Maailmantalouden syvä taantuma jatkuu. Vuoden 2009 alkukuukausina kokonaistuotanto supistui useissa maissa ja maailmankauppa oli selvästi aiempaa vähäisempää. ”Viime aikoina on saatu joitain merkkejä taloustilanteen vakautumisesta. Vaikka rajuimman pudotuksen vaihe olisikin ohitse, maailmantalouden nopeaa elpymistä ei ole näköpiirissä”, totesi pääjohtaja Erkki Liikanen Euro & talouden tiedotustilaisuudessa.
Kokonaistuotanto supistui vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen aikana etenkin kehittyneissä talouksissa. Suurimpia tuotannon pudotuksia on nähty niissä maissa, joiden taloudelle vienti on tärkeä. Myös kehittyvissä talouksissa kehitys on ollut laaja-alaisesti heikkoa. Erityisesti eräissä Itä-Euroopan ja Aasian maissa tuotanto on supistunut alkuvuonna rajusti.
Keskuspankit ja hallitukset eri puolilla maailmaa ovat ryhtyneet mittaviin toimenpiteisiin rahoitusjärjestelmän toimintakyvyn turvaamiseksi ja maailmantalouden elvyttämiseksi. Joitain merkkejä onkin saatu siitä, että maailmantalouden voimakkaimman heikentymisen vaihe voisi olla jo ohi. Maailmankauppa ei ole enää supistunut, ja monien luottamusindikaattorien lasku on pysähtynyt. Osin nämä indikaattorit ovat jopa nousseet. Myös rahoitusmarkkinoiden tila on hieman kohentunut. Yrityslainojen riskilisät ovat pienentyneet, ja osakekurssit ovat kääntyneet nousuun.
Positiivisista merkeistä huolimatta tuotannon supistuminen jatkuu yhä monissa maissa. Maailman rahoitusjärjestelmä on vakavasti vaurioitunut, ja sen toimintakyky on edelleen hyvin vajavainen. Velkaantumisen vähentämistarve jatkuu rahoituslaitoksissa, yrityksissä ja kotitalouksissa. Lisäksi työttömyys on yleisesti kasvussa ja konkurssit ovat lisääntymässä. ”Huolena on, että työttömyyden ja konkurssien aikaansaama luottotappioiden kasvu alkaa uudelleen heikentää rahoituslaitosten tilaa ja niiden kykyä myöntää luottoja”, pääjohtaja Liikanen arvioi.
Suomen kansantalous on yksi niistä, jotka ovat joutuneet euroalueella ottamaan vastaan kovimman kolhun maailmanlaajuisesta taantumasta. Pienenä avotaloutena Suomi on hyvin riippuvainen siitä, miten kysyntä maailmanmarkkinoilla kehittyy. Kotimaisilla elvytystoimilla on voitu jossain määrin pehmentää taantuman vaikutuksia. EKP:n tuntuvat koronlaskut ovat myös auttaneet Suomen taloutta. Ohjaus- ja markkinakorkojen laskun läpimeno kotimaisiin lainakorkoihin on ollut euroalueen vertailussa nopea, koska lainojen korot on Suomessa yleensä sidottu lyhytaikaisiin viitekorkoihin. Korkotason lasku on osaltaan ollut vakauttamassa mm. asuntomarkkinoiden kehitystä.
Kuluttajahintojen nousuvauhti on Suomessa hidastunut selvästi, kuten euroalueellakin, vuoden 2008 jälkipuolelta lähtien. Nousuvauhti on kuitenkin pysynyt selvästi euroalueen keskiarvoa nopeampana. Keskeinen syy inflaatiovauhtien eroon on ruoan hinta, joka on noussut Suomessa enemmän kuin euroalueella keskimäärin. On odotettavissa, että lähikuukausina inflaatio hidastuu edelleen myös Suomessa.
Kansallisella kuluttajahintaindeksillä mitattuna kuluttajahintojen vuosimuutos voi olla lähikuukausina negatiivinen. Tämä on kuitenkin vain väliaikaista ja johtuu etenkin polttonesteiden korkeasta hintatasosta vuotta aiemmin.
Suomen rahoitusjärjestelmä on taantuman syvyydestä huolimatta toiminut pääosin kohtuullisesti. Yritysten ja kotitalouksien rahoituksen saatavuus on kuitenkin vaikeutunut. Rahoituksen hinta on noussut ja sen ehdot ovat kiristyneet.
Suomalaisten pankkien tulokset paranivat vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä edellisen vuosineljänneksen tuloksiin nähden. Korkokatteiden supistuminen ja luottotappioiden odotettavissa oleva kasvu kuitenkin rasittavat vastaisuudessa yhä enemmän pankkien kannattavuutta. ”Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan tekemien stressitestilaskelmien perusteella suomalaisen pankkisektorin vakavaraisuus kestäisi, vaikka talouskehitys jäisi ennustettuakin heikommaksi”, pääjohtaja Liikanen totesi.
Taantuman sekä päätettyjen elvytystoimien seurauksena Suomen julkisen talouden tasapaino on nopeasti heikentymässä. Tämä vaikeuttaa entisestään varautumista ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin. Julkisen talouden pitkän aikavälin politiikkalinjauksia joudutaankin väistämättä arvioimaan ennen pitkää uudelleen.