SUOMEN PANKKI
Puhe
24.10.2009

Pääjohtaja Erkki Liikanen: Päijät-Hämeen yrittäjäjuhla 2009, Lahti 24.10.2009

Pääjohtaja Erkki Liikanen
Päijät-Hämeen yrittäjäjuhla 2009
Lahti 24.10.2009


On aina suuri kokemus olla täällä Lahden Sibelius-talolla. Kuusi viikkoa sitten olimme perjantai-iltana täällä kuuntelemassa Lahden hienon sinfonia-orkesterin konserttia Sibelius-festivaaleilla. Tässä salissa kaikki äänet, hiljaisimmatkin pianissimot soivat aistittavan herkästi. Suuri kapellimestari Jukka-Pekka Saraste johti konserttia.

Jatkoimme vaimon kanssa konsertin jälkeen pimeässä illassa autolla Mikkeliin ja sieltä vielä veneellä saareen. Matkalla vielä kuuntelimme täältä ostamaamme levyä, jossa sama orkesteri, nyt toisen suuren kapellimestarin Osmo Vänskän johtamana soitti Sibeliuksen alkuperäisen Karjala-sarjan. Mikä ilta!

Tänään olemme koolla Päijät-Hämeen Yrittäjäjuhlassa. Vietämme sitä poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa. Maailmantalous on elänyt laajinta ja syvintä taantumaa sodan jälkeen. Maailmantalouden tasapainottomuudet ja finanssi-innovaatioiden murtuminen laukaisivat ensin rahoitusmarkkinahäiriöt loppukesästä 2007. Vuosi sitten ne levisivät reaalitalouteen kuin synkronisoidusti, yhtä aikaa kaikkialla. Kaupan rahoitus jäätyi, epäluottamus levisi kaikkialle, ja koko maailmankauppa alkoi supistua ensi kertaa vuosikymmeniin.

Finanssihäiriöiden ensimmäinen vaihe ei vielä vaikuttanut Suomen talouden kehitykseen, vaan kasvu jatkui voimakkaana vielä viime vuoden syksyyn. Silloin Lehman Brothersin konkurssin jälkeen luottamus talouden näkymiin romahti kaikkialla ja viennin rahoitus vaikeutui nopeasti. Maailmankauppa pysähtyi ja viennin romahtamisen kautta kriisi levisi myös Suomeen.

Vaikutus tuli sen jälkeen Suomeen monia muita maita voimakkaampana, koska teollisuuden investointitavarat ja välituotteet edustavat viennistämme jopa 80 %. Investointeja lykättiin ja jopa peruttiin ja teollisuuden ja kaupan varastoja tyhjennettiin. Kun vielä vuonna 2008 viennin osuus kansantuotteestamme oli lähes puolet, on se nyt pudonnut runsaaseen kolmannekseen. Globalisaation kasvu tuki Suomen nousua voimakkaasti vuosina 2004–2008. Nyt sen taka-askeleet ovat osuneet erityisesti vientiin nojaaviin maihin kuten Suomeen.

Tänään maailmantalouden vapaa pudotus on ohi. Erityisesti kehittyvien talouksien kasvu on vauhdittunut. Myös kehittyneet teollisuusvaltiot ovat saavuttaneet taantuman pohjan. Kansainvälinen valuuttarahasto on korjannut ennusteita ylöspäin.

Kasvu tulee kuitenkin olemaan aikaisempaa hitaampaa. Kun velkavivun käyttö kiihdytti viime vuodet kasvua, nyt velkaantumisen vähentäminen jarruttaa sitä. Yritykset, rahoituslaitokset ja kotitaloudet maksavat velkaa pois. Se hidastaa kysynnän kasvua.

Hallitukset ja keskuspankit kaikkialla maailmassa ryhtyivät viime vuonna laajoihin elvytystoimiin. Euroopan keskuspankki laski ohjauskorkoaan nopeassa tahdissa 4,25 %:sta yhteen prosenttiin. Sen lisäksi pankeille on annettu ohjauskorolla maksuvalmiutta niiden haluama määrä, mikä on painanut lyhyet markkinakorot vielä ohjauskorkoakin alemmas.

Suomessa yritysten ja kotitalouksien lainat on sidottu lyhyisin markkinakorkoihin yleisemmin kuin muissa euroalueen maissa. Tämän vuoksi ohjaus- ja markkinakorkojen lasku on välittynyt Suomessa muita nopeammin yritysten ja kotitalouksien maksamiin korkoihin. Vaikka pankit ovat jonkin verran nostaneet marginaalejaan, on lainojen korkotaso painunut historiallisen alhaiseksi.

Myös hallitukset ovat elvyttäneet taloutta huomattavilla budjettien alijäämillä. Sitä ovat lisänneet päätetyt huomattavat menolisäykset ja veroalennukset. Niiden lisäksi ns. automaattiset vakauttajat ovat kasvattaneet alijäämää. Kun työttömyyden kasvaessa ja yritysten tulosten heiketessä valtion ja kuntien tulot supistuvat, niiden menot samalla automaattisesti kasvavat työttömyysturvamenojen kasvun myötä.

Oli oikein ja tärkeää tukea taloutta valtion toimin, kun maailmantalouden rakenteet horjuivat ja yksityiset investoinnit ja kulutus supistuvat. Valtioiden ja keskuspankkien elvyttävät toimet olivat molemmat välttämättömiä osia sillan rakentamisessa rahoitusmarkkinakriisin ja sitä seuranneen globaalin kysyntäkuopan yli.

Vastaranta häämöttää jo, mutta vielä ei olla perillä, eikä siksi vielä ole aika poistaa julkista elvytystä. Mutta sitten kun vastaranta saavutetaan, on sillan rakentaminen osattava lopettaa, vaikka vastaranta ei osoittautuisikaan niin houkuttelevaksi kuin oli kuviteltu. Kuten äsken totesin, tämänhetkisten talousennusteiden valossa vastaranta on hetteinen: kasvu tulee lähivuodet olemaan vaatimatonta eivätkä julkiset taloudet tasapainotu itsestään. Yhtä tärkeää kuin hyväksyä alijäämä nyt, on valmistella toimenpiteet joilla julkisen talouden tasapaino saavutetaan kohtuullisessa ajassa ja velkakierre katkaistaan.

Mikäli kansalaiset eivät luota siihen, että julkisen talouden tasapaino tulevaisuudessa saavutetaan, saattaa se lisätä varovaisuussäästämistä ja siten supistaa kulutusta pitempäänkin. Toisaalta julkisen velan kasvava kierre johtaisi helposti herkistyneillä rahoitusmarkkinoilla entistä korkeampiin korkoihin. Näin valtiot ja kunnat joutuisivat pitkään tekemään ylijäämäisiä budjetteja pelkästään velkojen korkojen maksamiseksi.

Julkisen velan kasvun voimakas jatkuminen rajoittaisi myös rahapolitiikan liikkumatilaa. Valtioiden poikkeustoimista irrottautuminen hyvässä järjestyksessä ja oikeaan aikaan helpottaisi hintavakauden turvaamista ja antaisi rahapolitiikalle aikaa ja tilaa tukea talouden toimintaa hintavakaustavoitetta vaarantamatta.

Työttömyys on kasvanut viimeisen vuoden aikana. Erityisen voimakkaasti työttömyys on kasvanut 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Suomen Pankissa on tutkittu 1990-luvun alun laman vaikutuksia työmarkkinoihin. Tutkimus osoitti, että pitkään työttöminä olleista nuorista naisista ja miehistä huomattavan suuri osuus syrjäytyi työelämästä pysyvästi. On hyvin tärkeää välttää tuon tilanteen toistuminen. Valtion aktiivisen työvoimapolitiikan avulla ja muin keinoin on pidettävä huoli siitä, että työikään tulevat nuoret pysyvät kiinni työelämän syrjässä tai tuntumassa.

Muutosprosessissa ovat yhteiskunnan turvaverkot tarpeellisia. Niin yrittäjien kuin työntekijöidenkin toimeentulo ja mahdollisuus uuteen alkuun pitää vaikeissa muutostilanteissa turvata. Turvaverkot eivät saa kuitenkaan lukita ihmisiä eivätkä muutosta, vaan niiden pitää kannustaa hakeutumaan uusiin haasteisiin.

Samalla meidän on kannettava huolta talouden tuottavuudesta. Henkeä kohti laskettu kokonaistuotanto määräytyy yhtäältä työpanoksen määrän ja toisaalta työpanoksen tuottavuuden perusteella. Elintasoa voi siten kohottaa kahdella tavalla: kasvattamalla työpanosta tai nostamalla työn tuottavuutta. Elintaso syntyy tehdystä työstä. Siksi työurien pidentäminen on tärkeää. Sen jälkeen kuitenkin väestön ikärakenne ja väestön kasvu asettavat työn määrälle kuitenkin rajansa.

Pitkällä aikavälillä henkeä kohti laskettu talouskasvu perustuukin pääosin työn tuottavuuden kasvuun. Työn tuottavuus voi periaatteessa kasvaa rajatta. Sen kasvuun vaikuttavat sekä pääomapanoksen käyttö että ns. kokonaistuottavuuden kasvu, joka lisää tuotantopanosten tuottavuutta.

Kokonaistuottavuuden kasvu on tärkeä kasvun lähde. Se pitää sisällään niin teknisen kehityksen kuin uudet aikaisempaa paremmat tavat yhdistää työtä ja pääomaa ja organisoida tuotantoprosesseja ja järjestää työtapoja, eli uudet "reseptit". Elintaso ei nouse sillä, että keitetään enemmän samaa soppaa, vaan sillä, että keksitään ja käytetään parempia reseptejä. Talouskasvun mysteeri piileekin juuri kokonaistuottavuuteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisessä.

Yrittäjien rooli taloudessa on keskeinen. Toimivasta markkinataloudesta on mahdotonta puhua ilman yrittäjiä. Valtaosa kaikkien kehittyneiden talouksien arvonlisästä syntyy yksityisellä sektorilla. Yksityisen sektorin tuotanto tapahtuu yksittäisissä yrityksissä ja yritystoimintaa on luonnollisesti vaikea kuvitella ilman yrittäjiä. Suomessa yrittäjävetoiset pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat yli puolet koko yrityssektorin liikevaihdosta kuin työllisyydestäkin.

Yrittäjät ottavat vastuun itsensä, ja usein myös perheenjäsenten ja ulkopuolisten henkilöiden työllistämisestä. Yrittäjäksi ryhtyminen itsessään on osoitus aloitekyvystä ja ansaitsee arvostusta. Missään yhteiskunnassa ei voi olla ylitarjontaa tällaisesta aktiivisesta osallistumisesta.

Suomessa tuntuu olevan muita maita vähemmän halukkuutta tämän tapaiseen aloitteellisuuteen. Kansainvälisten kyselytutkimusten mukaan Suomessa vajaat 30 prosenttia ihmisistä toimisi mieluummin yrittäjänä kuin työntekijänä, mikäli saisi vapaasti valita.

Euroopassa (EU 15) yrittäjyyttä parempana pitäviä on keskimäärin lähes puolet ja Yhdysvalloissa kaksi kolmasosaa, joissain Etelä-Euroopan maissa vielä tätäkin enemmän.

Yrittäjäksi ei tarvitse syntyä, vaikka monesti yrittäjien taustalta löytyvät yrittäjävanhemmat. Yrittäjäksi ryhtyminen on uranvalinta, ja syitä on varmasti yhtä monta kuin on yrittäjiäkin. Talouden kasvaessa uravalinnan syyt ovat erilaiset kuin taantumassa.

Uusia yrityksiä syntyy ja vanhoja yrityksiä poistuu markkinoilta vilkkaasti. Tämä on varmasti teille tuttua, mutta julkisessa keskustelussa ilmiö on jäänyt vähälle huomiolle. Kansainväliset vertailut osoittavat, että eräissä Euroopan maissa jopa joka kymmenes yrityskannasta uusiutuu vuosittain.

Suomessa vastaavat vertailukelpoiset luvut ovat alhaisempia kuin Euroopassa keskimäärin, mutta meilläkin joka vuosi noin 7–8 % yrityksistä syntyy ja hieman pienempi määrä poistuu markkinoilta. Lukumääräisesti kyse ei ole pienestä yritysjoukosta, sillä noin 16 000–20 000 yritystä syntyy ja poistuu vuosittain. Erityisesti alkuvuosina kato on kova, uusista yrityksistä on Suomessa viiden vuoden jälkeen toiminnassa enää noin puolet.

Tämä yrityskenttää mylläävä muutos aiheuttaa sopeutumistarpeita yksilötasolla niin yrittäjien kuin palkansaajienkin osalta. Toisaalta se viestii suuresta innovaatiopotentiaalista ja siitä, että monet uudet ideat pääsevät markkinatestiin saakka. Koko talouden kannalta on tärkeää, että ideat eivät jää pöytälaatikkoihin.

Uusia yrityksiä ja yrittäjiä pidetäänkin usein innovaatioiden kannalta tärkeinä, mutta yhtä hyvin innovaatiot ja uudet ideat voivat syntyä jo toimivissa yrityksissä. Tästä voimmekin siirtyä teille yrittäjille hyvin tuttuun teemaan, eli kilpailuun.

Kilpailu on olennainen osa toimivaa markkinataloutta. Vaikka jo asemansa vakiinnuttaneen yksittäisen yrittäjän tai yrityksen näkökulmasta kilpailun voikin nähdä ongelmallisena, on se koko talouden toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimivat ja kilpailulliset markkinat, joille pääsy on helppoa, tarjoavat myös jo toimiville yrittäjille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia niin liiketoiminnan koon kuin suunnankin suhteen. Edellä kuvattu uusiutuminen tai "luova tuho”, kuten sitä taloustieteessä myös on kutsuttu, kulkeekin käsi kädessä tuottavuuden kasvun kanssa.

Kilpailun lisääminen ja sääntelyn purkaminen ovat tärkeimpiä välineitä, joilla voimme nostaa elintasoamme ja vaikuttaa kansantalouden pitkän aikavälin kasvuedellytyksiin. Kilpailun lisääntyminen vaikuttaa elintasoomme ja sen nousun nopeuteen ainakin kahta eri kanavaa pitkin.

Ensimmäinen kanava on, että kilpailu supistaa hintamarginaaleja ja alentaa hintatasoa ja johtaa keskipitkällä aikavälillä reaaliansioiden ja ostovoiman kasvuun. Näin kysyntä voimistuu ja johtaa investointeihin ja luo uusia työpaikkoja. Tästä olemme tehneet Suomen Pankissa laskelmia kokonaistaloudellisella Aino-mallilla.

Toinen kanava on se, että kilpailun lisääntyminen väli- ja lopputuotemarkkinoilla kannustaa yrityksiä innovoimaan ja nopeuttaa talouden tuottavuuskasvua ja siten edelleen pitkän aikavälin talouskasvua. Tällaiset innovaatiot voivat olla joko uusia tai entistä parempia tuotteita, tai yhtä hyvin uusia palveluita tai tuotantoprosesseja tehostavia organisaatiouudistuksia. Tästä kanavasta on olemassa runsaasti uutta tutkimustietoa.

Lopuksi talouspolitiikan roolista yritystoiminnan ja yhteisen hyvinvoinnin edistämisessä. Talouden kehityksen kannalta on olennaista, että talouspolitiikka tarjoaa yksittäisille toimijoille, eli yrittäjille, yrityksille ja työntekijöille oikeanlaiset kannustimet tavoitella taloudellista menestystä. Talouspolitiikan yhtenä keskeisenä tehtävänä onkin taata yritystoiminnalle kilpailullinen, vakaa ja ennustettava toimintaympäristö. Tällöin yrittäjät ja yritykset voivat suunnitella toimintojaan pitkäjännitteisesti, investoida tuotantokapasiteettiin ja työllistää ihmisiä.

Vientiin suuntautuneiden yritysten menestys maailmalla on aina nähty suomalaisen hyvinvoinnin kehittymisen kannalta tärkeäksi. Mutta myös kotimarkkinoiden kehitys on niin elintason kasvun kuin työllisyydenkin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Euroopan laajuisten sisämarkkinoiden luominen onkin laajentanut kotimarkkinoiden käsitettä tavaroiden kaupan osalta ja avannut näin uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Palvelusektorin osuus arvonlisäyksestä ja työnpaikoista on kasvanut viime vuosikymmenet sekä meillä että muualla. Siksi tuottavuuden kohottaminen juuri palveluissa on erityisen tärkeää. Euroopassa työn tuottavuuden kehitys on kuitenkin hiipunut palveluissa viimeisen kymmenen vuoden aikana, samaan aikaan kun esimerkiksi Yhdysvalloissa tuottavuuden kasvu on nopeutunut.

Suomessa palvelujen tuottavuus kasvoi monia vuosia ripeästi muihin Euroopan maihin verrattuna. Alhaisesta lähtötasosta johtuen tuottavuuden taso on edelleen kuitenkin vain keskinkertainen. Palvelut eivät ole kuuluneet sisämarkkinoiden piiriin ja yritykset palveluiden kaupan vapauttamiseksi Euroopan unionissa ovat edenneet valitettavan hitaasti. Euroopan laajuisten palvelumarkkinoiden avaaminen toisi uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille ja kaivattua dynaamisuutta koko Euroopan palvelusektorille.

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden ylläpitäminen. Hintavakaus on täsmennetty tarkoittamaan hieman alle kahden prosentin inflaatiovauhtia. Hintavakauteen perustuvan rahapolitiikan myönteiset vaikutukset yritystoiminnan kannalta ovat ilmeisiä.

Jo Leninin kerrotaan sanoneen, että paras tapa tuhota kapitalistinen talousjärjestelmä on rappeuttaa (debauch) sen raha. Markkinataloudessa hintamekanismin toiminta onkin keskeinen resurssien tehokkaan allokaation kannalta. Hintatason odottamattomat vaihtelut heikentävät hintojen välittämää informaatiota, lisäävät epävarmuutta ja vaikeuttavat siten talouden toimintaa.

Valuuttakurssien voimakas heilahtelu ja hallitsemattomat liikkeet ovat myös tekijä, mikä lisää epävarmuutta taloudessa. Valuuttakursseihin kohdistuva epävarmuus on epätoivottavaa, koska se ei edesauta suotuisaa talouskehitystä tai rahoitusjärjestelmän vakautta. Yhdysvalloissa harjoitettavan talouspolitiikan sitoutuminen vahvaan dollariin onkin tästä näkökulmasta perusteltua.

Yksittäisen yrittäjän näkökulmasta jatkuvat kustannusten ja ostojen hintojen vaihtelut vaikeuttavat omien tuotteiden "oikeaa" hinnoittelua ja saattavat johtaa tehottomiin tuotanto- ja investointipäätöksiin. Korkean ja vaihtelevan inflaation oloissa yritykset ja kotitaloudet joutuvat käyttämään voimavarojaan inflaatiolta suojautumiseen tuottavan toiminnan sijaan. Inflaatioepävarmuus näkyy myös riskipreemioiden suuruudessa, koska investoijat vaativat korvausta epävarmuudesta. Vaihteleva inflaatio johtaa myös tulojen ja varallisuuden sattumanvaraiseen uudelleenjakoon.

Hintavakaus on tärkeä tapa tukea yritystoimintaa ja hyvinvoinnin kasvua. Matalan ja vakaan inflaation oloissa yrittäjät ja yritykset voivat suunnitella tulevaisuuttaan pitkäjännitteisesti ja keskittyä tuottavaan liiketoimintaan ja sen kehittämiseen. Talouskasvu, työllisyys ja suomalainen hyvinvointi syntyvät vain yritysten menestymisen kautta.

Finanssikriisi on myös korostanut keskuspankkien tehtävää rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaajana. Finanssivalvojan tehtävänä on valvoa yksittäisten pankkien vakavaraisuutta. Sen lisäksi kriisin on kouriintuntuvasti opettanut, että meidän tulee varmistaa koko rahoitusjärjestelmän vakaus. Tämä sen vuoksi, että pankkien väliset kytkennät voivat luona koko rahoitusjärjestelmää käsittäviä häiriöitä, jotka syventävät kansantalouksien heilahteluja ja ajavat kansantalouden pahimmillaan syvään kriisiin.

Euroopassa on tähän ongelmaan tartuttu. Olemme luomassa näiden systeemiriskien hallitsemista varten Euroopan Riskikomiteaa, jonka jäsenenä ovat keskuspankkien pääjohtajat ja jonka toimintaan rahoitusvalvojat osallistuvat. On tärkeää päästä tässä ratkaisuihin vielä tänä vuonna.

Pankeilla on Euroopassa ja Suomessa keskeinen tehtävä yritysten rahoituksen turvaamisessa. Sen vuoksi on hyvä todeta suomalaisten pankkien olevan vakavaraisia. Ne kestävät stressitestien mukaan hyvinkin haastavan talouden testin.


Hyvät kuulijat,

Olemme eläneet ja elämme edelleen taloudellisesti hyvin haastavaa aikaa. Maailmantalous on alkanut varovaisesti elpyä. On tärkeää, että Suomi pääsee mahdollisimman pian hyötymään maailmantalouden vahvistumisesta.

Se ei ole itsestään selvää. Edellytyksenä on, että taloutemme sopeutuu muutoksiin. Meidän tulee kyetä hakemaan uusia mahdollisuuksia muuttuvassa markkinatilanteessa. Se edellyttää innovaatioita, aloitteellisuutta ja yrittäjyyttä. Se lisäksi talouden tulee olla kilpailukykyinen myös hinnoiltaan. Se onnistuu vain tuottavuutta nostamalla; samoista panoksista on saatava enemmän aikaan. Suomalaiset yrittäjät ovat tässä tärkeä kivijalka.

Kun lahtelainen Jari Litmanen pelasi huippukauttaan Ajaxissa, häntä haastateltiin Juventus- Ajax loppuottelun alla näyttävästi ranskalaiseen urheilulehteen. Häneltä kysyttiin, kuinka voitte olla niin kärsivällinen ja peräänantamaton kaikissa tilanteissa.

Jari Litmanen vastasi: ”Menin jo pienenä koulupoikana aina pyörällä kouluun. Kerran oli kova pakkanen, yli 20 miinusastetta. Äiti auttoi pukemisessa. Peitimme kaiken, kasvotkin, vain silmien kohdalla oli pienet aukot.

Kun saavuin kouluun, silmät olivat jäätyneet. Se opetti kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta”.

Me tarvitsemme tätä peräänantamattomuutta myös taloudessa. Samalla meidän pitää hakea väsymättä uusia ratkaisuja, uusia markkinoita ja entistä älykkäämpiä tapoja järjestää työ.