SUOMEN PANKKI
Puhe
16.8.2011

Pääjohtaja Erkki Liikanen: Avaussanat seminaarissa "Itämeren piirin finanssi-integraatio" Turussa 16.8.2011

​Arvoisa kaupunginjohtaja Randell, dear Russian and Swedish participants, hyvät professorit, hyvät naiset ja herrat.

Suomen Pankki täyttää ensi joulukuussa 200 vuotta. 12.12.1811 keisari Aleksanteri I allekirjoitti manifestin, jolla pankki perustettiin – silloin nimellä Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa.

Merkkivuoden johdosta Suomen Pankki järjestää muutamia tapahtumia, joilla on pyritty tekemään tunnetuksi Suomen Pankin toimintaa ennen ja nyt. Tämä historiaseminaari on yksi näistä tapahtumista. Oli selvää, että Turku oli oikea paikka tämän Suomen ja lähialueen finanssihistoriaa käsittelevän seminaarin järjestämiseen.

Tämän seminaarin järjestäminen Turussa merkitsee tavallaan Suomen Pankin palaamista alkujuurilleen. Pankki avattiin yleisölle täällä Turussa 14. elokuuta 1812. Ensimmäinen toimipaikka oli johtokunnan jäsenen, professori ja tuomiorovasti Gustaf Gadolinin puutalossa, joka sijaitsi tuomiokirkon ja Aurajoen välissä. Gadolinin talosta pankille vuokrattiin kaksi yläkerran huonetta, joita professori oli aikaisemmin käyttänyt luentojen pitämiseen, sekä lisäksi alakerran kamari ja kaksi rautaovilla varustettua kellariholvia. Johtokunta piti sille näin saatuja tiloja ”tarvettaan ja tarkoitustaan miltei vastaavina”.

Pankin toiminta-aika Turussa jäi lopulta melko lyhyeksi. Kun Helsingistä tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, Pankki muutti sinne senaatin mukana. Pankkihan toimi tässä vaiheessa sen aikaisen valtiovarainministeriön, toisin sanoen keisarillisen senaatin talousosaston, alaisuudessa olevana konttorina. Se oli eräänlainen vaihto- ja lainakassa, joka myös laski liikkeeseen jonkin verran seteleitä. Pankin muutto Helsinkiin tapahtui syksyllä 1819.

Vielä tänäänkin voi Suomen Pankin rahamuseossa Helsingin Snellmaninkadulla nähdä arkun, jossa pankin kassa hevoskärryillä kuljetettiin uuteen toimipaikkaansa.  Arkun vaatimaton koko osoittaa, että Suomen Pankin toiminta alkuaikoina oli varsin pienimuotoista. Pankin ensimmäisen historian kirjoittajan Emil Schybergsonin sanoin sille oli ominaista ”virkeyden puute.”

Tästä vaatimattomasta alusta Pankki on kasvanut Suomen yhteiskunnan ja talouselämän mukana. Pankilla on kautta koko olemassaolonsa ollut keskeinen asema Suomen yhteiskunnan kehityksessä virkavaltaisesta ja takapajuisesta suuriruhtinaskunnasta demokraattiseksi ja avoimeksi hyvinvointivaltioksi.  Mainitsen tästä vain yhden paljonpuhuvan esimerkin.

Säännöllinen valtiopäivätoiminta alkoi Suomessa vuonna 1863. Jo muutamaa vuotta sen jälkeen, vuoden 1868 alusta Suomen Pankki siirrettiin keisarillisen senaatin alaisuudesta valtiopäivien ”takuulle ja hoidettavaksi.”  Merkillepantavaa on, että tästä alkaen ja seuraavan viiden vuosikymmenen ajan Suomen Pankki oli Suomen valtiokoneiston ainoa parlamentaarisesti hallittu osa.

Koko muu valtionhallinto toimi tuohon aikaan vielä keisarilta saadun valtuutuksen nojalla ilman parlamentaarista vastuuta. Mitenkään ylistämättä tuon ajan valtiopäivien demokraattisuutta on kuitenkin todettava, että Suomen Pankki oli parlamenttiin nojautuvan julkisen vallan edelläkävijä Suomessa, vieläpä puolen vuosisadan etumatkalla.

Suomen Pankki muuten palasi Turkuun vuonna 1840, jolloin tänne avattiin konttori rahanvaihtoa varten. Konttorin toiminta jatkui vuoden 2007 loppuun asti, jolloin se jouduttiin sulkemaan rahahuollon logistiikassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Turun-konttori oli pitkään yksi tärkeimpiä Suomen Pankin 12 eri puolilla Suomea sijainneiden haarakonttorien joukossa. Suomen Pankki on päättänyt julistaa Åbo Akademin ja Turun yliopiston opiskelijoiden haettavaksi apurahan pro gradu -tutkielman tekemiseksi Suomen Pankin Turun konttorin historiasta. Asiaa koskeva kirje on lähetetty äsken mainituille korkeakouluille.

Tämän seminaarin teemana on Itämeren alueen finanssi-integraation historia. Aihe on Suomen Pankin kannalta kiinnostava siksi, että Suomen tapaisessa pienessä avoimessa kansantaloudessa keskuspankki toteuttaa tehtäväänsä kotimaantalouden ja kansainvälisen talouden liittymäkohdassa.  Tämä asema talouden kansainvälistymisen polttopisteessä on aina sävyttänyt myös Suomen Pankin toimintaa. Näin on ollut riippumatta siitä, miten Suomen rahajärjestelmä eri aikoina on liittynyt maailmantalouteen.

Järjestelyt ovat vaihdelleet, mutta tavoitteet ovat olleet yllättävänkin pysyviä. Suomen rahahistoria koostuu sarjasta erilaisia ratkaisuja kultakannasta alkaen ja euron käyttöönottoon saakka. Ne ovat kaikki syntyneet pyrkimyksestä liittää Suomi mahdollisimman vakaalla ja uskottavalla tavalla laajaan maailmantalouteen, josta hyvinvointimme riippuu.

Nyt maailmantalous ja Eurooppa sen osana elävät edelleen sitä kriisiä, joka kärjistyi kolme vuotta sitten. Suuria finanssikriisejä tulee aika ajoin, ja ne pääsevät yllättämään. Paras opetus siitä, mitä kriiseissä tapahtuu, tulee usein historiasta ja historian aliarviointi on vaarallista. Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin mainiossa, melko tuoreessa kirjassa ”This Time Is Different” käydään läpi kriisejä satojen vuosien ajalta. Kriiseillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Kirjoittajien mukaan finanssikriisien taustalta löytyy usein ”ignoranssi tai arroganssi”: joko historiaa ei tunneta, tai sitten ylimielisesti ajatellaan, että maailma on juuri nyt muuttunut niin, että menneet lainalaisuudet eivät enää muka päde. Tästä tulee kirjan nimikin.

Historiasta ei ikävä kyllä voi johtaa mekaanisia toimintaohjeita tai varmoja kriisien ennusmerkkejä. Silti keskuspankkien ja rahoitusvalvojien niin kuin muidenkin talouselämän päättäjien on hyvä tuntea historiaa ja tuntea tiettyä nöyryyttä sen edessä. Siksi tämän seminaarin kaltaiset tilaisuudet ja se tutkimus, jota ne toivottavasti stimuloivat, ovat hyvin arvokkaita.

Kansainvälinen taloudellinen tilanne on viime viikkoina jälleen muuttunut huolestuttavaan suuntaan. Taloudellinen kasvun suhteen on aikaisempaa enemmän epävarmuutta ja velkaantuneiden kehittyneiden valtioiden ongelmat ovat aiheuttaneet levottomuutta rahoitusmarkkinoilla.

Rahapolitiikan välittymisen turvaamiseksi Euroopan keskuspankki on toiminut päättäväisesti. EKP on ilmoittanut pitkäaikaisista lainaoperaatioista pankkien likviditeetin turvaamiseksi ja aktivoinut arvopaperien osto-ohjelmansa. Rahapolitiikka ei kuitenkaan voi yksin ratkaista rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa jännitystilaa kun taustalla on julkisen talouden liiallinen velkaantuminen. Siihen tarvitaan hallitusten ja parlamenttien toimia.

Suomen talous on kasvanut, mutta talouskasvun notkahduksen riski on meilläkin lisääntynyt.   Tilanne vaatii varovaisuutta ja huolenpitoa valtiontalouden tasapainottamisesta muuttuvissakin olosuhteissa. Mahdollisesti uudelleen heikkenevässä maailmantaloudessa on myös tärkeää pitää huolta Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä. Kotimaisten tuotantokustannusten nousu tällaisessa tilanteessa merkitsisi riskejä työllisyydelle, talouskasvulle ja sitä kautta myös julkisen talouden tasapainottamiselle.

Meillä on ollut kunnia saada seminaariimme joukko hyvin kiinnostavia ja arvovaltaisia esiintyjiä. Aamupäivällä professori Susanna Fellman Helsingin yliopistosta esitelmöi meille Itämeren talousalueen historiasta ja tohtori Mika Arola Valtiokonttorista kertoo Suomen liittymisestä kansainvälisiin pääomamarkkinoihin otsikolla Ulkomaisen pääoma ja Suomi.

Lounastauon jälkeen seminaari jatkuu kahdella sessiolla. Ensimmäisessä pankinjohtaja Seppo Honkapohja, kollegani Suomen Pankin johtokunnasta, kertoo pohjoismaisia finanssikriisejä käsittelleestä vertailevasta tutkimuksestaan ja valtiotieteiden tohtori Antti Suvanto kertoo Suomen pankkijärjestelmän kansainvälistymiskehityksestä.

Iltapäivän viimeinen sessio on kansainvälinen ja sen esitelmäkielenä on englanti. Suomen Pankin historian kirjoittajat Antti Kuusterä ja Juha Tarkka kertovat Suomen Pankin roolista Suomen osallistumisessa kansainväliseen taloudelliseen integraatioon.

Olemme saaneet mukaan myös edustajat naapurimaistamme. Sekä Ruotsin että Venäjän keskuspankkien historiat liittyvät hyvin läheisesti Suomen Pankin historiaan.

Venäjän keskuspankki täytti viime vuonna 150 vuotta. Myös Suomen Pankin edustajilla oli kunnia osallistua sen vuosipäivän viettoon ja meillä oli silloin muun muassa pieni osasto Moskovassa järjestetyssä historiallisessa näyttelyssä. Venäjän keskuspankki julkaisi merkkivuotensa kunniaksi myös kaksiosaisen historian, Istorija Banka Rossii, jonka kirjoittajat ovat täällä tänään: Venäjän tiedeakatemian Venäjän historian instituutin johtaja, professori Yuri Petrov, ja johtaja Sergey Tatarinov Venäjän keskuspankista. He ovat luvanneet esitelmässään vertailla Suomen ja Venäjän rahajärjestelmiä keisarikunnan aikana.

Toisen naapurimme Ruotsin keskuspankki, Riksbanken, on maailman vanhin keskuspankki, joka perustettiin jo 1668. Se toimi myös Suomen keskuspankkina yli 140 vuoden ajan maamme kuuluessa Ruotsin valtakuntaan. Kaksi vuotta sitten Ruotsin keskuspankki julkaisi oman historiansa, kiinnostavan teoksen nimeltä ”Pengarna och makten”. Sen kirjoitti tunnettu ruotsalainen historioitsija Gunnar Wetterberg. Hän on kirjoittanut myös elämäkerrat ruotsalaisista valtiomiehistä Axel Oxenstjernasta ja Arvid Hornista, joista viimeksi mainittu oli muuten syntyjään suomalainen.  Wetterberg toimii tätä nykyä Ruotsin akateemisten ammatillisen keskusjärjestön Sacon yhteiskuntajohtajana.  Hän kertoo meille tänään Riksbankin historiasta, joka on myös Suomen rahahistoriaa.

Haluan toivottaa teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi tähän tilaisuuteen ja annan nyt puheenvuoron Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randellille. Seminaarin ensimmäisen session puheenjohtajana toimii Seppo Honkapohja.

 

 Muualla palvelussa