Page Content
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin keskuspankkien välinen yhteistoimintasopimus
Kaikilla Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin keskuspankeilla on vastuu kansallisen rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja mahdollisesti tarvittavan hätärahoituksen antajan asema. Pohjoismaasta toiseen ulottuvan pankkitoiminnan ja kotimaan ulkopuolelle muihin Pohjoismaihin sijoittautuvien pankkien määrän lisääntymiseen entisestään liittyy riski, että pohjoismaisen pankkikonsernin rahoituskriisi vaikuttaa useamman kuin yhden Pohjoismaan rahoitusjärjestelmän vakauteen. Tästä syystä Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin keskuspankit ovat solmineet tämän yhteistoimintasopimuksen helpottaakseen tällaisen tilanteen hallintaa.
Yhteistoimintasopimus perustuu seuraaviin näkökohtiin:
Keskuspankkien välinen yhteistyö helpottuu, jos kriisinhallintaa ja tiedonvälitystä varten luodaan organisaatiorakenne. Rahoituskriisin sattuessa on tärkeää, että keskuspankkien välinen yhteistyö sujuu nopeasti ja tehokkaasti.
Yhteistoimintasopimus, joka ei sido juridisesti, on tarkoituksenmukainen väline keskuspankkien välisen yhteistyön helpottamiseksi rajoittamatta niiden joustavuutta itsenäisinä instituutioina.
Pohjoismaiden keskuspankkien välinen yhteistoimintasopimus perustuu keskuspankkien ja valvontaviranomaisten EKPJ:n puitteissa solmimiin sopimuksiin ja konkretisoi näitä sopimuksia, jotka koskevat toisaalta kriisinhallintaa ja toisaalta maksujärjestelmiä. Sopimus ei vaikuta kansallisten viranomaisten toimivaltuuksiin, niiden kansainvälisiin sitoumuksiin tai yhteistyösopimuksiin eikä sivuuta niitä.
Yhteistoimintasopimuksessa on sovittu yleisistä periaatteista. Jos katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, Pohjoismaiden keskuspankit voivat solmia myös erillisiä sopimuksia, joissa yksittäisten, nimeltä mainittujen pankkikonsernien kriisien hallintaa koskevasta yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta sovitaan yksityiskohtaisemmin.
Tämän yhteistoimintasopimuksen osapuolet ovat sopineet seuraavaa:
1 Maidenvälisen yhteistyön laajuus kriisinhallintatilanteissa
1.1 Yhteistoimintasopimusta voidaan soveltaa, jos rahoituskriisi uhkaa pohjoismaista pankkia, jolla on toimintaa kahdessa tai useammassa Pohjoismaassa.
2 Vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevat edellytykset
2.1 Ensisijainen vastuu pankin rahoituskriisin hallinnasta on sen omistajilla ja johdolla. Pankkikonsernin eri osien ongelmat edellytetään ratkaistavan konsernin yhteisin voimin. Likviditeettituki keskuspankeilta tulee siten kyseeseen ainoastaan poikkeustapauksissa.
2.2 Pankin likviditeettiongelmat voivat olla luonteeltaan erilaisia. Tavallisesti ongelmat koskevat koko pankkiryhmää tai konsernia. Poikkeuksellisesti ongelmat saattavat olla paikallisia ja johtua esimerkiksi maksujärjestelmien teknisistä häiriöistä. Yleisenä periaatteena on kuitenkin, että jos emopankki ei voi hankkia rahoitusta markkinoilta tai keskuspankin tavanomaisista likviditeettilähteistä, kuten rahapoliittisiin operaatioihin liittyvinä luottoina tai päivänsisäisenä luottona, eivät myöskään sen tytärpankit voi niin tehdä. Toisaalta, niin kauan kuin emopankki voi hankkia rahoitusta markkinoilta, se voi aina rahoittaa tytärpankkejaan.
2.3 Jos likviditeettiongelma koskee konsernia kokonaisuudessaan, likviditeettituki hyödyttää väistämättä koko konsernia. Yhden tai useamman keskuspankin päätös likviditeettituen myöntämisestä tai epäämisestä Pohjoismaasta toiseen toimintaa harjoittavalle pohjoismaiselle pankille vaikuttaa siten myös muiden Pohjoismaiden keskuspankkeihin.
2.4 Kaikissa Pohjoismaissa keskuspankin likviditeettituen myöntämistä koskevan päätöksen yhtenä edellytyksenä on, että tukea tarvitsevan pankin katsotaan olevan vakavarainen. Siinä tapauksessa, että pankin ei katsota olevan vakavarainen tai sen vakavaraisuutta pidetään epävarmana, keskuspankkien on välittömästi otettava yhteyttä kyseisen maan valtiovarainministeriöön.
2.5 Pankkikonsernin vakavaraisuuteen liittyvä ongelma saattaa koskea konsernin yksittäisiä osia eikä siten välttämättä konsernia kokonaisuutena. Emopankki tai konserni voi vakavaraisuusongelmansa vuoksi joutua myymään vakavaraisen tytärpankkinsa voidakseen maksaa velkansa. Toisaalta tytärpankki voi vakavaraisuusongelmansa vuoksi tarvita rahoitustukea emopankilta velkansa maksuun.
3 Kriisinhallintaryhmä
3.1 Kriisin varalta keskuspankeilla täytyy olla kriisiorganisaatio, joka mahdollistaa tehokkaan tietojen hankinnan ja analysoinnin, jotta ne voivat nopeasti arvioida, mitä toimenpiteitä tarvitaan, ja tehdä toimenpide-ehdotuksia. Tämän varmistamiseksi perustetaan kontaktiryhmä, jossa on edustaja kustakin edellä mainitusta keskuspankista. Kullakin edustajalla on lisäksi sijainen sellaisten tilanteiden varalta, joissa varsinainen edustaja on estyneenä.
3.2 Jos kriisi syntyy, kontaktiryhmä muuttuu kriisinhallintaryhmäksi. Kullakin edustajalla on kriisiorganisaation edellyttämässä työssään mahdollisuus ottaa suoraan yhteyttä oman keskuspankkinsa johtoon.
3.3 Kriisinhallintaryhmän päätarkoitus on, että samat tiedot ovat nopeasti kaikkien keskuspankkien käytettävissä ja että voidaan suoraan käydä keskusteluja ja sopia mahdollisista toimenpiteistä.
3.4 Keskuspankki, joka ensimmäisenä tunnistaa mahdollisen kriisin, aktivoi kriisinhallintaryhmän. Sen maan keskuspankki, jossa kriisipankin konsernijohto käytännössä sijaitsee, on tämän jälkeen vastuussa kriisinhallintaryhmän jatkotyön koordinoinnista.
3.5 Jos on tarkoituksenmukaista ja ajallisesti mahdollista, voi kunkin keskuspankin edustaja, tai tämän sijainen, olla fyysisesti läsnä kriisinhallintaryhmässä.
3.6 Kriisinhallintaryhmän jäsen voi pyytää, että ryhmän keskustelut käydään englanniksi ja että keskuspankkien johtoelimille päätöksentekoa varten valmisteltava aineisto (aineistoa tarkastellaan lähemmin jäljempänä kohdassa 4.1) laaditaan englanniksi.
4 Kriisinhallintaryhmän työtehtävät
4.1 Kriisinhallintaryhmä vastaa siitä, että keskuspankkien johtoelimille valmistellaan aineisto mahdollista likviditeettitukea koskevaa päätöksentekoa tai muuta toimenpidettä varten. Aineistosta on käytävä ilmi systeemiriskin kannalta olennaisten ja vakavaraisuutta koskevien tietojen lisäksi keskuspankkien mahdolliset mielipide-erot. Kukin keskuspankki tekee päätökset omien päätöksentekosääntöjensä mukaan.
4.2 Kriisinhallintaryhmän ensimmäinen tehtävä on ottaa suoraan yhteyttä kriisipankin konsernijohtoon likviditeettiä, vakavaraisuutta ja muita olennaisia seikkoja koskevan tilanteen kartoittamiseksi.
4.3 Kriisinhallintaryhmän on mahdollisimman pian otettava yhteyttä pankkikonsernin valvonnasta Pohjoismaissa vastuussa oleviin valvontaviranomaisiin tietojen vaihtamista varten ja pyydettävä arvio konsernin ja sen eri pankkien vakavaraisuudesta.
4.4 Kriisinhallintaryhmä voi ottaa yhteyttä myös muuhun keskuspankkihenkilöstöön tai muihin keskuspankkien ulkopuolisiin henkilöihin hankkiakseen tietoja tapahtuneesta tai tehdäkseen tilanneanalyysin.
4.5 Kriisinhallintaryhmän on pyydettäessä valmisteltava aineistoa keskuspankkien ja muiden viranomaisten käyttöön silloin, kun tietoja tarvitaan yhteydenpidossa kansainvälisiin elimiin, kuten EU:n komissioon ja EKP:hen, joilla on sopimuksiin perustuva tai muu oikeus saada tietoja tai tulla kuulluksi.
5 Tiedonhallinta
5.1 Sekä sisäisen tiedonvälityksen keskuspankkien kesken että ulkoisen tiedottamisen tiedotusvälineille on sisällön puolesta oltava mahdollisimman pitkälle kriisinhallintaryhmän koordinoimaa.
5.2 Kriisinhallintaryhmä vastaa yhteyksistä kriisipankin valvontaryhmään, jos sellainen on perustettu. Sitä vastoin kukin keskuspankki hoitaa yhteydenpidon oman maansa valvontaviranomaisiin ja valtiovarainministeriöön.
5.3 Kriisinhallintaryhmän aktivoiduttua yhteydet konserniin hoidetaan ensisijaisesti kriisinhallintaryhmän ja konsernijohdon välisenä yhteydenpitona. Konsernijohdon odotetaan informoivan konsernin pankkeja siitä riippumatta, missä maassa pankit sijaitsevat.
5.4 Siinä tapauksessa, että Pohjoismaiden keskuspankit solmivat erillisen, tiettyä rahoitusalan konsernia koskevan yhteistoimintasopimuksen, nimetään yksi keskuspankeista vastuulliseksi siitä, että konsernia koskeva julkinen tietoaineisto päivitetään säännöllisesti. Tietoaineiston tarkoituksena on antaa keskuspankeille yhteiset perustiedot konsernin liiketoiminnan ja taseen rakenteesta.
Pohjoismaiden keskuspankkien pääjohtajat Stykkishólmurissa kesäkuussa 2003
Tanskan keskuspankki
Bodil Nyboe Andersen
Suomen Pankki
Matti Vanhala
Norjan keskuspankki
Svein Gjedrem
Islannin keskuspankki
Birgir Ísleifur Gunnarsson
Ruotsin keskuspankki
Lars Heikensten