FINLANDS BANK
Tal
1.11.2011

Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen: Keskuspankkitoiminnan riskit finanssikriisin aikana

Studia Monetaria -luento 1.11.2011, Suomen Pankin rahamuseo

 
Keskuspankilla riskejä

Keskuspankkitoiminnassa on aina riskejä. Näitä ja mahdollisia tappioitakaan ei voida kokonaan välttää. Keskuspankki joutuu joskus suuremman vahingon välttämiseksi tekemään toimia, joista voi tulla myös taloudellisia tappioita. Näin on tapahtunut historiassa ja tulee tapahtumaan jatkossakin.

Viimeaikaisista uutisista on voitu lukea Sveitsin keskuspankin viime vuoden yli 20 miljardin frangin tappioista tai Japanin keskuspankin tekemä tappio pörssissä noteerattujen rahasto-osuuksien (ETF) kaupoissa. Läheisempi esimerkki meillä on kotimaasta, jossa Suomen Pankki joutui kantamaan tappioita 1980- ja 1990 -luvuilla.
Keskuspankki toimii hiukan kuin palokunta. Kun on rauhallista, näkyvä toiminta ei ole tarpeen. Mutta rauhallisenakin aikana on varauduttava tositoimiin. Sammutus- ja pelastustöissä palokunta ei voi pitää huolta vain itsestään. Tulipaloissa on joskus useita palopesäkkeitä ja valintoja on tehtävä, yrittäen estää palon leviäminen ja rajoittaa sivullisille aiheutuvia vahinkoja itseään ja kalustoaan säästämättä.

Talouskriisin vaiheita (kuvat 2, 3 ja 4)

Talousahdinko tulee usein yllättäen. Tutkimusten mukaan kriisin etenemisessä on kuitenkin selkeitä vaiheita.

Yleensä nopea velkaantuminen ja varallisuuserien, usein kiinteistöjen, hintojen voimakas nousu ennakoivat talouden häiriöitä. Hintakupla puhkeaa ja pankeille aiheutuu luottotappioita, vaikutukset näkyvät reaalitaloudessa ja taantuma alkaa.

Taantuma luottotappioineen heikentää pankkien asemaa. Tappiot syövät rahalaitosten vakavaraisuutta ja niiden luotonantokyky heikkenee. Samaan aikaan valtion verotulot vähenevät ja menot kasvavat johtaen julkisen talouden ahdinkoon.

Paha noidankehä on vaarassa syntyä, jos julkisen talouden ahdinko heikentää edelleen pankkeja ja tästä muodostuu voimistuva kierre reaalitalouden epäsuotuisaan kehitykseen. On tärkeää, että rahoitusjärjestelmän heikentyminen saadaan pysäytettyä, jottei koko talous ajaudu luottolamaan ja talouskasvun edellytykset häviävät.

Finanssikriisi kantautui Yhdysvalloista Eurooppaan jo reilut neljä vuotta sitten elokuussa 2007. Pankkien välisellä lyhytaikaisella lainamarkkinalla toiminta jäätyi yllättäen. Tilanteen laukaisi muutamien rahastojen kyvyttömyys määrittää monimutkaisia finanssituotteita sisältävien salkkujensa arvoa ja maksaa osuutensa lunastavalle sijoittajalle.

Valtioiden velkakriisin merkit alkoivat näkyä euroalueella 2008 kun pitkäaikaisten valtioiden joukkovelkakirjojen korot eriytyivät toisistaan. Eri maiden liikkeeseen laskemien joukkolainojen tuottoerot ovat sen jälkeen vain voimistuneet. Tämä kuvaa kriisin nyt pahenevan.

Huolimatta useista rahoitusmarkkinoiden toimintaa vahvistavista toimista, kuten keskuspankkien likviditeettijärjestelyistä, tilanne näyttää huolestuttavalta rahamarkkinoilla. Rahoitusjärjestelmän häiriöt uhkaavat kärjistyä uudelleen pankkien välisillä interbank -markkinoilla. Vakuudellisten ja vakuudettomien lyhytaikaisten korkojen ero on kasvanut. Vaikka korkoerot eivät ole Lehmanin konkurssin ajan tasolla, ne kuvaavat rahoitusmarkkinoiden olevan haavoittuvassa tilassa.

Keskuspankin rahapolitiikan tehtävät (kuva 5)

Keskuspankkien keskeisin tehtävä on huolehtia hintavakaudesta. Varmistamalla rahan arvon säilyminen luodaan talouden toimijoille edellytykset tehokkaaseen toimintaan. Tässä on ohjauskorko tärkeä väline. Keskuspankit, kuten Euroopan keskuspankki, reagoivat ohjauskorollaan talouden muutoksiin varmistaen hintavakauden ja tätä kautta luoden edellytykset talouskasvulle.
Finanssikriisin aikanakin huolehditaan rahan arvon säilymisestä. Lisäksi keskuspankit pankkien pankkina antavat sekä tavanomaisin että epätavanomaisin toimin rahoitusta rahalaitoksille. Likviditeetin jaolla varmistetaan pankkien maksuvalmius ja rahapolitiikan välittyminen.

Epätavanomaisia rahapolitiikan toimia (kuva 6)

Keskuspankit joutuivat finanssikriisissä erityisiin toimiin sen lisäksi, että tavanomaisilla toimilla – kuten ohjauskoron nopealla laskemisella – osaltaan kyettiin helpottamaan markkinahäiriöitä. Näin tapahtui kaikissa maailman talouksissa. Myös eurojärjestelmä vastasi rahoitusmarkkinoiden häiriöihin heti elokuusta 2007 lähtien epätavanomaisilla toimilla.

Tavanomaisessa tehtävässään pankkien pankkina keskuspankki antaa lyhytaikaista rahoitusta vakavaraisille pankeille vakuuksia vastaan. Finanssikriisissä rahapoliittisia toimia jouduttiin mukauttamaan huonontuneet markkinaolot huomioivaksi.  Eurojärjestelmä varmisti pankkien maksuvalmiutta epätavanomaisin toimin niin sanotuilla kiinteän koron ja täyden jaon huutokaupoilla. Näissä pankit saavat keskuspankista rahoitusta haluamansa määrän.
Lisäksi tavanomaisen viikon pituisen rahoituksen juoksuaikaa pidennettiin. Ylimääräisillä pidempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla annettiin yhden, kolmen ja kuuden kuukauden sekä vuoden rahoitusta.

Epätavanomaisiin toimiin liittyy myös se, että rahoitusoperaatioiden vakuudeksi kelpaavien omaisuuserien joukkoa laajennettiin väliaikaisesti. Pysyvän säännöksen mukainen alin hyväksyttävä joukkolainan luottokelpoisuusluokitus laskettiin A:sta BBB–:een.

Epätavanomaisia toimia ovat myös katettujen joukkovelkakirjojen osto-ohjelmat (covered bond purchase program) vuosina 2009 ja 2011 sekä vuosi sitten keväällä aloitettu arvopaperimarkkinaohjelma (securities market program). Arvopaperiostot tehtiin ja tehdään jälkimarkkinoilla. Toimien tavoitteena on puuttua markkinoiden toimintahäiriöihin ja varmistaa rahapolitiikan välittyminen. Palaan näihin esitelmässäni vielä myöhemmin.

Kasvaneet keskuspankkien taseet (kuvat 7, 8, 9 ja 10)

Julkisuudessa on puhuttu keskuspankkien pumppaavan rahaa markkinoille. Tarkastelussa on viitattu keskuspankkien taseiden kasvuun. Keskuspankkien taseet ovatkin finanssikriisin aikana kasvaneet. Kasvuissa on kuitenkin eroja sekä koon että sisällön suhteen.

Yhdysvaltojen Fedin ja Britannian Bank of Englandin taseet ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin eurojärjestelmän tase.

Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin tase on lähes kolminkertaistunut finanssikriisin aikana. Kuitenkaan kyse ei ole yksittäisestä toimesta vaan monista kriisin johdosta tehdystä epätavanomaisista toimista.

Rahalaitosten maksuvalmiuden varmistamisen lisäksi Fed on osallistunut suoraan pääomamarkkinoille lisäten rahan määrää ja varmistaen markkinoiden toimivuutta. Merkittävimpiä toimia ja ohjelmia ovat olleet yritystodistusten osto, keskuspankkien väliset rahoitusoperaatiot ns. swapit, määräaikaisen rahoituksen ohjelma, kiinteistövakuudellisten joukkolainojen ostot ja liittovaltion velkapaperien osto. Osa toimista on jo heti päätetty tietyksi määräajaksi, osa toistaiseksi voimassaoleviksi ja näillä toimilla on kullakin omat tavoitteet.
Eurojärjestelmä on omilla katettujen joukkolainojen osto- ja arvopaperimarkkinaohjelmillaan toiminut huomattavasti rajoitetummin kuin Yhdysvaltojen keskuspankki. Yhteensä kahdella ohjelmalla on hankittu noin 220 miljardin euron arvosta joukkolainoja ja ostojen vaikutus taseen kokoon suhteutettuna on pienempi kuin vastaavasti Fedin toimet ovat olleet. Toinen keskeinen ero on, että eurojärjestelmä on neutraloinut ostojen rahanmäärää lisäävän vaikutuksen hienosäätöoperaatioilla.

Eurojärjestelmän joukkolainaostoilla on oma roolinsa eurojärjestelmän taseen kasvussa, mutta tämä on kuitenkin marginaalinen. Suuri osa taseen kasvusta on aiheutunut muista kuin epätavanomaisista rahoitusoperaatioista; tase on kasvanut, kun setelistö on lisääntynyt ja kullan hinta on noussut.

Inflaatio uhkana? (kuva 11)

Keskuspankkitaseiden ja keskuspankkirahan kasvulla ei ole mekaanista yhteyttä inflaatioon. Tämä pätee eurojärjestelmän taseen viimeaikaiseen kehitykseen ja matalalla pysyneisiin keskipitkän aikavälin inflaatio-odotuksiin. Yksi selitys on se, että vain pieni osa taseen kasvusta on välittynyt muutoksiin pankkien hallussa olevan keskuspankkirahan määrässä. 
Osa epätavanomaisista toimenpiteistä on johtanut keskuspankkirahan kasvuun. Tällä on varmistettu pankkien maksuvalmius. Ne ovat pitäneet hallussaan ylimääräistä likviditeettiä. Kun tämä ei ole johtanut kasvuun lavean rahan määrässä tai luottojen määrässä, ovat inflaatiopaineet pysyneet tästä vaimeana.

Eurojärjestelmän vastuut jaetaan (kuva 12)

Eurojärjestelmän rahapolitiikan toteuttamisesta tulevat tuotot ja mahdolliset tappiot jaetaan koko järjestelmässä pääoma-avaimen mukaan.
Kun talous- ja rahaliitossa on yhteinen rahapolitiikka ja raha, eurojärjestelmän keskuspankit toimivat täysin yhdenmukaisesti rahapolitiikan asioissa kaikissa euromaissa. Näin varmistetaan että rahapolitiikka vaikuttaa samalla tavalla ja yhdenvertaisesti koko euroalueella. Tämän johdosta rahapolitiikkaa toteuttavilla eurojärjestelmään kuuluvilla kansallisilla keskuspankeilla on yhtäläiset oikeudet yhteisen rahapolitiikan tuloihin ja vastaavasti velvollisuus kantaa riskit.

Suomen Pankki vastaa riskeistään (kuvat 13, 14, 15 ja 16)

Suomen Pankilla on oma tase ja oma tulos. Lain mukaan pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Kuitenkin pankki itse kantaa vastuun keskuspankkitoiminnan riskeistä. Sen toiminta ei riipu valtion budjetista vaan pankki saa tuottonsa omasta toiminnastaan ja kattaa tuotoilla kulunsa. Lisäksi se tekee tuloksestaan varauksia, joilla mahdollisia tappioita voidaan kattaa.
Suomen Pankilla on riskejä johtuen rahapolitiikan toteuttamisesta ja rahoitusvarallisuuden sijoittamisesta. Riskityypit ovat luotto-, korko- ja valuuttariski. Kaikkia näitä hallinnoidaan moderneilla ja yleisesti hyvien riskienhallintaperiaatteiden mukaisilla tavoilla ja välineillä.
 
Pankin tuloksen päälähteet ovat setelistö ja pankkien pankkina toimiminen sekä sijoitustoiminta. Esimerkiksi vuoden 2010 kokonaistuotoista, jotka olivat 565 miljoonaa euroa, noin 200 miljoonaa tuli setelistöstä ja muusta keskuspankkitoiminnasta. Sijoitustoiminnasta saatiin lisäkorkotuottoa noin 255 miljoonaa euroa. Tuotoista maksettiin toimintakulut ja tehtyjen varausten jälkeen jääneestä 283 miljoonan tuloksesta tilitettiin valtiolle 195 miljoonaa euroa.
Suomen Pankin tuloksesta voisi käyttää myös nimitystä ylijäämä, sillä pankki ei toimi voittoa tuottaakseen. Tulos vaihtelee vuosittain paljon. Keskeinen tulokseen vaikuttava tekijä on yleinen korkotaso.
Koska toimintaan liittyvät riskit saattavat realisoitua, on tärkeää hyvinä vuosina kerryttää varauksia ja vahvistaa tasetta, jotta pankki kestää huonompien aikojen tappioita.
Vastaavasti huonojen vuosien tappioita saatetaan joutua sulattelemaan pitkänkin aikaa. Tätä kuvaa hyvin se, että 1980- ja 1990 -luvuilla tehdyt tappiot johtivat siihen, että vuoden 1984 jälkeen vasta vuonna 2000 pankki tuotti tuloksen, josta voitiin tulouttaa osa valtiolle.
Lain mukainen pääperiaate on, että vuosivoitosta puolet siirretään valtiolle ja puolet jätetään pankin vararahastoon tulevien vuosia varten. Tästä pääsäännöstä pankkivaltuustolla on mahdollisuus päättää toisin, jos se pankin taloudellisen aseman tai vararahaston suuruuden vuoksi on perusteltua.
Viimeisen viiden vuoden aikana pankki on siirtänyt valtiolle kaksi kolmasosaa tuloksestaan, yhteensä noin 1,1 miljardia.

Osa taseesta riippuu kolmansien toiminnasta (kuvat 16 ja 17)

Keskuspankki ei voi vaikuttaa kaikkiin taseensa eriin. Näitä ovat erityisesti setelistön määrä sekä pankkien talletukset keskuspankkiin.

Euro on yksi maailman kolmesta keskeisestä valuutasta. Tämä lienee keskeinen syy sille, että eurosetelistön kysyntä on ylittänyt selvästi odotukset.  Liikkeeseen laskettujen eurosetelien arvo ylittää 800 miljardia. Kaikki kansalliset keskuspankit saavat pääoma-avaimen mukaisen osuuden setelistön kokonaismäärästä taseeseensa ja vastaavasti osuuden setelitulosta tulokseensa.
Suomen Pankin liikkeeseen laskemien eurojen määrä on noin 11 miljardia. Koska pankki saa pääoma-avaimen mukaisen osuuden koko eurosetelistöstä – nyt lähes 14 miljardia – ja tämä on selvästi suurempi kuin mitä oli markka-ajan setelistö. Eurosetelistöstä tuleva ylimääräinen hyöty on oletuksista riippuen vähintään noin 425 miljoonaa tai jopa 985 miljoonaa euroa.

TARGET-tili muuttaa taseen kokoa (kuva 18)

TARGET -tili on EU-alueen keskuspankkien yhteinen maksujärjestelmätili. Sen kautta maksetaan kaikki rahapolitiikan operaatiot sekä tehdään suuria pankkien välisiä rahansiirtoja. Tämän vuoksi tileillä liikkuu päivittäin hyvin suuria summia.

TARGET -tili heiluttaa Suomen Pankin tasetta melkoisesti, kun tilin päiväsaldot voivat vaihdella useita kymmeniä miljardeja. Kun Suomessa toimivat pankit vähentävät tai lisäävät talletuksiaan keskuspankissa, tämä näkyy muutoksena taseessa. Syyskuun lopussa taseen loppusumma oli lähes 72 miljardia euroa, kun se oli kesäkuun lopussa 40 miljardia. Taustalla on se, että pankit lisäsivät tekemiään yö- ja määräaikaistalletuksia 8 miljardista kesäkuun lopusta syyskuulle 46 miljardiin. Vähimmäisvarantotalletukset pienenivät 7 mrd. Kaikkiaan näistä talletuksista tuli nettona 31 miljardia taseen kasvuksi.
Pankkien hyvän maksuaseman ja suurten keskuspankkitalletusten taustalla on, että ne itse vastaanottavat talletuksia muilta pankeilta ja yrityksiltä.
Talletusten vastaanottamisen ja vastaavasti TARGET-tilin kautta Suomen Pankki ei ota riskiä. Jos talletukset kasvavat, Suomen Pankin saaminen Euroopan keskuspankilta kasvaa vastaavasti.

Toiminnassa jaettuja ja omia riskejä (kuvat 19 ja 20)

Suomen Pankin taseen keskeisimmät riskit ovat toisaalta rahapolitiikan toteuttamiseen ja toisaalta oman rahoitusvarallisuuden hallintaan liittyviä. Ensimmäiset kannetaan pääoma-avaimen mukaisesti osana eurojärjestelmää. Jälkimmäisistä ovat sellaisenaan ja kokonaan pankin omalla vastuulla.
Kaikki riskit arvioidaan ja huomioidaan taseen riskipuskureita vasten.
Rahapolitiikan jälleenrahoitusoperaatiot ovat tavanomaista pankkien keskuspankkirahoitusta. Tämän pankit saavat likviditeettihuutokaupoissa ja niiden vakuudeksi on toimitettava hyväksyttävä täysi vakuus. Vakuudet arvostetaan päivittäin.
Joukkovelkakirjat ostetaan toissijaisilta markkinoilta markkinahintaan. Katetuissa velkakirjoissa on vakuus. Arvopaperimarkkinaohjelmaan ostetut joukkovelkakirjat ovat erääntymiseen saakka pidettäviä ja niiden arvostukseen tehdään muutos vain, jos arvonmuutos on lopullinen.
Rahoitusvarallisuus on 17 miljardia, josta kullan osuus on 1,9 miljardia ja varsinainen valuuttavaranto 4,5 miljardia. Loppu on euromääräistä varallisuutta.
Suomen Pankin rahoitusvarallisuuden suurin riski on valuuttariski. Lisäksi sijoituksiin liittyy korkoriskiä. Näiden molempien riski arvioituna vakiintuneilla, yleisesti käytetyillä riskimalleilla (VaR) on pidetty kriisin ajan samalla tasolla.
Kullan suuri hinnan nousu on nostanut sen riskimittarina käytettyä VaR-arvoa ja näyttäisi siten lisänneen kokonaisriskiä. On huomattava kuitenkin, että kullan hintariskiä vastaan on muodostunut realisoitumaton voitto taseen arvonmuutostilille. Kullan hinta voisi laskea noin 80 prosenttia ennen kuin se aiheuttaisin kulukirjauksen pankin tuloslaskelmaan. Tämän johdosta kultaa ja sen hintariskiä on perusteltua tarkastella erillään muista riskeistä.
Rahoitusvarallisuuteen liittyy myös luottoriskiä. Se on kuitenkin pidetty pienenä sijoittamalla luottokelpoisuudeltaan hyvin vähäriskiin kohteisiin. Yli 97 prosenttia sijoituksista on luokiteltu A- tai parempaan luokkaan.

Kaikki – omat ja jaetut – riskit hallitaan (kuvat 21 ja 22)

Riskienhallinta sisältää kaikki tunnistetut, niin eurojärjestelmän kuin omien toimien, riskit. Niitä hallinnoidaan limiiteillä, hajauttamalla, suojaamalla ja mitoittamalla siten, että pankin tase voi niistä vastata. Jotta riittävä varmuus saadaan, tehdään lisäksi stressi- ja skenaarioanalyysejä sellaisilla olettamuksilla, jotka ovat mahdollisia vaikka eivät olekaan todennäköisiä.
Riskit hallinnoidaan lajeittain ja jopa rahoitusvälineittäin, jotta mitään yksittäistä epäsuotuisaa tulemaa ei jäisi valvonnan ulkopuolelle ja huomiotta. Riskit yhdistetään vielä kokonaisriskiksi, jota tarkastellaan taseen riskipuskureihin.
Kun riskit arvioidaan yleisesti käytettävissä olevilla menetelmillä (VaR ja Expected Shortfall), Suomen Pankin kokonaisriski on rajallinen sen taseen varauksiin ja muihin omiin pääomiin nähden. Purettavissa olevat varaukset ja arvonmuutostili riittävät kattamaan tunnistetut riskit.
Eurojärjestelmän rahapolitiikan toimista johtuvat riskit ovat murto-osa muutoin omaan toimintaan liittyvistä riskeistä. Markkinariski, joka koostuu rahoitusvarallisuuden valuutta-, korko- ja luottoriskistä, on pankin omaan toimintaan liittyvää ja kaikkein suurin osa kokonaisriskistä.

Yhteenveto (kuva 23)

Keskuspankin toiminnassa ei voida välttää riskejä, eikä tappioitakaan. Näihin huonojen aikojen epäsuotuisiin toteutumiin joudutaan varautumaan taseen riskipuskureilla. Kun näitä kerrytetään hyvinä vuosina, kestää tase riskit ja mahdollistaa myös valtion perustellun tulouttamisvaateen toteuttamisen. Samalla keskuspankin toimintakyky varmistetaan kaikissa olosuhteissa.
Finanssikriisin ratkaisemisessa työnjako on selvä. Keskuspankki voi tehdä oman osuutensa rahapolitiikalla, sekä sen tavanomaisilla että epätavanomaisilla toimilla. Nämä toimet ovat tehokkaita vain, jos talouspolitiikka muilta osin on kestävällä pohjalla. Siksi onkin tärkeää, että maailman ja Euroopan taloudellinen ongelmien ratkaisuissa hallitukset onnistuvat julkisten talouksien tasapainottamisessa. ​