Pääkirjoitus

1/2008

Menipä nykyään minne tahansa, niin aina on puhe asuntomarkkinoista. Tämä lienee täysin ymmärrettävää, sillä asuntomarkkinoiden kehitys voi vaikuttaa merkittävästi talouden toimintaan. Monissa maissa asuntojen hintojen voimakas nousu on herättänyt huolta siitä, mitä nousun taittuminen saattaisi tuoda tulleessaan. Etenkin Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden viimeaikainen kehitys ja melko yleiset pelot tämän kehityksen epäsuotuisista vaikutuksista maan talouteen ja laajemmin koko maailmantalouteen ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa siihen, että keskustelu asuntomarkkinoista ei ota laantuakseen.

Yhdysvalloissa keskustelu asuntomarkkinoiden ongelmista on johtanut yleiseen käsitykseen, että asuntosektori näyttää olevan syynä kolmeen erilliseen mutta toisiinsa liittyvään ongelmaan. Ensimmäinen näistä on asuntojen hintojen jyrkkä lasku ja sen myötä asuntorakentamisen väheneminen. Toisaalta asuntomarkkinoiden kehityksellä saattaa olla epäsuotuisia vaikutuksia luottomarkkinoihin. Tästä osoituksena on subprime-asuntolainamarkkinoiden ongelma, jonka seurauksena rahoitusmarginaalit ovat kauttaaltaan kasvaneet tuntuvasti ja luottomarkkinat ovat paljolti jähmettyneet. Asuntosektorin ongelmat ovat myös asuntolainojen ja niiden rahoituksen supistumisen taustalla, minkä vuoksi kulutuskysyntä saattaa supistua odotettua enemmän. Todennäköisesti jokainen näistä syistä voisi yksistään olla riittävän voimakas aiheuttaakseen taloudellisen taantuman. Koska asuntomarkkinoilla on keskeinen merkitys taloudessa, ne kuuluvat monissa maissa päättäjien päällimmäisiin huolenaiheisiin. Hintavakauden ja mahdollisesti myös vakaan ja kestävän talouskasvun edistämisen kannalta rahapolitiikasta päättävien on hyvä parasta mahdollista politiikkavaihtoehtoa valitessaan ymmärtää asuntomarkkinoiden merkitys rahapolitiikan välittymisprosessissa.

Asuntomarkkinoita koskeva tutkimus viittaa siihen, että on erittäin tärkeää ottaa huomioon, mikä merkitys mahdollisilla luottorajoituksilla on kotitalouksien asuntopäätöksiin. Luonnollisesti tällaisten luottorajoitusten olemassaolo riippuu kriittisesti siitä, miten hyvin asuntorahoitusjärjestelmät toimivat. Tämä puolestaan riippuu uuden empiirisen näytön perusteella lainanottajien ja lainanantajien laillisten oikeuksien vahvuudesta, luottotietojärjestelmien toimivuudesta ja taloudellisen toimintaympäristön vakaudesta. Toisaalta asuntovarallisuuden vaikutukset kotitalouksien kulutukseen perustuvat pakostakin asuntojen hintakehitykseen. Viimeaikainen tutkimus viittaa mielenkiintoisesti siihen, että luottorajoitusten vaikutus asuntojen hintakehitykseen määräytyy sen mukaan, vaikuttavatko kotitalouksien tuloihin tai talouden korkoihin kohdistuvat sokit ensisijaisesti asuntojen hintojen muutoksiin. Luottorajoitusten vuoksi asuntojen hintakehityksessä on merkittäviä eroja suurten positiivisten ja negatiivisten tuloihin kohdistuvien sokkien välillä. Tämä on seurausta siitä, että luottorajoituksia kokevien kotitalouksien osuus muuttuu sen mukaan, miten suuria ja minkä tyyppisiä tuloihin kohdistuvat sokit ovat. Nämä ovat erittäin merkittäviä ja kiintoisia tuloksia, ja niiden tulisi rohkaista niin ekonomisteja kuin päättäjiäkin panostamaan aiempaa enemmän asuntomarkkinoiden dynamiikan ymmärtämisen lisäämiseen. 

Jouko Vilmunen