Instituutioiden vaikutuksesta talouden kasvuun on keskusteltu laajasti kehitystaloustieteessä. Pääpiirteissään näyttää siltä, että hyvin toimivat taloudelliset ja poliittiset instituutiot (lait, niiden valvonta, hallinto, demokratia, talouspolitiikka jne.) tukevat vapaata markkinataloutta ja edesauttavat talouden kasvua. Siten kysymys instituutioista ja niiden toimivuudesta on yksi keskeisimpiä tutkimuskohteita siirtymätalouksissa, joissa kommunistihallinnolta perityt instituutiot olivat rapautuneet ja korruptoituneet eivätkä toimineet toivotulla tavalla. Silti tutkimustulokset instituutioiden vaikutuksesta talouskasvuun ovat ristiriitaisia juuri näissä maissa, sillä näyttö puolesta ja vastaan on lähes yhtä voimakasta. Toisaalta on vaikea selvittää luotettavasti, aiheuttavatko hyvät instituutiot talouskasvua vai auttaako kasvu instituutioiden kehittämistä. Paikoitellen myös inhimillisen pääoman vaikutus sekoittuu instituutioiden vaikutukseen. Itse instituution määritelmäkään ei ole tarkoin rajattu, ja erityyppisillä instituutioilla näyttää olevan hyvin erilaisia vaikutuksia niin kehitykseen kuin kasvuunkin.
Maaliskuussa 2009 siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT järjesti seminaarin Venäjän ja Kiinan pitkän aikavälin talouden kasvusta. Luonnollisesti instituutioilla oli seminaariesitelmissä keskeinen asema. Goel ja Korhonen arvioivat Kiinan ja Venäjän talouksien kasvua suhteessa muuhun maailmaan ja päätyivät siihen, että talouden vapaus vahvistaa kasvua. Ehkä hivenen yllättäen korruptio näyttää edistävän kasvua, sillä lahjonta voi nopeuttaa muuten hidasta byrokratiaa. Fang ja Zhao käsittelivät länsimaisen kulttuurin positiivista vaikutusta Kiinan talouden kasvuun. Kuten jo edellä todettiin, instituutioiden ja talouskehityksen välisten syy- ja seuraussuhteiden selvittäminen on vaikeaa. Tämän ongelman välttämiseksi Fang ja Zhao havainnoivat Kiinan tämän päivän alueellisiin instituutioihin vaikuttavia menneitä tekijöitä ja ennustivat niiden avulla vuoden 2003 elintasojen alueellisia eroja. Alueilla, joilla länsimaiden vaikutus oli voimakasta 1900-luvun alussa, näyttää olevan paremmat instituutiot, ja ne kasvavat nykyään muita alueita nopeammin. Du, Lu ja Ta puolestaan arvioivat Kiinan valtion roolia lainvalvojana ja pyrkivät määrittelemään, millainen rooli viranomaisten pitäisi ottaa markkinoiden sääntelyssä. He osoittavat, että keskushallinto on ollut hidas säätämään lakeja ja toimeenpanemaan niitä, mistä syystä alueellisten viranomaisten merkitys yritystoiminnan edistämisessä on kasvanut. Toistaiseksi tämä malli näyttää toimivan hyvin.
BOFIT DP ‑sarjassa julkaistiin vuoden 2009 alussa tutkimus talouden vapauden vaikutuksista talouskasvuun siirtymätalouksissa ja erityisesti työn tuottavuuden kehitykseen niissä (BOFIT DP 1/2009). Tutkimuksessa pyrittiin välttämään joitakin aikaisempien tutkimusten puutteita kontrolloimalla mm. inhimillisen pääoman vaikutusta ja kasvun riippuvuutta omasta historiastaan. Myös taloudellisen vapauden epälineaariset vaikutukset otettiin huomioon, samoin kuin se, että iso osa näiden maiden tuotannosta jää virallisten tilastojen ulkopuolella. Näiden korjausten jälkeen osoitettiin, että vapaammat siirtymätaloudet näyttävät kasvavan nopeammin. Kun toisaalta otetaan huomioon taloudellisen vapauden sekä investointien ja julkisen sektorin koon yhteisvaikutukset, vapauden positiiviset vaikutukset vähenevät. Jos siis esimerkiksi sekä taloudellinen vapaus että julkinen sektori molemmat kasvavat, niiden yhteisvaikutus kasvuun voi olla vahingollinen. Löydös voi osin selittää aikaisemmat tulokset, joissa instituutioilla oli joko negatiivinen vaikutus kasvuun tai ei vaikutusta lainkaan.
Kasvututkimus ja instituutioiden merkityksen arvioiminen jatkuvat BOFITissa, jossa on käynnissä useita tutkimushankkeita aiheesta. Jenni Pääkkösen piakkoin julkaistavassa tutkimuksessa verrataan Kiinan alueiden kasvua suhteessa tuotantorakenteeseen. Tutkimuksessa osoitetaan, että talouden sääntelyn vapauttaminen on hyödyttänyt erityisesti teollistuneita alueita, joiden välinen taloudellinen hyvinvointi yhtenäistyy. Myös prosessin aikana teollistuneet alun perin maatalousvaltaiset alueet kasvavat muita nopeammin ja saavuttavat vähitellen aiemmin teollistuneita alueita. Jos alueiden eroihin ei kiinnitetä huomiota, ei-teollistuvat alueet jäävät kehityksessä jälkeen teollistuneista alueista. |