Valtion luottoriski ja globaalit makrotaloudelliset tekijät
Euroopassa yhä jatkuva ilmeisen tarttuva julkisen talouden eli valtioiden velkakriisi on kolmas vaihe rahoituskriisissä, joka pääsi toden teolla vauhtiin Lehman Brothersin ajauduttua konkurssiin vuonna 2008. Käsitys, jonka mukaan alun perin maksutase- tai pankkikriisinä tai molempina ilmenevää finanssikriisiä seuraa talouden syvä taantuma, jota puolestaan seuraa julkisen talouden velkakriisi, on varsin vankka, ja sitä tukee myös kriisiajanjaksoilta saatu empiirinen näyttö. Vaikka tällaisiin kriiseihin implisiittisesti liittyvillä yksittäisten valtioiden luottoriskeillä on suuri merkitys rahoitusmarkkinoilla, valtionlainoihin vaikuttavien globaalien makrotaloudellisten riskien potentiaalisia yhteisiä lähteitä on tutkittu systemaattisesti yllättävän vähän.
Lue lisää
Kuinka tärkeä rahoitusmarkkinoiden osallistumisaktiivisuus on optimaalisen rahapolitiikan kannalta?
Useat stokastisen yleisen tasapainon mallinnukseen perustuvista moderneista uuskeynesiläisistä dynaamisista makromalleista olettavat, että kotitalouksilla (ja muilla näiden mallien dynaamisista päätöksentekijöistä) on esteetön pääsy hyvin toimiville rahoitusmarkkinoille. Näiden markkinoiden tarjoamien rahoitusvaihtoehtojen avulla kotitaloudet voivat siirtää kulutusresursseja ajankohdasta ja paikasta toiseen. Tavallisesti riskien kaihtajiksi oletetut kotitaloudet suosivat tasaista kulutusvirtaa, ja jos kotitalouksilla ei olisi pääsyä rahoitusmarkkinoille, kotitalouksien kulutusmahdollisuuksien vaihtelut olisivat voimakkaasti sidoksissa niiden käytettävissä olevien tulojen vaihteluihin.
Lue lisää
Pankeilla enemmän pääomaa, vähemmän likviditeettiä?
Pankit suorittavat taloudessa useita hyödyllisiä tehtäviä. Ne välittävät rahoitusta ja muuntavat riskejä, mutta tämän lisäksi ne tarjoavat muille taloustoimijoille likviditeettiä. Vaikka tätä on tutkittu teoriassa ja vaikka likviditeetin tärkeys talouspolitiikan tasolla on selvää, ensimmäinen empiirinen analyysi pankkien likviditeetin luomisesta oli Bergerin ja Bouwmanin (2009) tutkimus, jossa kehitettiin kattavia mittareita likviditeetin luomiselle. Berger ja Bouwman esittelevät neljä erilaista likviditeettimittaria, joissa otetaan huomioon lainojen erilainen luokittelu sekä myös taseen ulkopuolisia eriä.
Lue lisää