Pääkirjoitus

4/2009

Luottolamalla (englanniksi credit crunch tai myös credit squeeze, financial crunch taikka jopa credit crisis) tarkoitetaan luoton saatavuuden heikkenemistä yleensä tai pankkien ja rahoituslaitosten lainaehtojen yhtäkkistä tiukkenemista. Luottolamaan liittyy siten tavallisesti luoton saatavuuden heikkeneminen koronnoususta riippumatta. Tämä puolestaan merkitsee, että tällaisessa tilanteessa luoton saatavuuden ja korkojen välinen suhde on – ehkä tuntemattomasta syystä – muuttunut siten, että joko luoton saatavuus heikkenee tietyn virallisen korkotason vallitessa tai korkojen ja luoton saatavuuden välinen selkeä suhde häviää. Viimeksi mainitussa tapauksessa on pohjimmiltaan kyse luoton säännöstelystä.

Sen jälkeen kun rahoituskriisi yli vuosi sitten alkoi, luottolamasta on tullut yksi yleisesti käytetyistä keskeisistä termeistä. Aihetta käsitellään mediassa lähes päivittäin. Luottolama on yksi niistä harvoista taloudellisista ilmiöistä, joilla on syvällekäyviä heijastusvaikutuksia talouden toimijoihin kaikkialla maailmassa, erityisesti myös instituutioihin ja päättäjiin. Kun päättäjät ovat ymmärrettävistä syistä toimineet ja edelleenkin toimivat aktiivisesti luottolaman torjumiseksi ja sen jälkivaikutuksiin, ekonomistit ja tutkijat kaivautuvat yhä syvemmälle ymmärtääkseen entistä perusteellisemmin niitä keskeisiä osatekijöitä, jotka vaikuttavat luottolaman syntymiseen. Vaikka luottolaman merkitys makrotalouden kannalta samoin kuin sen dynaamiset kokonaistaloudelliset vaikutukset ymmärretään melko hyvin, ilmiön alkusyitä tunnetaan huonommin, ja tämän tietovajeen täyttäminen edellyttää huomattavaa panostusta tutkimukseen. Tarkkaan harkitut politiikkatoimet perustuvat siihen, että luottolaman kehittyminen ja maailmanlaajuisten rahoitus- ja pääomamarkkinoiden tämänhetkiset trendit ymmärretään hyvin ja että nähdään, mitkä tekijät edistävät rahoitusalan innovaatioita ja millaisia ominaisuuksia innovaatioiden tuloksena syntyvillä uusilla tuotteilla on.

Luottolaman olemassaoloa ei ole lainkaan helppo osoittaa edes huolellisen ja hyvin toteutetun empiirisen analyysin keinoin eikä kvantifioida sen vaikutusta esimerkiksi tämänhetkiseen (maailmanlaajuiseen) talouden taantumaan. Analyysin kannalta keskeistä on, miten luottomarkkinoiden tasapaino muuttuu. Koska luottolamaa useimmiten seuraa taantuma, vaikeutena on erottaa luotonannon tarjontapuolen häiriöt kysyntäpuolen häiriöistä: ei ainoastaan luotonannon kokonaistarjonnan uskota muuttuvan epäsuotuisaan suuntaan ja vähentävän luottojen saatavuutta luotonantoon liittyvän taantuman dynaamisen kehityksen myötä, vaan myös luottojen kysynnän uskotaan vähenevän. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole empiirisiä. Järkevä teoria voisi mahdollisesti antaa lisävalaistusta käsitykseen, että epäsuotuisa rahoitusmarkkinahäiriö vaikuttaa ensin luotonannon tarjontaan, mutta myöhemmin – kun luottolaman orastavat makrotaloudelliset vaikutukset on havaittu – luottojen kysynnän väheneminen puolestaan vaikuttaa luottomarkkinoiden dynamiikkaan. Tämä aihealue ja yleisemmin rahoitukseen ja makrotalouteen liittyvät kysymykset kaipaavat selvästi lisätutkimusta. Tavoitetta pyrittiin edistämään konferenssissa ”Credit Crunch and the Macroeconomy”, jonka Suomen Pankki ja Centre for Economic Policy Research (CEPR) järjestivät 10. kerran Helsingissä 15.–16.10.2009. Tällä kertaa konferenssin järjestämiseen osallistui myös Cass School (Lontoo). Puolentoista päivän konferenssissa keskityttiin rahoitusmarkkinoiden, kokonaistaloudellisten vaihteluiden ja kriisien välisiin suhteisiin ja pyrittiin erityisesti saamaan aiempaa selvempi käsitys luottolaman syistä. Ekonomisteille haluttiin myös näin tarjota tilaisuus kartuttaa tietojaan ja keskustella siitä, missä tämän alan uusi ja ajankohtainen tutkimus tällä hetkellä on, ja yleensäkin mahdollisuus tulevan tutkimuksen vauhdittamiseen. Tilaisuudessa esitettyjen ja käsiteltyjen kahdeksan tutkimuksen lisäksi konferenssin ohjelmaan sisältyi kolmen kansainvälisen asiantuntijan johtama paneelikeskustelu tämänhetkisen kriisin keskeisistä vaikutuksista politiikan ja tutkimuksen näkökulmasta. Tässä tutkimustiedotteessa on lyhyt yhteenveto konferenssin esitelmistä.

Jouko Vilmunen