Pankinjohtaja Sinikka Salo: Eurostako maailman ykkösvaluutta? Seinäjoki 11.7.2008

Speeches and interviews Speech Friday 11 July 2008, 12:00 AM

Pankinjohtaja Sinikka Salo

Eurostako maailman ykkösvaluutta? Suomalais-saksalaisen tangopäivän tangoseminaari, Seinäjoki 11.7.2008


Sehr geehrter Herr Botschafter, hyvät tangoseminaarin isännät, hyvä yleisö!

Ensinnäkin kiitos kutsusta Seinäjoelle – on aina erityinen ilo tulla puhumaan Etelä-Pohjanmaalle, kotimaakuntaani!

Tämän seminaarin teema on ”Tango yhdistää”. Sen se tekee – täällä Etelä-Pohjanmaalla jos missä sen hyvin tiedämme. Mutta miten tämä liittyy euroon? Hyvinkin. Sillä myös euro yhdistää: se yhdistää toisiinsa kaikkia meitä eurooppalaisia. Se on myös liittänyt yhteen 15 maan markkinat yhdeksi laajaksi ja vapaaksi alueeksi. Euroalueella asuu jo 320 miljoonaa eurooppalaista ja toimii lähes 20 miljoonaa yritystä.

Das Thema dieses Seminars lautet „Der Tango vereint”. Und das tut er auch – hier in
Südostbottnien weiß man es sicher besser als anderswo. Aber hat das irgendetwas mit dem Euro zu tun? Sogar sehr viel. Denn auch der Euro vereint: Er vereint uns Europäer miteinander. Zudem hat er die Märkte von 15 Ländern zu einem großen, freien Gebiet vereint. Im Euroraum leben heute bereits 320 Millionen Europäer und sind fast 20 Millionen Unternehmen ansässig. In meinem Vortrag werde ich über die Rolle des Euros sprechen, über das Thema „Wird der Euro zum Währung Nummer Eins auf der Welt?“ Die Rede ist auf Finnisch, aber es gibt eine Übersetzung auf Deutsch vorhanden.

                                                       ***

Yhteinen valuuttamme euro on ollut käytössämme nyt pyöreät 10 vuotta, vaikka seteleinä ja kolikoina se ilmestyi lompakkoihin vasta runsaat 7 vuotta sitten. Euron käyttöönotto ensin tilivaluuttana ja sitten käteisenä on kiistatta Euroopan yhdentymisen tärkeimpiä saavutuksia. Vaikka ajatus yhteisestä rahasta oli aikanaan kunnianhimoinen, se on osoittautunut käytännössä toimivaksi järjestelmäksi.

Yhteisen rahan menestys todistaa, että jäsenmaiden integraatiotahto ja keskinäinen luottamus ovat sittenkin varsin vahvoja. Tämä on hyvä muistaa näinäkin aikoina, jolloin Euroopan yhdentyminen Irlannin äskeisen kansanäänestystuloksen myötä taas kerran näyttäisi olevan vastatuulessa.

Euroopan yhdentymisen ydinajatus on ollut liittää Euroopan demokraattisia valtioita ja kansoja toisiinsa asioissa, joissa yhteisestä politiikasta on hyötyä. Rahapolitiikka on tällainen yhteisen intressin alue. Vaikka euro oli valtioiden välisen sopimuksen luomus, käytännössä se yhdistää paitsi valtioita, tietysti juuri meitä rahaa käyttäviä ihmisiä meidän arkisissa toimissamme. Saamme palkkamme tai eläkkeemme rahalla, joka on ilman muuta käypää ja arvokasta kokonaisen maanosan alueella. Käytännöllistä ja taloudellista, ja oikeastaan aika ihmeellistä, jos sitä pysähtyy ajattelemaan. Kun saan palkkani euroina, se tarkoittaa, että työpanokseni arvo – ainakin sen rahallinen arvo – tunnustetaan heti 15 maassa ja tämä tunnustus pätee 320 miljoonan ihmisen joukossa.

Euro, niin kuin raha yleensäkin, on arvon mitta, maksuväline ja laskuyksikkö. Pohjimmiltaan se on kommunikoinnin väline, kuin kieli. Yhteinen raha on vähän kuin yhteinen kieli koko maanosamme alueella, paitsi että yhteisen rahan käyttöön ottaessamme meidän ei ole tarvinnut luopua kansallisista ominaispiirteistämme tai kulttuuristamme. Olemme euron käyttäjinäkin edelleen suomalaisia yhtä paljon kuin saksalaiset ovat saksalaisia, vaikka maksuvälineet ja arvon mitat ovat nyt yhteiset.

Euro on siis 320 miljoonan eurooppalaisen raha, mutta se leviää yhä enemmän myös euromaiden ulkopuolelle. Onko se pian myös maailmanvaluutta – ehkä jopa maailman ykkösvaluutta? Miten euro pärjää kansainvälisessä kilpailussa? Päihittääkö se joskus dollarin tässä suhteessa? Yhdistääkö se pian maailmaa laajemmaltikin kuin vain Euroopan puitteissa? Tätä kysymystä aion hetken verran pohtia näin tangon lomassa.

Euron käyttöönotto tilivaluuttana vuoden 1999 alussa oli suurin muutos kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä sen jälkeen kun dollari irrotettiin kullasta 1970-luvulla ja se alkoi näin menettää aiemmin suvereenia asemaansa yleisesti tunnustettuna maailmanrahana. Monet tarkkailijat ovat nähneet euron käyttöönotossa kymmenen vuotta sitten käännekohdan, joka ajan oloon haastaa dollarin ylivallan. Vertailukohtana euron merkityksen kasvulle olisi aiempi dollarin nousu punnan sijaan maailman johtavaksi valuutaksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Vaikka paljon käytännön hyötyä saadaan siitä, että maailmassa on vain muutamia yleisesti käytössä olevia rahoja, on eri valuuttojen olemassaolosta ja niiden välisestä kilpailustakin hyötyä, niin kuin erityisesti itävaltalainen taloustieteilijä F.A. Hayek on korostanut. Hyvät valuutat erottuvat huonoista kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla, joilla hyvän valuutan käyttöala laajentuu asteittain yhä uusiin maihin ja yhä laajemmille markkinoille. Valuuttojen välinen kilpailu on rahapolitiikan laatukontrollia, sen markkinatesti. Tämä kilpailu osaltaan pitää huolta siitä, että minkään maan rahapolitiikka ei voi pitkään jatkua sellaisena, joka ei rahan käyttäjiä miellytä.

Vaikka euron käyttöönotto EU-maissa tapahtui viime kädessä parlamenttien päätösten tuloksena, sen historia ja sen parhaat ominaisuudet liittyvät valuuttojen väliseen luottamuskilpailuun. Ennen yhteisen rahan käyttöönottoa monet Euroopan maat kärsivät valuuttojensa horjuvuudesta. Heikko luottamus johti monessa maassa ajoittain liian korkeaan korkoon, ja ajoittaiset devalvaatiot häiritsivät pyrkimyksiä kehittää Euroopan yhtenäismarkkinoita. Tässä tilanteessa Saksan markka osoittautui erityisen vahvaksi ja vakaaksi valuutaksi – ei Saksan talouden ison koon vuoksi, vaan myös Saksan rahapolitiikan taitavuuden ja Saksan keskuspankin Bundesbankin itsenäisen aseman vuoksi.

Kun Euroopan maat alkoivat asteittain yhdistää valuuttapolitiikkaansa, Saksan markasta tuli eurooppalaisen valuuttajärjestelmän tosiasiallinen ankkuri. Ja kun yhteinen keskuspankki perustettiin ja siirryttiin yhteiseen rahaan, Euroopan keskuspankkijärjestelmän rakenne ja sen rahapolitiikan periaatteet heijastivat Saksan kokemuksia ja pyrkimystä siirtää Saksan rahapolitiikan nauttima luottamus myös uudelle yhteiselle rahalle ja pankille.

Kansainvälisten rahaolojen muutokset tapahtuvat yleensä vähitellen, jopa vuosikymmenien kuluessa – kuten aikoinaan dollarin syrjäyttäessä punnan. Euroa käytetään nykyään kansainvälisesti suurin piirtein ottaen suhteessa euroalueen kokoon. Muihin tärkeisiin valuuttoihin verrattuna euroa käytetään maailmankaupassa ja maailman rahamarkkinoilla enemmän kuin Japanin jeniä, mutta vähemmän kuin Yhdysvaltain dollaria. Euron käytöllä on edelleen Yhdysvaltain dollaria vahvempi alueellinen leima, mutta euro on jo nyt noussut Yhdysvaltain dollarin rinnalle toiseksi maailmanlaajuisesti käytetyksi valuutaksi.

Yksi tapa, jolla valuutta kansainvälistyy, on setelien ja kolikoiden kansainvälinen leviäminen. Yhdysvaltojen dollari on tunnetusti maailman yleisin kansainvälinen käteisvaluutta. Selvitysten mukaan dollariseteleistä jopa 60 % on liikkeessä muualla kuin Yhdysvalloissa. Eurokäteinen ei ole aivan näin kansainvälistynyt. Euroseteleitä on nykyään liikkeessä yhteensä noin 650 miljardin arvosta, ja jokin aika sitten arvioitiin, että tästä määrästä olisi euroalueen ulkopuolella suunnilleen 100 miljardia. Vaikka eurojen kansainvälinen käyttö on epäilemättä kasvussa, dollari ”johtaa” tällä kentällä vielä noin suhteessa 3:1.

Tässä on muuten huomautettava, että euroalueen jäsenmaiden ulkopuolella euro on pääasiallisena rahana myös Montenegrossa ja Kosovossa sekä tietysti myös Monacon, San Marinon ja Vatikaanin tapaisissa eurooppalaisissa minivaltioissa.

Euron käyttö on vähitellen yleistymässä kansainvälisesti paitsi setelirahana, myös keskuspankkien valuuttavarantojen sijoitusvaluuttana. Maailman keskuspankkien valuuttavarannot ovat viime vuosina olleet hurjassa kasvussa, ja nimenomaan Aasian nopeasti kehittyvissä talouksissa, mutta myös öljyn ja muiden raaka-aineiden tuottajamaissa. Kiina ja Venäjä ovat hyviä esimerkkejä. Kun valuuttavarannot ovat kasvaneet, on kiinnostuttu riskien vähentämisestä ja varojen hajauttamisesta eri valuuttoihin. Kansainvälisenä reservivaluuttana eurolla on kuitenkin vielä pitkä tie kuljettavana. Euron osuus on vain kolmasosa siitä valuuttareservien määrästä, mikä on sijoitettu dollareihin. Arvelen euron osuuden kyllä vielä kasvavan tulevaisuudessa.

Kansainvälisillä pankkien ja suuryritysten välisillä valuuttamarkkinoilla euro on tietenkin myös yksi keskeisimmistä valuutoista. Sielläkin se on selvä kakkonen heti dollarin jälkeen. Kaksi vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan dollareilla käytiin koko maailmassa valuuttakauppaa keskimäärin melkein 800 miljoonalla dollarilla päivässä. Euroilla käytiin kauppaa noin puolella tästä määrästä, nimittäin 420 miljoonalla päivittäin. Japanin jeni ja Britannian punta olivat vaihdoltaan jo selvästi pienempiä tekijöitä.

Euro on 10-vuotisen olemassaolonsa aikana siis vakiinnuttanut asemansa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Se on selkeästi maailman toinen tärkeä valuutta. Todelliseksi maailmanvaluutaksi ei, sellaiselle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen, ole vielä pitkään aikaan tulossa kilpailijoita eurolle ja dollarille. Monet tarkkailijat ovat kyllä nähneet tulevaisuudessa tapahtuvaksi jonkin aasialaisen valuutan merkityksen nousun. Sellaisella olisi kuitenkin varmaan alussa enemmänkin alueellinen merkitys.

Onko euron kansainvälistymisellä väliä? Euron käytön lisääminen euroalueen ulkopuolisessa maailmassa ei ole mikään itsetarkoitus. Eurosetelien käyttö euroalueen ulkopuolella hyödyttää kyllä euroalueen maita sikäli, että saamme ikään kuin korotonta lainaa euroja käyttävistä maista. Tästä huolimatta ei euroalueen keskuspankkien piirissä ole euron kansainväliselle roolille asetettu mitään erityisiä tavoitteita.

Käypä linjaus on, että EKP ei pyri edistämään mutta ei myöskään estämään euron roolin kasvua maailmanvaluuttana. Euron käytön leviämisellä on kuitenkin merkitystä sikäli, että sillä on eräänlainen oirearvo. Euro pärjää ja leviää kansainvälisesti, jos euroalueen rahapolitiikka on hyvää ja jos euroalueen talous kehittyy suotuisasti. Eurooppalaisina me olemme kiinnostuneita ensisijaisesti näistä asioista.

Ei ole pystytty tyhjentävästi selvittämään, mitkä tekijät ratkaisevat valuuttojen menestyksen kansainvälisenä rahana. Yleisesti kuitenkin katsotaan, että tällaisia menestystekijöitä ovat valuutta-alueen suuri koko ja vauraus, vapaat ja vakaat rahoitusmarkkinat, onnistunut rahapolitiikka ja rahat liikkeeseen laskevan maan (tai maiden) poliittinen vakaus.

Edellä mainittujen tekijöiden valossa eurolla on kansainvälisenä valuuttana etunaan varsinkin kaksi merkittävää vahvuutta, nimittäin suuri ja laajentuva liiketoimialue sekä Euroopan keskuspankin harjoittama, vakauteen tähtäävä rahapolitiikka.

Kuten todettiin, väkiluvulla mitattuna Euroalue on yksi maailman suurimmista talouksista, jolla on laajenemisen myötä kasvupotentiaalia. Euroalueen kokonaistuotanto on melkein yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen (ostovoimakorjattuna noin 75 % USA:n kokonaistuotannosta) ja selvästi yli kaksinkertainen Japaniin verrattuna. Nämä euroalueen painoarvoa maailmantaloudessa kuvastavat luvut vahvistuvat vielä, jos ja kun euroalueeseen aikanaan liittyy lisää EU:n jäsenmaita.

Kun EU-maat onnistuvat talouksiensa uudistamisessa joustavammiksi, innovatiivisemmiksi ja kilpailullisemmiksi, Euroopan talouskasvu ja sitä myöten euron taloudellinen perusta voi vahvistua tuntuvastikin. Suuri määrä tähän tähtääviä hankkeita on ns. Lissabonin strategiaksi kutsutulla asialistalla.

Mutta euro ei ole projektina valmis. Se on keskeneräinen ainakin siinä suhteessa, mitä tulee euroalueen rahoitusmarkkinoiden ja maksujärjestelmien kehitystasoon ja yhtenäisyyteen. Mainitsen tässä vain kaksi ajankohtaista asiaa, nimittäin pankkivalvonnan ja maksuliikenteen.

Kun euroalueen maiden pankit ja rahoitusmarkkinat kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa, mitä toisaalta tavoitellaan, uhkaa pankkivalvonta jäädä tästä kehityksestä jälkeen, ellei luoda uusia yhteistyörakenteita kansallisten viranomaisten yhteistyötä vahvistamaan ja kehittämään. Tämä on tarpeen sen vakauden varmistamiseksi, jolle euron luottamus on rakentunut ja jolle se tulevaisuudessakin perustuu.

Toinen kehityskohde on maksaminen. Euroalue ei ole aidosti yhtenäinen markkina-alue, ennen kuin maksut kulkevat yhtä sujuvasti jäsenmaasta toiseen kuin ne nyt kulkevat kunkin jäsenmaan sisällä. Tavoitteena on, että maksaminen Saksasta Suomeen (ja päinvastoin!) voisi tapahtua aivan samoilla välineillä ja menetelmillä kuin kotimaisetkin maksut maksetaan. Ja tämän pitäisi päteä yhtä hyvin yksityishenkilöiden eläkkeiden, vuokrien jne. suhteen kuin yritysten kaupallisten maksujenkin osalta. Tätä tavoitellaan meneillään olevassa SEPA (Single Euro Payment Area) -hankkeessa, jonka määräaika on vuodessa 2010. Hanke on tärkeä meidän euroalueen kansalaisten kannalta, ja se lähentää meitä edelleen toisiimme, vaikka asuisimmekin eri puolilla Eurooppaa. Epäilemättä SEPA-projekti onnistuessaan tulee osaltaan tukemaan myös euron kansainvälistä asemaa hyvänä maksuvaluuttana.

Arvoisat kuulijat!

Kuten tangon tanssijat – eurokin tarvitsee menestyäkseen sekä vakautta että joustavaa liikkuvuutta. Vakautta se saa yhteiseltä ja uskottavalta EKP:n rahapolitiikalta, joustavuutta ja liikkuvuutta on saatava euromaiden talouksiin tulevaisuuteen suuntautuvalla uudistuspolitiikalla. Vaikka maailmantalouden lattia on joskus liukas, ja sen rytmin vaihdot usein yllättäviä, tasapaino ja yhteistyö vievät eteenpäin – myös rahapolitiikassa!