SUOMEN PANKKI
Puhe
4.10.2010

Pääjohtaja Liikasen puhe Osuuspankkiviikon avajaisjuhlassa, Hämeenlinna 4.10.2010

Puhe ei sisällä viittauksia EKP:n rahapolitiikan mitoitukseen, mihin EKP:n neuvosto ottaa kantaa seuraavan kerran julkisesti 7.10.2010.

Suhdannenousu ei yksin ratkaise talouden ongelmia


Maailmantalous on elpymässä syvästä taantumasta, johon se ajautui rahoitusmarkkinoiden kriisiydyttyä. Kiinassa talouskasvu alkoi vauhdittua ensimmäisten joukossa, mikä heijastui laajalti ympäröivään Aasiaan. Yhdysvalloissa ja Japanissa elpyminen käynnistyi hieman myöhemmin, mutta euroalueella sekä Suomessa käännettä saatiin odottaa kuluvan vuoden kevääseen asti. Vaikka talouskasvun odotetaan yhä yleisesti jatkuvan, kehitys ei ole vailla riskejä.

Elpymisen vauhti on tasaantumassa. Varastojen täydentäminen sekä elvyttävä finanssipolitiikka eivät tue talouskasvua enää yhtä paljon kuin aiemmin. Keskuspankit eri puolilla maailmaa ovat kuitenkin jatkaneet toimiaan talouden tukemiseksi. Ohjauskorot on pidetty alhaisina ja rahoituslaitosten maksuvalmius on turvattu epätavanomaisilla rahapolitiikan keinoilla.

Suomessa maailmantalouden kasvu on lisännyt etenkin metsäteollisuustuotteiden ja metallijalosteiden vientiä. Myös kotimainen kysyntä on vilkastunut matalan korkotason olosuhteissa yksityisen kulutuksen ja asuntoinvestointien vetämänä. Elpyminen ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ole muodostumassa kovin vahvaksi Suomessa.

Suomen Pankin uuden ennusteen mukaan Suomen BKT:n kasvu asettuu reilun 2½ prosentin vauhtiin vuosina 2010–2012. Taantuman aikaansaama tuotannon kuoppa umpeutuu kuitenkin vain vaivoin vuoteen 2012 mennessä. Taantumaa edeltäneelle kasvu-uralle ei ole paluuta ilman sellaisia rakenteellisia toimenpiteitä, joilla lisätään työn tarjontaa ja parannetaan tuottavuutta.

Taantuman aikana Suomen julkisen talouden tila on heikentynyt huomattavasti. Yli 4 prosentin ylijäämä vaihtuu lyhyessä ajassa reilun 3 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen ja julkisen talouden velka kasvaa nopeasti. Tulojen ja menojen epäsuhta alkaa korjaantua, kun talouden kasvu elpyy. Suhdannetekijöiden merkitystä ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Merkittävä osa julkisen talouden vakauttamisesta jää muilla keinoin tehtäväksi.

Matala korkotaso on tukenut merkittävästi varsinkin Suomen taloutta taantuman aikana. Samalla se on ylläpitänyt suomalaisten kotitalouksien velkaantumista. Velkaantumisen kasvuun voi liittyä kansantalouden kannalta merkittäviä haittavaikutuksia. Asuntojen hinnat voivat nousta tasolle, joka ei ole taloudellisesti perusteltu. Lisäksi suuri velkataakka heikentää kotitalouksien ja samalla koko talouden kykyä sopeutua erilaisiin häiriöihin.

Rahoitusjärjestelmän tervehtyminen on vielä kesken ja se vaatii markkinaosapuolten välisen luottamuksen palautumista. Euroopassa tehdyt pankkien stressitestit ja meneillään oleva pankkien sääntelyn uudistaminen ovat osaltaan palauttaneet luottamusta. Tärkein hanke kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kriisialttiuden pienentämiseksi on Baselin pankkivalvontakomitean valmistelema ns. Basel III –kokonaisuudistus, joka on siirtynyt loppusuoralle.

Sääntelyuudistuksella tähdätään pankkien riskinkantokyvyn parantamiseen ja uusien finanssikriisien todennäköisyyden pienentämiseen niin Euroopassa kuin globaalistikin. Sovitut uudistukset ovat merkittävä askel eteenpäin kohti aiempaa vakaampaa finanssijärjestelmää. Pankeilla on talouden toiminnan kannalta keskeinen rooli, ja niiden toimintaa on jouduttu turvaamaan verovaroin. Kriisi on aivan oikeutetusti nostanut esiin kysymyksen, mitä kaikkea tällaisen julkisen vallan erityissuojeluksessa olevan toimialan voidaan sallia tekevän.