Pankkien riskejä valvonnan ulkopuolelle?

Takaisin Pentti Hakkaraisen sivuille

Puheenvuoro Taloussanomissa 29.6.2007

Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Ben Bernanke puhui vastikään luottoriskijohdannaisten vaikutuksista rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Miksi Bernanke puuttui yksittäiseen tuotteeseen? Onko instrumentilla kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoille?

Luottoriskijohdannaisen avulla pankki voi hankkia eräänlaisen vakuutuksen lainan takaisinmaksun varmistamiseksi. Luottoriskejä voivat ottaa kantaakseen esimerkiksi toinen pankki ja vakuutusyhtiö tai erilaiset institutionaaliset sijoittajat kuten ns. hedge fundit ja eläkerahastot. Vaikka luottoriskijohdannaiset eivät ole juurikaan suomalaisten pankkien käytössä, rantautuvat ne ennen pitkää tännekin.
 
Luottoriskijohdannaiset ovat hyödyllisiä riskienhallinnassa, mutta niitä voidaan käyttää myös spekulaatioon lisäluottojen saamiseksi.
 
Luottojohdannaisten käytön ja monimutkaisuuden lisääntyessä on ensimmäiseksi herännyt huoli, pysyvätkö ne hallinnassa, osataanko ne hinnoitella oikein, ja ymmärtävätkö markkinat tuotteiden todellisen riskin.
 
Luottojohdannaisten määrät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Markkinat ovat kehittyneet viidessä vuodessa nimellisarvoltaan 35 biljoonaan dollariin. Tuotteet ovat samalla kehittyneet monimutkaisiksi, yksittäisen lainan riskin johdannaisesta lainaryppäisiin (pools), jotka edelleen paloitellaan eri luottokelpoisuusluokkiin. Varsinaisista lainasalkuista voidaan riski irrottaa erilleen ja myydä se edelleen. Tuote voi olla synteettinen ja täysin irrallaan alkuperäisestä lainasta.

Toiseksi johdannaisilla hajautetaan riskejä, ja markkinoiden kyky sietää tappiota vahvistuu, mutta riskit eivät kokonaisuutena häviä mihinkään. Ne vain jakautuvat laajemmalle. Onko kuitenkin vaarana, että jos ongelmia ilmaantuu, ne muodostuvat hallitsemattomiksi? Riskien välitystoiminta luo joka tapauksessa uusia, erityisesti selvitys ja toimitusriskejä sekä juridisia haasteita. Vielä ongelmia ei ole ollut, koska markkinoilla on vallinnut niin suotuisat olot.
Kolmas ja olennaisin kysymys on, kuinka luottoriskijohdannaiset muuttavat perinteistä pankkitoimintaa. Niitä käyttämällä luottoprosessi pilkkoutuu osiin; luottohallinnasta (origination&servicing) irrotetaan erilleen luottoriski (credit risk management) ja se siirretään pankkitoiminnan ulkopuolelle.
 
Perinteisen pankin liiketoimintamalli voi muuttua perin pohjin. Pankki voi keskittyä myymään lainoja ja saa siitä palkkion. Sitten pankki voi myydä riskin eteenpäin. Vaarallisinta on, jos pankit lainamääriä kasvattaessaan laiminlyövät riittävän harkinnan luottokelpoisuudesta. Investointipankit saavat luottoriskien irrottamisesta ja välittämisestä palkkion, joten niidenkin intressissä on helposti vain lisätä lainamääriä ja johdannaisia.
 
Kolikon toinen puoli on, ymmärtääkö riskin ottaja, miten luottoriskiä tulee hallinnoida? Perinteisistä pankeista poiketen ei vakuutusyhtiöillä ja erilaisilla eläkerahastoilla ole ollenkaan samanlaisia valmiuksia hallinnoida luottoriskejä. Ja onko luoton myöntäneelle pankilla enää mitään halua yrittää periä lainaa, kun sen pääoma tulee kuitenkin luottoriskin ottaneelta taholta?
Mitä sitten voidaan tehdä? Ainoa viranomaisten mahdollinen tapa puuttua asiaan on asianmukainen valvonta.
 
Mielestäni on olennaista varmistaa, että alan yritykset toimivat hyvän hallintotavan mukaisesti ja varmistavat riippumattoman ja osaavan riskienhallinnan. Viranomaisten ei tule johdannaismarkkinoiden valvonnassa ja mahdollisessa säätelyssä sortua yksittäisten instrumenttien tai instituutioiden yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Valvonnan ja säätelyn tavoitteena pitää tässäkin olla kokonaisuus: rahoitusmarkkinoiden vakaus (financial stability), sijoittajan suoja (investor protection) ja luotettavan moitteettomasti toimivat markkinat (market integrity).