Yhteinen raha ja itsenäiset keskuspankit tarpeen

Takaisin Pentti Hakkaraisen sivuille

Julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 26.7.2005

Paluuta markkaan, liiraan ja muihin vanhoihin kansallisiin rahoihin haikailevat unohtavat laajemman valuutta-alueen edut, kirjoittaa Pentti Hakkarainen.
 
Euroopan unionin perustuslakiin liittyvien kansanäänestysten kielteinen tulos ei ollut vastalause eurolle eikä yhteiselle rahapolitiikalle. Poliittinen epävarmuus kyllä yleensä näkyy rahoitusmarkkinoilla. Lisäksi Euroopan odotettua hitaampi talouskasvu, vaatimukset koronalennuksista, vakaus- ja kasvusopimuksen rikkomiset sekä unionin pitkäaikaisen budjettiraamista kinastelu ovat osaltaan herättäneet kysymyksiä eurooppalaisen talouden hoidosta. Samalla keskusteluun on noussut myös Euroopan keskuspankkijärjestelmä. Sen toimintaa on moitittu hitaaksi, jäykäksi ja liian itsenäiseksi. Euroopan keskuspankin EKP:n vastuuta taloudenhoidossa on kritisoitu liian kapeaksi.
 
On totta, että EKP:n päätehtävä; vastuu inflaation hallinnasta eli rahan arvon säilyttämisestä, on tiukasti määritetty. EKP:n ensisijainen tavoite on pitää inflaatio lähellä kahta prosenttia, mutta alle sen. Toissijaisesti EKP tukee muutakin talouspolitiikkaa, mutta hintavakaudesta tinkimättä. Yhdysvaltain keskuspankin Fedin tehtävä on määritetty väljemmin. Inflaation hillinnän lisäksi se edistää talouskasvua ja kiinnittää huomiota työllisyyteen. Eurojärjestelmän toiminnalla on perusteensa. EKP:n toiminta on rajattu ensisijaisesti inflaation hallintaan siksi, että muut laajat ja merkittävät talouspoliittiset päätökset annetaan demokraattisesti valittujen päättäjien vastuulle. EKP huolehtii vakaasta rahan arvosta, joka luo kestävän pohjan muulle päätöksenteolle. Toinen peruste on rahapolitiikan rajallisuus. Pelkkä koron säätely ei voi ratkaista kaikkia talousongelmia. Tuskin kukaan voi vakavissaan väittää, että Saksan hidas talouskasvu, Italian alijäämäinen talous tai muut Euroopan talousongelmat olisivat yhteisen valuutan euron ja sen koron aiheuttamia. Eikä uskottavaa ole väite, että korkoa alentamalla talousongelmat ratkeaisivat. Puhumattakaan siitä, että liira oikaisisi Italian talouden kertaheitolla.
 
Kolmas merkittävä peruste eurojärjestelmän itsenäiselle toiminnalle on, että euroalueella 12 maata harjoittaa kukin erilaista talouspolitiikkaa. Kussakin maassa taloustilanteet ja talouden tavoitteet vaihtelevat sekä poliittiset valtasuhteet voivat muuttua. Yhteinen rahapolitiikka on koko alueen mukaisesti säädetty. Yhteinen rahapolitiikka on perusta, johon soveltaen kansalliset talouspoliittiset päätökset tehdään. Rahapolitiikkaa ei voi virittää yksittäisten maiden etujen mukaisesti. Pelkkä yritys veisi täyteeen sekaannukseen. Jos rahapolitiikka säädettäisiin esim. Italian tilanteen mukaan, tehtäisiin hallaa muille maille.
 
EKP:n erillisyys muusta päätöksentekojärjestelmästä, sen itsenäisyys, on tärkeää myös siksi, että rahapolitiikkaa voidaan toteuttaa onnistuneesti. Eurojärjestelmän ja yhteisen rahapolitiikan yksi kulmakivistä on, että sekä EKP että järjestelmään kuuluvat keskuspankit ovat itsenäisiä. Tämä turvataan sekä EU:n perustamissopimuksella että kansallisella lainsäädännöllä. Vastaava itsenäisyys on varmistettu myös mm. Yhdysvaltain ja Englannin keskuspankeissa.
 
Eurooppalaisilla keskuspankeilla on itsenäistä toimivaltaa ja myös vastuuta eurojärjestelmästä huolimatta. Lähinnä vain korosta päätetään keskitetysti EKP:n neuvostossa, johon jokaisen euromaan keskuspankin pääjohtajat ja EKP:n johtokunnan jäsenet kuuluvat tasavertaisina jäseninä. Kaikkea muuta keskuspankkitoimintaa harjoitetaan hajautetusti ja kunkin kansallisen keskuspankin vastuulle on jätetty alueensa tehtävät. Kansallisten keskuspankkien itsenäisen toiminnan takeena on myös riittävä taloudellinen riippumattomuus. Kustannukset katetaan omista tehtävistä saatavilla tuloilla, ei valtion budjetista eikä verotuloista. Itsenäisyys edellyttää riittävää raportointia ja avoimuutta. Keskuspankin tulee selvittää toimintaansa ymmärrettävällä viestinnällä. Keskuspankkien viime vuosina paljon parantuneet vuosikertomukset ovat tästä hyviä esimerkkejä. Taloustieteessä on viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana osoitettu, että itsenäinen rahapolitiikka takaa parhaiten vakaat rahoitusolot. Etenkin nyt huolien aikana euroalueen vakaa rahapolitiikka on tärkeää. Olemme jo saaneet nauttia politiikan eduista. Taloutta ja tulevaisuutta kyetään suunnittelemaan, kun voidaan luottaa rahan säilyttävän arvonsa. Tällöin talous toimii tehokkaammin.
 
Lisäksi monille koituu suurta hyötyä koko euroalueella käytettävissä olevasta omasta rahasta, eurosta. Erityisesti yritykset hyötyvät kansallisten rajojenkin yli menevästä valuutta-alueesta, sillä se merkitsee suurempia markkinoita, joilla ei ole valuuttariskejä. Myös kuluttajat savat eurosta suuria etuja, kun kilpailu lisääntyy ja hintoja on helpompi vertailla. Lisäksi on vaivattomampaa toimia ulkomailla, kun sama raha käy maksuvälineenä kaikissa euromaissa. Mikäli yksittäinen maa irrottautuisi valuutta-alueesta, sen pitäisi aloittaa tiukka valuuttasäätely, vaihtaa vaikka pakolla eurot kansalliseen rahaan ja säädellä ulkomaankauppaa, eli käytännössä eristäytyä. Valuuttakontrollin epäonnistuessa kansallinen raha voisi menettää arvonsa ja tosiasiallisesti käytettäisiin euroja. Esim. joissain Latinalaisen Amerikan maissa kansallisen rahan sijaan toimitaan dollareilla. Näyttää siltä, että paluuta markkaan, liiraan, frangiin tai muihin vanhoihin kansallisiin rahoihin haikailevat unohtavat autuaasti laajemman valuutta-alueen edut.
 
Kirjoittaja on Suomen Pankin johtokunnan jäsen.