| Yhdysvaltain suureksi kasvanut vaihtotaseen alijäämä on viime aikoina hallinnut sekä taloudellista uutisointia että merkittävää osaa kansainvälisen makrotalouden tutkimusta. Vaikka monet ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain alijäämä on eri tavalla haasteellinen kuin esimerkiksi Latinalaisen Amerikan 1980-luvun vaihtotaseen alijäämät ja velkaantuminen, useat talouspolitiikan päättäjät ja ekonomistit ovat pitäneet Yhdysvaltain alijäämää liian suurena. Erityisesti on pelätty suurten alijäämien valuuttakurssivaikutuksia, vaikka myönnetäänkin, että integroituneiden kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden syvyys mahdollistaa nykyään entistä suurempien vaihtotaseen alijäämien rahoituksen ilman, että valuuttakurssien vakaus vaarantuu. "Globaalit tasapainottomuudet", "epävakaus" ja "haavoittuvuus" ovat termejä, joilla monet ilmaisevat huolestumisensa nykymenon jatkumisesta. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on korostunut kansainvälisten hyödykemarkkinoiden – ei niinkään rahoitusmarkkinoiden – integroituneisuuden merkitys vaihtotaseen alijäämien valuuttakurssivaikutusten kannalta. Tämä on mielenkiintoista ja tärkeää, koska hyödykemarkkinat ovat rahoitusmarkkinoita selvästi heikommin kansainvälisesti integroituneet. Tästä seuraa, että hyödykemarkkinoiden (hinta)sopeutuminen on hitaampaa kuin rahoitusmarkkinoiden. Eroa sopeutumisnopeudessa voidaan pitää merkittävänä riskitekijänä: jos kansainväliset rahoitusmarkkinat mahdollistavat sen, että kansantalouksien tulojen ja menojen välille kehittyy suuria eroja, luovat ne samalla uhkan suurista piilevistä valuuttakurssiliikkeistä, jotka puolestaan voivat synnyttää voimakasta, jopa paniikkimaista liikehdintää kansainvälisissä pääomavirroissa. Monet haluavat nähdä näissä uhkakuvissa perusteet talouspoliittisille toimenpiteille, joilla Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämää pyritään pienentämään. Ekonomistien keskuudessa on parhaillaan käynnissä vilkas keskustelu tällaisen julkisen intervention tarpeellisuudesta ja siihen liittyvistä raha- ja finanssipoliittisista toimenpiteistä sekä niiden keskinäisestä tehokkuudesta. |