SUOMEN PANKKI
Puhe
12.9.2007

Pääjohtaja Erkki Liikanen: "Ilmastonmuutos, talous ja sijoittaminen", Nordea Private Banking SyysSatoa -seminaari, Finlandia-talo

Pääjohtaja Erkki Liikanen
Nordea Private Banking SyysSatoa -seminaari, 12.9.2007 Finlandia-talo

Kansainvälinen taloudellinen tilanne

Kansainvälistä taloustilannetta voidaan tarkastella jakaen asia kahteen. Ensinnäkin miltä se vaikutti elokuun alussa ja toiseksi miltä se näyttää sen jälkeen.

Elokuun alussa totesimme, että maailmantalouden kasvu on ollut edelleen vahvaa vuoden alkupuoliskolla. Yleisesti on ennakoitu, että Yhdysvaltojen talouden jäähtymisestä huolimatta maailmantalouden kasvu yltää tänä vuonna noin 4.5 prosenttiin, eli kasvuvauhti hidastuu vain hieman viimevuotisesta. Tämä merkitsee, että vuodesta 2003 alkanut noususuhdanne tulee olemaan yksi sodanjälkeisen ajan pisimmistä.

Kuvio 2: Maailmantalouden kasvu 1998-2008 (IMF; 25.7.2007)

Poikkeuksellista tässä nousukaudessa on ollut maantieteellinen laaja-alaisuus. Aasian kehittyvien maiden, etenkin Kiinan ja Intian talouskasvu on ollut vahvaa. Kasvu on ollut voimakasta myös Venäjällä ja EU:n uusissa jäsenvaltioissa. Etelä-Amerikan ja myös Afrikan kansantaloudet ovat saaneet nyt osansa maailmantalouden kasvusta ja vilkkaasta maailmankaupasta. Samalla hyvinvointikuilu matalan tulotason maiden ja vanhojen teollisuusmaiden välillä on kaventunut, vaikkakin hitaasti.

Elokuun toisesta viikosta lähtien taloutta seuraavien huomio on kiinnittynyt raha- ja rahoitusmarkkinoiden kiristymiseen. Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoiden ongelmat ovat olleet tunnettuja, mutta nyt niiden vaikutukset ovat uusien rahoitusmarkkinoiden instrumenttien myötä levinneet laajalle. Tapahtuneella on ollut negatiivinen vaikutus varsinkin raha- ja rahoitusmarkkinoilla sijoittavien luottamukseen.

Tänään on vielä vaikeaa arvioida, kuinka suuri negatiivinen vaikutus koetuilla häiriöillä tulee olemaan reaalitalouteen. Etumerkki tullee olemaan negatiivinen. Useimmat lähtevät siitä, että maailmanlaajuisesti vaikutus jää melko pieneksi, vaikka Yhdysvaltojen talous hidastuneekin loppuvuotta kohti selvästi. Tähän vaikuttaa se, että maailmantalous kohtasi elokuun häiriöt vahvassa kasvuvaiheessa ja siten sillä on iskukestävyyttä rahoitusmarkkinoiden häiriöitä vastaan. Meidän tulee kuitenkin huolellisesti seurata kaikkea uutta talousinformaatiota.

Maailmantalouden voimakkaasta kasvusta huolimatta inflaatiopaineet pysyivät pitkään yllättävänkin vähäisinä keskeisillä talousalueilla. Euroalueella on pysytty lähellä 2 prosentin tasoa. Vaikka nopeasti kasvavien kehittyvien talouksien inflaatiovauhti onkin selvästi tätä korkeampi, ei niissäkään ole toistaiseksi näkynyt aiemmille korkeasuhdanteille tyypillistä voimakasta kuluttajahintojen nousun kiihtymistä.

Rahapolitiikan uskottavuus on pitänyt inflaatio-odotukset ankkuroituina. Sen lisäksi globalisaatio, eli maailmanlaajuisten hyödyke- ja työmarkkinoiden avautuminen kilpailulle, on auttanut pitämään hintapaineita kurissa.

Kuvio 3: Inflaatio-odotukset 2003-2007 (Bloomberg)

Globalisaatio on merkinnyt suurta mullistusta myös kansainvälisillä työmarkkinoilla. Maailmantalouden käytettävissä oleva työvoima on peräti nelinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa, kun Kiina, Intia ja entiset Itä-Euroopan sosialistiset maat ovat integroituneet globaaliin vaihdantatalouteen. Globaali kilpailu työmarkkinoilla on merkittävästi hillinnyt työkustannusten nousua vanhoissa teollisuusmaissa, ja siten edesauttanut inflaation kurissa pysymistä.

Euroalueen talouskehitys ja talouspolitiikan haasteet

Kuvio 4: Euroalueen kasvun rakenne (PATU 19482)

Euroalueen talous pääsi kansainvälisen talouden kasvusykliin muita myöhemmin. Viimeisen kahden vuoden aikana myös euroalueen maiden talouskasvu on vahvistunut selvästi. Kasvua on voimistanut investointitoiminnan vilkastuminen, kun kone- ja laiteinvestoinnit ovat lisääntyneet vahvan kysynnän, yritysten hyvän kannattavuuden ja suotuisien rahoitusolosuhteiden tukemana. Samanaikaisesti asuntomarkkinoiden vahva veto on pitänyt asuinrakentamisen vilkkaana monissa euroalueen maissa.

Kuvio 5: Työttömyysaste ja vapaa kapasiteetti euroalueella
(RPR kuvio 27)

Vähitellen myös euroalueen talouden sisäinen kasvudynamiikka on voimistunut, kun työllisyyden lisääntyminen on alkanut näkyä kotitalouksien tuloissa ja luottamuksessa. Tämän vuoden alkupuolella euroalueen työttömyysaste on alentunut 7 prosentin tuntumaan, mikä on euroalueelle alhaisin lukema yli kahteenkymmeneen vuoteen.. Työllisyyden nopean kasvun seurauksena euroalueen työmarkkinat ovatkin selvästi kiristyneet siitä huolimatta että myös työvoiman tarjonta on kasvanut maahanmuuton vaikutuksesta.

Työmarkkinoiden kiristyminen on alkanut eräissä maissa heijastua myös palkkakehityksessä. Vaikka tässä on osittain kysymys siirtymisestä paremmin tuottavuutta huomioiviin sektori- ja yrityskohtaisiin palkkasopimuksiin, riskinä on palkkainflaation leviäminen ja irtautuminen tuottavuuskehityksestä.

Kuvio 6: Öljyn hinta (RPR kuvio 5)

Euroalueen inflaatioriskit ovat edelleen yläsuuntaisia, etenkin keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen talouskasvun arvioidaan jatkuvan lähellä potentiaalisen tuotannon kasvuvauhtia tai jopa hieman sitä nopeampana. Tällöin joillekin alueille on muodostumassa tuotantokapeikkoja, jotka saattavat johtaa korotuspaineisiin toimialan panos- ja tuotoshinnoissa. Tällaisessa tilanteessa kasvaa myös riski siitä, että jyrkästi kohonneet energia- ja raaka-ainekustannukset alkavat entistä voimakkaammin siirtyä väli- ja lopputuotteiden hintoihin.

Kuvio 7: Raha-aggregaatit (RPR kuvio 30)

Keskipitkän aikavälin inflaatioriskeihin viittaa myös edelleen voimakkaana jatkuva rahatalouden laajentuminen eli raha- ja luottomäärien nopea kasvu. Viimeisimpien tilastojen mukaan euroalueen laaja rahamäärä, M3 ja euroalueen rahalaitosten yleisöluotonanto, kasvavat edelleen vuositasolla noin 10 prosentin vauhtia.

Vaikka euroalueen talouden peruskuva on siis edelleen myönteinen, viimeaikaiset rahoitusmarkkinahäiriöt ovat jonkin verran muuttaneet riskitasapainoa.

Ympäristöongelmat ja rahoitusmarkkinat

Ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset

Ilmastonmuutoksesta on nopeasti tullut aikakautemme suuri haaste, joka alkaa uhata elinympäristöämme, talouden kehitystä ja ihmisten hyvinvointia. Ilmastonmuutos sinänsä ei ole uusi ilmiö: historian pitkässä juoksussa maapallon ilmasto on kokenut kylmiä ja kuumia sekä sateisia ja kuivia jaksoja. Uutta nyt on se, että meneillään oleva ilmaston muutos on valtaosin ihmisten itse aiheuttamaa.

Kuvio 8. Maapallon hiilidioksidipäästöt

Lisäksi ilmaston lämpeneminen näyttäisi tapahtuvan aiemmin arvioitua nopeammin. Lämpenemisen aiheuttamat negatiiviset seuraukset mm. kuivuuden, tulvien ja myrskyjen muodossa eivät enää ole kaukaista tulevaisuutta vaan meidän ja lähisukupolvien ongelmia.

Pitkän aikavälin ympäristöriskit nähdään nykyään niin merkittävinä, että ne alkavat myös heijastua rahoitusmarkkinoille. Samalla on alettu pohtia, miten rahoitusmarkkinat voisivat edesauttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä yhteiskuntien sopeutumista muutokseen.

Ilmastonmuutos vaikuttaa taloudelliseen kehitykseen ainakin kolmella eri tavalla. Paljon julkisuutta saanut brittiläisen taloustieteilijän Nicholas Sternin raportti keskittyy erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin varallisuusvaikutuksiin, eli fyysisen varallisuuden ja tuotantopääoman tuhoutumiseen kuivuuden, tulvien ja myrskyjen seurauksena. Raportti on vaikuttava. Siinä arvioidaan, että ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset voivat olla vakavammat kuin maailmansotien tai 1930-luvun laman. Sternin arvion mukaan tällainen katastrofiskenaario on kuitenkin vältettävissä, jos ryhdytään voimakkaisiin toimenpiteisiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Näistä toimenpiteistä ratkaisevimpana raportti pitää maailmanlaajuisen hinnan määrittelyä hiilidioksidille joko verotuksen tai päästökaupan avulla. Seuraavaksi tulee teknologinen lähestymistapa eli panostus niukasti hiilidioksidipäästöjä tuottaviin ja energiatehokkaisiin tuotteisiin.

Ilmastonmuutos heikentää talouden toimintakykyä myös vaikeuttamalla resurssien saatavuutta. Esimerkki tästä on veden saatavuus, joka on muodostunut isoksi ongelmaksi useissa maissa kuivuuden ja aavikoitumisen yleistyessä. Maailmanlaajuinen maataloustuotanto voi myös merkittävästi kärsiä, jos aavikoituminen ja meriveden pinnan nousu vähentävät viljeltävissä olevaa pinta-alaa ja veden ja energian hinnan nousu rajoittaa tuotantomahdollisuuksia.

Ilmastonmuutoksella voi olla merkittävä negatiivinen vaikutus talouden kehitykseen epävarmuuden lisääntymisen ja siitä seuraavan riskipreemioiden kasvun kautta. Epävarmuuden kasvu ei juonnu pelkästään ilmastonmuutoksen suorista yllätyksellisistä vaikutuksista (myrskyt, säätilan vaihteluiden kasvu jne.) vaan myös epävarmuudesta siitä, miten kuluttajien käyttäytymisessä ja talouspolitiikassa reagoidaan ilmaston muutoksiin (kulutustottumusten muutokset, verotus, päästörajoitukset jne.).

On hyvin mahdollista, että kohonneissa öljyn ja muiden energialähteiden hinnoissa näemme jo nyt ilmaston muutokseen liittyvän riskipreemion, joka heijastaa epävarmuutta siitä, miten ilmaston muutos tulee vaikuttamaan eri energialähteiden saatavuuteen ja millaisia toimia eri energialähteiden tarjontaan ja hintoihin tullaan kohdistamaan ilmastomuutoksen seurauksena.

Ympäristöongelmat ja talouspolitiikka

Ilmastosopimukseen liittyvä Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997 ja se tuli voimaan vuonna 2005. Kioton pöytäkirja on merkittävä edistysaskel maapallon lämpenemisen ehkäisemisessä, sillä se sisältää sitovia määrällisiä tavoitteita, joilla rajoitetaan ja vähennetään kasvihuonekaasujen päästöjä.

Kuvio 9: EU:n ilmastotavoitteet

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksilla ja niiden kaupalla on keskeinen rooli niin Euroopan unionin omien ilmastopoliittisten tavoitteiden kuin myös Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamisessa. Päästöoikeuksien avulla pyritään sisäistämään eli luomaan kustannus kasvihuonekaasujen negatiivisille ulkoisvaikutuksille. Päästökauppa on kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa, sillä markkinoiden toiminnan ohjaamana päästöjen vähentäminen
tapahtuu siellä, missä se on edullisinta.

Kuvio 10: Hiilidioksidin päästöoikeuksien markkinat vuonna 2006

Rahoitusmarkkinoiden rooli ilmastonmuutosta hillitsevien toimien toteuttamisessa on merkittävästi kasvanut päästökaupan kehittymisen myötä. Viimeisen kolmen vuoden aikana hiilidioksidin päästöoikeuksien kaupasta on tullut eräs rahoitusmarkkinoiden nopeimmin kasvavista markkinasegmenteistä, jolle suuret investointipankit ja joukko pienempiä instituutioita kilvan pyrkivät. Maailmanpankin arvioiden mukaan päästöoikeuksien kauppa kohosi viime vuonna noin 30 miljardiin dollariin, kolminkertaistuen edellisvuodesta. Ylivoimaisesti suurin päästökauppamekanismi sekä osallistujien että kaupankäyntimäärien osalta on Euroopan Unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa, jonka volyymi nousi noin 22,5 miljardiin dollariin viime vuonna.

Kuinka suuriksi päästöoikeuksien kaupankäyntimäärät lähivuosina muodostuvat riippuu. poliittisista päätöksistä; missä tahdissa uusia maita liittyy päästökauppaan ja kuinka tiukoiksi maakohtaiset päästörajat ja päästötavoitteet asetetaan. Rohkeimpien arvioiden mukaan päästökauppa voi nousta vuosikymmenessä jopa 1000 miljardiin dollariin, mikä tekisi siitä maailman suurimman raaka-ainemarkkinan.

Ilmastonmuutos ja sijoitustoiminta


Ilmastonmuutos koskettaa rahoitusmarkkinoita monella muullakin tavalla. Pitkän ajan ympäristöriskit alkavat näkyä yhä selvemmin myös rahoitusmarkkinoilla, koska ympäristöön ja elinoloihin liittyvät tekijät vaikuttavat taloudenpitäjien luottokelpoisuuteen ja rahoitusmarkkinoiden hintoihin. Rahoitusvarallisuuden ja rahoitussopimusten hintojenhan tulee heijastaa odotettua talouskehitystä ja siihen liittyvää riskiä. Esimerkiksi vakuutussopimusten, osakkeiden ja pitkäaikaisen velan hinnoittelussa tarkastelujakso on niin pitkä, että pitkän ajan ympäristöriskitkin tulevat erittäin merkittäviksi.

Rahoitusmarkkinoiden perimmäinen tehtävä on ohjata rahoitusta säästäjiltä investoijille. Varojen hinta ja allokoituminen rahoitusmarkkinoilla riippuvat investointien odotetuista tuotoista ja riskeistä. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä on korostunut tarve suunnata energiainvestointeja enenevässä määrin uusiutuvan energian, kuten aurinko-, bio- ja tuulivoiman, tuotantoon.

Sijoittajan kannalta uusiutuvan energian tuotantoon liittyy kuitenkin alkuvaiheessa riskejä. Uusiutuvan energian tuotantolaitokset ovat usein pieniä verrattuna perinteisillä energialähteillä toimiviin laitoksiin. Samoin teknologia on usein uutta, ja vaikka se kehittyykin nopeasti, siitä ei ole vielä pitkäaikaisia kokemuksia. Sijoittajan kannalta merkittävä riski on myös se, että uusiutuvalla energialla toimivan tuotannon kannattavuus on hyvin riippuvainen perinteisten energialähteiden, kuten öljyn, hintatasosta. Näistä syistä on ymmärrettävää, että julkisen sektorin osuus on huomattava uusiutuvan energian tuotannon ja erityisesti tuotekehityksen rahoituksessa. Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Viime vuosina investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat kasvaneet nopeasti, ja nyt on saavutettu sellainen kriittinen massa, että myös yksityiset investoijat ovat "löytäneet" tämän sektorin.

Kuvio 11: Eri energiamuotojen osuus energiatuotannosta OECD-maissa vuonna 2004 (IEA, World Energy Outlook 2006)

Teknologian kehittymisestä huolimatta maailman energian tarve kasvaa koko ajan voimakkaasti. Esimerkiksi IEA (International Energy Agency) on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuiset investoinnit energiasektorille nousevat kumulatiivisesti 10 - 15 biljoonaan euroon. Kasvava osuus tästä suuntautuu uusiutuviin energiamuotoihin, joiden osuus energiatuotannosta on vielä tällä hetkellä melko alhainen. Esimerkiksi OECD-maissa tuulivoima, bioenergia, maalämpö ja muut uudet energiamuodot kattavat tällä hetkellä alle 5 prosenttia koko energian tuotannosta, ja vaikka vesivoimakin laskettaisiin mukaan, jäädään alle 10 prosentin.

Kuvio 12: Maailmanlaajuiset sijoitukset uusiutuvaan energiaan, 2004-2006, miljardia dollaria (UNEP)

YK:n ympäristöohjelma UNEP on arvioinut, että viime vuonna maailmanlaajuiset investoinnit uusiutuvaan energiaan nousivat yli 70 miljardiin dollariin. Tänä vuonna noustaneen noin 85 miljardin dollarin tasolle. Samalla myös käytettävät rahoitusmuodot ovat merkittävästi monipuolistuneet. Julkisen vallan tukien rinnalle on kehittynyt monipuolinen valikoima yksityisiä rahoitusmuotoja. Nopeimmin kasvavia näistä ovat viime vuosina olleet yksityiset pääomasijoitukset sekä osakesijoitukset suoraan tai pörssien kautta uusiutuvaa energiaa tuottaviin yhtiöihin.

Kuvio 13: Maailmanlaajuiset sijoitukset uusiutuvaan energiaan rahoitusmuodoittain vuonna 2006 (UNEP)

Myös omaisuudenhoidon puolella ympäristötekijöistä on tulossa yhä merkittävämpi tekijä. Tähän vaikuttaa sekä sijoittajien ympäristötietoisuuden lisääntyminen, että pankkien ja rahastojen tuotekehittely, joka tarjoaa suuremmat mahdollisuudet sosiaali- ja ympäristö-tekijöiden huomioimiseen sijoituspäätöksiä tehtäessä.

Yhdysvalloissa aktiivisen omaisuudenhoidon piirissä olevista varoista jo kymmenesosa on ns. yhteiskuntavastuullisia sijoituksia. Niissä sijoituskohteeksi haetaan yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet kestävään kehitykseen ja yritysten yhteiskuntavastuuseen. Myös Euroopassa ja Suomessa tämän sektorin sijoitukset kasvavat nopeasti.

Kuvio 14: DJIA –indeksi ja DJ kestävän kehityksen indeksi

Sijoittajakunta on tiedostanut ympäristöasioiden merkityksen ja ne mahdollisuudet, joita tämä nopeasti kehittyvä sektori tarjoaa. Tämä kiinnostus ja tuottomahdollisuudet näkyvät myös kestävään kehitykseen panostavien yritysten pörssikursseissa, jotka ovat keskimäärin nousseet yleistä kurssikehitystä nopeammin.

Kestävän kehityksen arvot ovat nousseet osaksi myös institutionaalisten sijoittajien sijoitusfilosofiaa. Euroopassa varsinkin eniten rahastoiduissa eläkejärjestelmissä, kuten Iso-Britanniassa ja Alankomaissa, yhteiskuntavastuullisesta sijoittamisesta on kehittymässä nopeasti osa sijoitustoiminnan valtavirtaa. Myös muissa maissa yhteiskuntavastuullinen sijoittaminen on kehittymässä osaksi sijoitusmarkkinoita. Useissa EU-maissa on viime
vuosina säädetty eläkevarojen sijoittajalle velvollisuus ilmoittaa, otetaanko sen sijoitus-toiminnassa ja miten huomioon yhteiskuntavastuu.

Suomen lainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä työeläkevarojen sijoittamisen yhteiskuntavastuullisuudesta. Työeläkevakuuttajat ovat kuitenkin vapaaehtoisesti omaksuneet yhteiskuntavastuullisen sijoittamisen yleisperiaatteet, joita ne itsenäisesti soveltavat omassa sijoitustoiminnassaan. Tällä sijoittajien yhteiskuntatietoisuuden kasvulla on merkittävä ohjaava vaikutus.