Maailmantalouden kehitys on kesän aikana osoittanut vakautumisen merkkejä. Rahoitusmarkkinoiden tila on kevään jälkeen parantunut olennaisesti. Riskilisät ovat pienentyneet, ja yritysten joukkovelkakirjaemissiot ovat lisääntyneet. Myös pörssikurssien nousu kertoo positiivisista odotuksista. Kehitys osoittaa, että hallitusten ja keskuspankkien toimenpiteet rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi ovat onnistuneet. Niiden avulla kyettiin estämään vakava rahoitusjärjestelmän romahdus, joka olisi vienyt maailmantalouden 1930-luvun laman kaltaiseen kurimukseen. Poikkeukselliset talouspoliittiset toimenpiteet ovat olleet välttämättömiä maailmantalouden syöksykierteen ehkäisemiseksi.
”Näköpiirissä olevat kasvuluvut ovat vaatimattomia ja tarkoittavat, että jo nykyisellään mittava tuotantokuilu kasvaa tulevaisuudessa edelleen. Siten euroalueen kotoperäiset inflaatiopaineet säilyvät pieninä ja inflaatiokuva kokonaisuudessaan maltillisena. Rahapoliittisen elvytyksen poistaminen ei toistaiseksi ole ajankohtaista”, sanoi pääjohtaja Erkki Liikanen Suomen Pankin tiedotustilaisuudessa.
Suomen Pankki on muuttanut Suomen taloutta koskevaa vuoden 2009 kasvuennustettaan aiemmin arvioitua heikomman kasvun suuntaan. Suurimpana syynä tähän on odotettuakin heikompi kehitys vuoden alkupuoliskolla. Indikaattoritietojen perusteella pudotus olisi päättynyt kolmannella neljänneksellä. Elpyminen tulee kuitenkin olemaan hidasta, ja myös lyhytaikaiset takaiskut ovat mahdollisia. Ennusteessa BKT:n määrä supistuu 7,2 % vuonna 2009, pysyy muuttumattomana vuonna 2010 ja kasvaa 1,6 % vuonna 2011.
Viennistä riippuvana teollisuusmaana Suomi koki maailmankaupan romahduksen vaikutukset erityisen voimakkaasti. Maailmankaupan romahdus ja erityisesti sen ajoittuminen puolestaan liittyivät syksyn 2008 tapahtumiin rahoitusmarkkinoilla. Suomen viennin supistumisen suuruuteen vaikutti se, että Suomi on erikoistunut investointitavaroiden ja niiden komponenttien tuotantoon.
Samasta syystä Suomi elpyy myöhemmin ja hitaammin kuin monet muut maat. Kapasiteetin käyttöasteen alhaisuus pitää investointitoiminnan vähäisenä monilla perinteisillä vientimme aloilla. Suomen vienti ja teollisuustuotanto alkavat kuitenkin vähitellen kasvaa, mikäli arvio maailmantalouden vahvistumisesta toteutuu.
Taloudellisen tilanteen vakautuminen ei merkitse sitä, että tilanne olisi nopeasti palautumassa ennalleen. Useissa kehittyneissä maissa tuotannon taso on merkittävästi alempi kuin vuosi sitten. Työttömyyden lisääntyminen vaimentaa kulutuksen kasvua. Velkaantumisen purkaminen on yhä kesken. Rahoituslaitosten halukkuutta luotonannon kasvattamiseen rajoittaa varautuminen lisääntyviin luottotappioihin.
Kun investoinnit muualla maailmassa lopulta käynnistyvät, ei ole selvää, että niiden rakenne on sama kuin ennen. Maailmantalouden murroksilla on taipumus nopeuttaa rakennemuutosta, mikä edellyttää valmiutta rakennemuutoksiin myös Suomessa. Tämä taas edellyttää panostusta uusien tuotteiden kehittämiseen ja uusien markkinoiden hakemiseen.
Työllisyys heikkenee vielä senkin jälkeen, kun vienti ja teollisuustuotanto alkavat maailmantalouden kohentuessa vahvistua. Työttömyysriskin kasvu lisää kotitalouksien varovaisuutta, mikä pitää yksityisen kulutuksen kohenemisen maltillisena.
Kuten muuallakin julkisen sektorin velkaantuminen Suomessa on perusteltua. Näin on voitu pehmentää taantuman vaikutuksia. Onneksi julkisen talouden rahoitusasema oli Suomessa taantuman alkaessa vahva ainakin monien muiden maiden tilanteeseen verrattuna.
Jatkuva velkaantuminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Ennen pitkää on päästävä tasolle, jossa velkasuhde vakiintuu. Mitä mittavampi on velkasuhde, sitä suurempaa perusylijäämää tulevaisuudessa tarvitaan. Perusylijäämä tarkoittaa tulojen ja menojen eroa, kun korkomenot on vähennetty. Kohoavat korkomenot on siten katettava verojen korotuksilla tai muiden menojen karsimisella.