys on vuosituhannen vaihteen jälkeen ollut heikkoa. Niiden osuus kokonaistuotannosta on pienentynyt. Samalla niiden viennin arvo on supistunut.
 
[Kuva 12] Vaihtotasetta on heikentänyt myös vaihtosuhteen heikentyminen. Tämä tarkoittaa, että tuontituotteiden hinnat ovat nousseet suhteessa vientituotteiden hintoihin. Suomen vaihtosuhteen heikkeneminen on ollut kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellista. Tuontihintoja on nostanut energian ja muiden raaka-aineiden kallistuminen. Vientihintakehitys on puolestaan ollut vaimeaa paperituotteiden ja erityisesti elektroniikkatuotteiden osalta.
 
Elektroniikkateollisuuden vientihintojen aleneminen on seurausta siitä, miten hintojen tilastoinnissa otetaan huomioon tuotteiden ominaisuuksien paraneminen. Kun tuotteiden ominaisuudet paranevat, se näkyy hintaindeksin alenemisena. Näin käy, vaikka yhden keskimääräisen myydyn tuotteen hinta pysyisi ennallaan. Hintaindeksit ovat siten ”laatukorjattuja”. Tämä hintaindeksien aleneminen tarkoittaa samalla, että tilastoissa näkyvä viennin volyymi, eli määrä, kasvaa suhteessa viennin arvoon. Tällä on vaikutuksia viennin ja BKT:n määrän kehitykseen, sekä kustannuskilpailukyvyn kansainväliseen vertailuun.
 
[Kuva 13] Hyvät kuulijat, olen puheessani käynyt vaihtotaseen heikkenemisen syitä läpi. Näitä syitä ovat:
 
  • Paperi- ja elektroniikkateollisuuden ongelmat
  • Energiariippuvuus ja öljyn hinnan nousu
  • Kotitalouksien kulutuksen ja asuntoinvestointien viimeaikainen vahvuus suhteessa tuloihin
Lisäksi vaihtotaseeseen vaikuttaa julkisen talouden alijäämät ja kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen, josta lisää hetken päästä. Sen sijaan on vielä huomattava, että väestön ikärakenne ei ole syy vaihtotaseen heikkenemiseen. Sen mukaan Suomen pitäisi edelleen säästää suurten ikäluokkien eläköitymistä varten, mikä taas näkyisi vaihtotaseen ylijäämänä. Tämän hetkisten ennusteiden mukaan vaihtotase pysyy hieman alijäämäisenä lähivuodet.
 
[Kuva 14] Vaihtotaseen heikkenemisen taustalla on todellakin ollut muiden tekijöiden ohella kilpai-lukyvyn heikentyminen. Suomen tehdasteollisuuden tuotannon volyymi on kasvanut nopeasti suhteessa moniin muihin maihin. Tämä on merkinnyt työn tuottavuuden nopeaa kasvua. Tuotannon arvo on kuitenkin kehittynyt huomattavasti heikommin, kun hintakehitys on ollut epäedullista.  Tässä erossa näkyy edellä mainittu ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkeneminen.
 
Kustannuskilpailukykyä mitataan usein yksikkötyökustannusten avulla. Suomen tapauksessa niidenkin kehitys antaa kuitenkin harhaisen kuvan kustannuskilpailukyvyn kehityksestä. Tämä johtuu juuri vaihtosuhteen heikkenemisestä. Yksikkötyökustannusten suotuisa kehitys Suomen tehdasteollisuudessa kääntyy päinvastaiseksi, kun tarkastellaan sitä, miten paljon työkustannukset ovat nousseet suhteessa tuotannon arvoon.  Tämä tarkoittaa sitä, että teollisuusyritysten kannattavuus on heikentynyt suhteessa kilpailijamaihin keskimäärin.
 
[Kuva 15] Teillä on mielessä ehkä kysymys, onko vaihtotaseen alijäämä ongelma Suomen tapaiselle taloudelle. Se on ongelma silloin, jos se kasvattaa huomattavasti kansantalouden rahoituksen saatavuuteen ja ehtoihin liittyviä riskejä ja/tai on seurausta epätasapainoisesta kotimaisesta talouskehityksestä.  Suomen vaihtotaseen pieni alijäämä ei ainakaan vielä ole itsessään akuutti ongelma, koska ulkomainen rahoitus ei pääosin ole vaikeutunut.
 
Velkavetoinen talouskehitys ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä tasapainoista. Riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta kasvattaa haavoittuvuutta.  Finanssikriisin opetuksia on: velkaantuminen ja kustannuskilpailukyvyn menettäminen johtavat umpikujaan. Kotitalouksien ja julkisyhteisöjen velkaantumiseen perustuva talouskasvu ei ole kestävää tilanteessa, jossa väestön ikääntymiseen varauduttaessa kotitalouksien ja julkisyhteisöjen olisi perusteltua säästää tulevaisuutta varten.
 
[Kuva 16] Hyvät naiset ja herrat,
 
Kun ulkoinen epätasapaino on ongelma, mitä pitää tehdä. Koko kansatalouden epätasapainoisen kehityksen välttäminen edellyttää toimia monilla osa-alueilla. Kotitalouksien velkaantuminen pitää saada hallintaan esimerkiksi pienentämällä edelleen asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ja ohjaamalla rahoitusjärjestelmän toimintaa mm. tekemällä mahdolliseksi asuntolainojen luototusasteen sitovan rajoittaminen. Lisäksi julkista alijäämää täytyy pienentää ja kustannuskilpailukykyä on kohennettava. Palkanmuodostuksen koordinaatio olisi saatava koko talouden tasolle. Samalla palkanmuodostuksen paikallisen joustavuuden edistäminen tukee niin ikään kilpailukykyä sekä talouden sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Talouden kasvumahdollisuuksia parantavat rakenneuudistukset, mm. työurien pidentäminen.
 
121212_PH_Talouden_näkymät_Raahe_final.pptxEsityskalvot (pptx)