Voidaanko kiristyvää kilpailua pitää yritysten innovaatiotoiminnan ja viime kädessä talouskasvun kannalta suotavana? Asiasta ovat käyneet vilkasta keskustelua niin talouspolitiikasta vastaavat kuin tutkijatkin. Teoreettiset tutkimustulokset näyttävät tukevan ajatusta, että sekä erittäin heikosti että erittäin voimakkaasti kilpaillut hyödykemarkkinat ovat vähiten innovointiin kannustavia markkinarakenteita. Tämän hypoteesin tueksi löytyy myös empiiristä näyttöä. Endogeenisen kasvuteorian schumpeterilaisen tradition mukaan onnistuneen innovaatiotoiminnan synnyttämät tuotot – monopolivoitot – ovat keskeisessä asemassa, kun halutaan selittää yritysten innovaatiotoimintaan liittyviä kannustinvaikutuksia. Tämän näkemyksen mukaan hyödykemarkkinoiden kilpailun kiristyminen heikentää yritysten kannustimia innovoida ja hidastaa näin ollen talouskasvua, koska voimistuneen kilpailun takia innovaatioiden synnyttämät monopolivoitot pienenevät. Heikko patenttisuoja sekä jäljittelyn vaivattomuus heikentävät myös osaltaan yritysten kannustimia panostaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn; yritykset eivät odota voivansa tulevaisuudessa nauttia pitkään innovaatioiden synnyttämistä monopolivoitoista. Kannustimet T&K-toimintaan eivät kuitenkaan riipu menestyksekkään innovoijan tuottonäkymistä, vaan pikemminkin menestyvien innovaatioiden mahdollistamista lisätuotoista eli tuloksellisen ja tuloksettoman innovaatiotoiminnan välisistä tuottoeroista.
Useat schumpeterilaiseen traditioon kuuluvat kasvumallit eivät tee tätä eroa, koska niissä vain toimialalle pyrkivät yritykset innovoivat, koska tietävät, että ainoastaan kaupallisesti menestyvät uudet tuotteet ja ideat voivat tuottaa monopolivoittoa. Käytännössä monien toimialojen yritykset panostavat innovaatiotoimintaan, ja näistä useat nauttivat innovaatioihin liittyvistä tuotoista. Menestyksellisesti uutta luovan yrityksen innovaatiotoiminnan tuotot voivat näin ollen olla kehno T&K-toiminnan taloudellisten kannustimien indikaattori. Erityisen merkittävää on, että hyödykemarkkinakilpailun kiristyminen voi pienentää enemmän yritysten innovaatioita edeltäviä voittoja kuin niiden jälkeisiä voittoja. Markkinakilpailuun liittyvän ”valintamekanismin” odottaisi itse asiassa toimivan juuri näin: kilpailulliset toimialat ovat sellaisia, joilla teknologisten edelläkävijöiden voitot ovat suuremmat kuin muiden toimialalla kisailevien yritysten. Hyödykemarkkinakilpailun kiristyminen saattaa tällöin piristää T&K-toimintaa kasvattamalla innovaatioista saatavia lisätuottoja eli kannustamalla yrityksiä luomaan taloudellisia menestystarinoita, joiden avulla yritykset voivat paeta kilpailua pahimpien kilpakumppaniensa kanssa. Kilpailu saattaa kannustaa jäljiteltyjä yrityksiä innovoimaan huonontuneista tuottonäkymistä huolimatta, koska ne voivat suoriutua pahimpia, teknologisesti tasavertaisia kilpailijoitaan paremmin vain innovoimalla. Hyödykemarkkinoiden kilpailullisuutta säätelevä kilpailupolitiikka ja jäljittelyn helppoutta säätelevä patenttilainsäädäntö vaikuttavat näin ollen talouskasvuun muuttamalla suoraan yritysten T&K-toiminnan kannustimia sekä vaikuttamalla yritysten välisiin teknologisiin eroihin ja näistä syntyvien lisätuottojen jakaantumiseen yritysten kesken eri toimialoilla. |