Muut asiat

Voiko ulkomaalainen avata pankkitilin Suomessa?

Ulkomaalaiset voivat avata Suomessa tilin periaatteessa samalla tavoin kuin suomalaisetkin. Lain mukaan pankin täytyy kuitenkin pystyä tunnistamaan asiakkaansa ja tämä saattaa olla ulkomaalaisten kohdalla vaikeampaa. Pankki tarvitsee henkilö- ja osoitetietojen ohella usein myös henkilökoodin. Useat pankit edellyttävät joko työlupaa, opiskelutodistusta tai suosituskirjettä luotettavalta pankilta sekä selvitystä maksuliikenteen luonteesta.

Voiko ulkomaalainen avata pankkitilin Suomen Pankissa?

Suomen Pankki ei ole varsinainen pankki, vaan keskuspankki ja rahaviranomainen. Se ei tarjoa tavallisia pankkipalveluja yrityksille tai yksityisille ihmisille. Pankkitilin avaamista kannattaakin tiedustella suoraan pankeista. 

Asunto-osakkeissani on maininta, että ne on painettu Suomen Pankin setelipainossa. Mistä saan lisätietoja?

Vuonna 1885 perustetun Suomen Pankin setelipainon toiminnot yhtiöitettiin vuonna 1991 Setec Oy:ksi. Suomen Pankki, joka oli yli sata vuotta painon ainoa omistaja, myi 60 % omistuksestaan pois vuonna 1998 ja loput vuonna 2003. Setec Oy on nykyään osa kansainvälistä Gemalto-konsernia, joka toimii digitaalisen turvallisuuden kansainvälisillä markkinoilla. Konsernin Vantaan toimipisteessä valmistetaan edelleen perinteisiä turvapainotuotteita, vaikkakin liiketoiminnan painopiste on erilaisissa älykorttiratkaisuissa. Osakekirjoihin tai muihin turvapainotuotteisiin liittyvissä kysymyksissä kannattaa ottaa yhteyttä Gemalton Vantaan toimipisteeseen (Setec Oy).

Mistä voin ostaa kultaa?

Suomen Pankki ei myy kultaa. Kultaa myyviä yrityksiä on Suomessa muutama, niitä voi etsiä esimerkiksi Internetin hakukoneiden avulla. Sijoituskullan hinta riippuu maailmanmarkkinoista ja vaihtelee päivittäin.

Valvooko Suomen Pankki valuutan siirtoa yli maiden välisten rajojen?

Suomessa ei ole valuutansäännöstelyä. Varojen siirtäminen Suomesta tai Suomeen on vapaata.
Erityislainsäädännössä on kuitenkin säännöksiä, joiden tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää niiden paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.

Tämän vuoksi varojen laillisen alkuperän varmistamiseksi muun muassa luottolaitoksille eli käytännössä pankeille on asetettu tunnistamis- ja ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisen on todettava vakituisen asiakkaansa henkilöllisyys. Sama tunnistamisvelvollisuus koskee myös muita kuin vakituisia asiakkaita, kun suoritettavan rahansiirtotoimen suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus on vähintään 15 000 euroa. Pankit vaativat yleensä suhteellisen pienistäkin rahasummista kirjallisen selvityksen varojen alkuperästä, jos liiketoimi poikkeaa asiakkaan normaalista asioinnista pankissa.

Mikäli pankeilla tai muilla ilmoitusvelvollisilla on syytä epäillä varojen laillista alkuperää, niiden on viipymättä ilmoitettava siitä rahanpesun selvittelykeskukselle.

15.6.2007 alkaen kaikissa Euroopan unionin maissa sovelletaan lisäksi asetusta, jonka mukaan Euroopan yhteisön alueelle saapuva ja sieltä poistuva henkilö on ilmoitusvelvollinen, jos hänellä on mukanaan vähintään 10 000 euron verran käteisrahaa. Ilmoitus on tehtävä tulliviranomaisille tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. On huomattava, että kyse on vain ilmoitusvelvollisuudesta. Asetuksella ei rajoiteta käteisrahan tuontia tai vientiä.

Käteisrahalla tarkoitetaan liikkeessä olevien setelien ja kolikoiden lisäksi myös joitakin muita maksuvälineitä, kuten sekkejä ja siirtokelpoisia velkakirjoja. Luottokortteja ilmoitusvelvollisuus ei koske.

Mitä tarkoittaa setelinleikkaus ja milloin se tehtiin?

Setelinleikkaus tehtiin vuodenvaihteessa 1945–1946, ja kyseessä oli pakkolaina valtiolle. Toimenpiteen päämääränä oli hillitä inflaatiota. Tarkoituksena oli myös tuoda viranomaisten tietoon verotuksessa salattua varallisuutta sekä selvittää, missä määrin maan valuuttaa oli väärennetty tai viety ulkomaille.

Kansallismuseon rahakammion yli-intendentti Tuukka Talvio toteaa kirjassaan "Suomen rahat" (s. 86–87, 3. painos, Suomen Pankki, 2003): "Setelinleikkauksen tarkoitus oli myös tuoda viranomaisten tietoon verotuksessa salattua varallisuutta sekä selvittää, missä määrin saksalaiset vetäytyessään mahdollisesti olivat vieneet maan valuuttaa mukanaan. Huhut väittivät saksalaisten jopa väärentäneen Suomen rahaa, mutta tälle ei ilmennyt todisteita."

Vuodenvaihteessa 1945–1946 kolme suurinta markkaseteliä, nimellisarvoltaan 5000, 1000 ja 500 markkaa, leikattiin kahtia. Vasen puolisko kävi sen jälkeen maksuvälineeksi puolesta nimellisarvostaan helmikuun 16. päivään asti. Oikea puolisko toimi kuittina tästä pakkolainasta. Pieniä nimellisarvoja ei leikattu. Samassa yhteydessä kaikki setelit vaihdettiin uusiin vuoden 1946 kahden ja puolen ensimmäisen kuukauden aikana. Leikkaus koski ainoastaan yleisön hallussa olevia eli käteisvaroja. Se ei koskenut valtion, kuntien, rahalaitosten, ulkomaalaisten jne. hallussa olleita seteleitä. Toimenpiteen kohdistuminen oli siten sattumanvaraista.

Hallitus teki setelinleikkauksesta esityksen eduskunnalle 21.11.1945. Laissa ei mainittu leikkauksen yksityiskohtia eikä aikataulua, mutta asiasta oli huhuiltu jo pitkään. Esikuvina setelinleikkaukselle oli Tuukka Talvion mukaan Kreikka, jossa setelit leikattiin vuonna 1922; Matti Virénin mukaan esikuvina olivat olleet Norja ja Tanska, jossa setelit oli leikattu 1945. Yhtä kaikki, valveutunut kansanosa joko talletti suuret setelit pankkiin tai sijoitti ne muihin kohteisiin.

Tälle pakkolainalle maksettiin 2 %:n korko, ja se maksettiin takaisin vuonna 1949. Kuitenkin inflaatio oli vuositasolla ollut tänä aikana keskimäärin 20 %, joten lainasta koitui kansalle tappioita.

Pääasiallinen lähde:
Matti Virénin Unitaksen taloudellisessa neljännesvuosijulkaisussa 4/1998 julkaistu artikkeli "Voidaanko inflaatiolta katkaista siivet".

Mistä saa tietoa talletussuojasta?

Talletussuojan piiriin kuuluvat yleisön tekemät talletukset. Kaikkien suomalaisten talletuspankkien on kuuluttava Talletussuojarahastoon. Rahastosta korvataan asiakkaiden talletukset, mikäli pankki ei kykene niitä maksamaan. Rahaston vastuu asiakkaan yhdessä pankissa olevista talletuksista on enintään 100 000 euroa.

Yksityiskohtainen kuvaus talletussuojasta on Finanssivalvonnan verkkopalvelussa.
http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Asiakkaansuoja/Korvausrahastot/Talletussuoja/Pages/Default.aspx

Finanssivalvonnan sivuilla on myös hyödyllistä kuluttajatietoa säästäjille ja sijoittajille.
http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Asiakkaansuoja/Pages/Default.aspx