Pankinjohtaja Pentti Hakkaraisen puhe Ernst & Young juhlaseminaarissa

Speeches and interviews Speech Tuesday 16 September 2003, 12:00 AM
Uudistuvat vakavaraisuussäännökset: Kuka voittaa ja kuka häviää? (tiivistelmä)


Basel I:stä Basel II:een

Pankkiliiketoiminta on edelleen, ehkä lisääntyvästikin säännösteltyä. Sen edellytyksenä on riittävän vahva tase. Kriteerinä on vähimmäisvakavaraisuus, eli ns. Basel I:n minimipääomavaatimukset. Määritys on yksinkertainen ja kaavamainen. Vakavaraisuuden on oltava vähintään 8 % pankin riskipainotetuista saatavista, joilla tarkoitetaan yleistäen tavanomaista lainanantoa. Vakavaraisuuskäsite sisältää sekä omaan pääomaan rinnastettavia eriä että oikeaa omaa pääomaa. Havainnollistavana esimerkkinä pankilta edellytetään 8 euron vakavaraisuutta jokaista 100 euron lainaa vasten, eli sillä on oltava omia pääomia ja näihin rinnastettavia eriä vähintään 8 % lainasaamisista.

Basel I vakavaraisuussäännös on ollut yksinkertainen. Säännös ei ole ohjannut liiketoimintaa eikä riittävästi huomioinut pankkien erilaisia luottoriskejä. On ollut samantekevää, mikä on asiakkaan luottokelpoisuus. Ainoastaan velallisen kategorisointi juridisen luonteen perusteella on vaikuttanut vaadittavaan oman pääoman määrään. Velallisen takaisinmaksukyvyn heilahtelut eivät ole muuttaneet pankilta edellytettävää vakavaraisuutta, vaikka todellinen riski olisi kasvanut tai laskenut huomattavasti.

Vuosikymmenen ajan on valmisteltu uusia säädöksiä, joissa otettaisiin lainasaamisten ja laajemminkin pankkitoiminnan riskejä aiempaa paremmin huomioon. Nyt nämä kansainväliset ns. Basel II -vakavaraisuussäännökset ovat loppuhionnassa.

Uudistuksen vaikutuksia

Basel II –säännökset huomioivat riskit sekä aiempaa tarkemmin että laajemmin. Ne tulevat muuttamaan pankkien liiketoiminnalle asetettuja vaateita, ja sitä kautta rahoituksen ehtoja. Vaikutukset ulottuvat edelleen talouden eri toimijoiden asemaan sekä laajemmin myös taloussuhdanteisiin.

Valvonnan ja sääntelyn uudistukset luovat kirjanpidolle, tilintarkastustoiminnalle ja luokitustoiminnalle suuren haasteen uudistua ja kehittyä. On tuotettava oikeaa ja oikea-aikaista tietoa jatkuvasti monimutkaistuvassa toimintaympäristössä. Tähän suuntaan viittaavat esimerkiksi kirjanpitoskandaalit Yhdysvaltain yrityssektorilla.

Kirjanpidon ja tilintarkastuksen näkökulmasta Basel II:n olennainen uudistus on pankkien vakavaraisuussääntelyn perustuminen oleellisilta osiltaan luottoasiakkaiden julkisiin, tai erityisesti pankkien itse tekemiin luottokelpoisuusluokituksiin. Olipa menetelmä kumpi tahansa, luokiteltavan yrityksen kirjanpitokäytännöille asetettavat vaateet kasvavat. Uudistus lisää julkisten luokitusten kysyntää ja tuo alalle uusia yrittäjiä ja tekniikoita. Pankkien sisäisten luokitusten menetelmät ja osuvuus tulevat puolestaan alttiiksi markkinoiden seurannalle Baselin II:n julkistamisvaatimusten johdosta. Mittarit ovat tärkeitä maineen ja liiketoiminnan kannalta. Uudistus tuo myös valvontaviranomaisille uusia haasteita ymmärtää pankkien sisäistä luokitustoimintaa.

Osa rahoituslaitoksista keskittyy ja erikoistuu tietyille aloille, esimerkiksi lainanantoon vain parhaisiin luottoriskiluokkiin kuuluville yhteisöille ja yrityksille. Luottoriskejä siirretään johdannaisin yms. välinein rahalaitosten välillä.

Vakavaraisuusuudistuksella on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia myös rahoitusmarkkinoihin. Se muuttanee yritysrahoituksen ehtoja, lähinnä korkomarginaalia. Osalle yrityksiä rahoituksen kustannusten pitäisi ainakin teoriassa alentua ja osalle kasvaa. On esitetty arvioita, että suuret hyvään luottokelpoisuusluokkaan kuuluvat yritykset hyötyvät ja pienet yritykset, joilla ei ole luottoluokituksia, kärsivät mahdollisista hintamuutoksista.

Uudistusten on pelätty pahentavan talouden suhdannevaihteluita, koska minimipääomavaatimukset sidotaan suhdanteita seuraileviin luokituksiin. Pitäisikö siis luokitusten olla vakaita yli suhdanteen? Toisaalta julkisia luottokelpoisuutta arvioivia yrityksiä on moitittu juuri siitä, että ne eivät ole reagoineet riittävän nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin, jotka usein liittyvät kokonaistaloudellisiin käänteisiin. Luokitustyylin valintaan – hitaasti vaiko herkästi reagoiva – on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Hyvä periaate on, että luokitusten ensisijainen vastuu on reagoida uusiin, pysyviltä näyttäviin muutoksiin yritysten tai toimialojen rakenteissa ja pitkän aikavälin kannattavuudessa. Sattuivat nämä sitten yksiin suhdannetaantuman kanssa tai eivät.

Voimaantulo

Uudistuksen voimaansaattamisessa vuoden 2007 aikana muhii ongelma. Niiden soveltamista on suunniteltu vaadittavaksi kaikilta pankeilta Euroopassa, mutta USA:ssa nämä rajoittuisivat vain 10 – 20 suurimpaan, kansainvälistä liiketoimintaa harjoittaviin pankkeihin. Basel II on aiheuttanut kritiikkiä mm. monimutkaisuuden takia. Lisäksi sitä on arvosteltu siitä, että sen hyödyt eivät jakaudu tasaisesti. On hyvin mahdollista, että voimaantulo lykkääntyy. Tästäkin huolimatta jo pelkät säädöksien uudistamissuunnitelmat ovat johtaneet siihen, että useat pankit ottavat ne jo nyt liiketoiminnassaan huomioon, ja hinnoittelevat antamansa rahoituksen tulevia vakavaraisuussäännöksiä soveltaen.