Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen, Suomen Pankki
Turun kauppakorkeakoulun 60-vuotisjuhla
Turku 3.9.2010
Johdanto
On ilo onnitella arvostettua Turun kauppakorkeakoulua. Arvioni koulun erinomaisuudesta vahvistuivat konkreettisesti, kun vaimoni oli täällä määräaikaisena professorina ja hän kertoi korkeakoulun toiminnasta. Lyhyesti totean, että Turun kauppakorkeakoulun alueellinen merkitys on erittäin suuri ja kansallisella tasolla se on erittäin arvostettu. Turun kauppakorkeakoulu oli yhteisvalinnan tietojen perusteella Suomen halutuimpia opiskelupaikkoja talous- ja kauppatieteiden alueella.
Ohjelmaan painettu puheeni otsikko tarkentui puheen valmistelun aikana. Keskeinen kysymys on, pitääkö rahoitustoimintaa säädellä enemmän kuin muuta yritystoimintaa. Jos tämä on tarpeen, mitkä ovat keinot? Rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan tehostaminen onkin herättänyt voimakasta keskustelua puolesta ja myös vastaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble totesi, että on tarpeen korostaa pankkien johdolle, että ”rahalaitokset ovat yhteiskuntaa varten, ei toisinpäin”. Finanssikriisi osoitti selvän tarpeen tiukentaa valjaita. Miksi kuitenkin asiaa myös vastustetaan?
Rahoituslaitosten tärkeä rooli
Rahoituslaitosten tehtävä yhteiskunnassa on äärimmäisen tärkeä. Ne sijoittavat muiden varoja. Tähän tehtävään kuuluu hyvien investointi- ja sijoituskohteiden valikointia säästäjien ja viime kädessä koko yhteiskunnan puolesta. Onnistuminen tässä tehtävässä niin, että parhaat investointihankkeet löydetään ja että juuri ne saavat rahoituksensa, on taloudellisen hyvinvoinnin, uudistumisen ja kasvun edellytys.
Pankkitoiminnan ansiosta yksittäisten säästäjien varat voivat olla likvidissä muodossa, vaikka pankki olisikin sijoittanut ne pitkäaikaisiin kohteisiin. Tämä on myös äärimmäisen tärkeää. Jos tallettajien varat muuttuisivat epälikvideiksi, maksuliike ja koko markkinatalous seisahtuisi.
Rahoituslaitosten toiminta sisältää aina riskejä. Niihin varaudutaan mm. huolehtimalla riittävistä likviditeettireserveistä ja vakavaraisuudesta. Rahoituslaitosten oma pääoma ja likviditeettireservi suhteessa niiden kokonaisvaroihin ovat kuitenkin suhteellisen pienet. Sekin kuuluu toiminnan luonteeseen.
Viime vuosina kokemamme finanssikriisi on osoittanut selvemmin kuin osattiin odottaa, kuinka elintärkeä hyvin toimiva rahoitusjärjestelmä on, ja kuinka laajalle pienetkin häiriöt rahoitusmaailmassa voivat vaikuttaa.
Jos rahoituslaitos kaatuu, vahingot asiakkaille ovat merkittävät. Jos kyseinen laitos on niin iso tai niin laajalti verkottunut, että se on ”systeemisesti merkittävä”, vahingot kertautuvat ja leviävät sen omaa asiakaskuntaa laajemmalle koko yhteiskuntaan. Kriisien leviämiseen riittää pelkästään epäily rahoituslaitosten välisistä kytkennöistä. Silloin markkinaosapuolten, tallettajien ja velkojien keskuudessa leviävä epäluulo kärjistää tilannetta, ja vaikutukset voivat levitä maailman laajuisesti tunneissa tai minuuteissa.
Rahoituslaitosten sääntely ja valvonta
Viranomaisten, joiden työnä on edustaa koko yhteiskunnan näkökulmaa, on otettava vastuu rahoituslaitosten valjaiden kireydestä. Miksi viranomaisten on puututtava yksityisen sektorin toimintaan, eikö riitä se, että tallettajat valvovat mihin pankkinsa talletuksina saamansa rahat käyttävät ja toimintaa muutoinkin?
Finanssikriisi osoitti, etteivät markkinakuri ja itsesääntely riitä rahoitusjärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Rahoituslaitoksen valvonta on määritelmällisesti vaikeaa ja yksityisille asiakkaille tai liikekumppaneille käytännössä mahdotonta, koska toimintaan kuuluu tietty läpinäkymättömyys. Pankki ottaa vastaan lyhytaikaisia, pieniä ja suuria talletuksia ja antaa ne isompina ja pidempiaikaisina lainoina eteenpäin oman harkintansa mukaan. Toinen ongelma on, että pankkien johdon ja omistajien motiivit eivät ole samat kuin tallettajilla eivätkä välttämättä ole linjassa viranomaisten tavoitteiden kanssa.
Mitkä ovat valjaat, joilla rahoituslaitoksia kahlitaan?
Ensinnäkin tarvitaan toimilupa, että voidaan esimerkiksi perustaa pankki. Toiseksi sääntelyllä varmistetaan, että toimiluvan saaneet rahoituslaitokset hoitavat liiketoimintaansa vaarantamatta rahoitusjärjestelmän vakautta. Säännökset koskevat toiminnan laajuutta, vaadittavaa vakavaraisuutta, riskienhallintamenetelmiä sekä valvojille ja markkinoille raportoitavaa informaatiota. Kolmanneksi valvomalla rahoituslaitoksia taataan, että ne toimivat sääntelyn ja yleisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Neljäs keino on kriisinhallinta, jolla varmistetaan ydintoimintojen, talletusten ja maksujärjestelmän toimivuus häiriötilanteessa ja minimoidaan kriisitilanteen vaikutuksia rahoitusjärjestelmään ja yhteiskuntaan. Normaali selvittely- ja konkurssimenettely on rahalaitosten tapauksessa aivan liian hidas johtuen varojen nopeasta ulosvirrasta kriisitilanteessa.
Finanssikriisin opetuksia
Vaikka moni väittää tämän finanssikriisin olleen erilainen, siinä oli kuitenkin paljon perinteisen rahoituskriisin piirteitä, kuten ylivelkaantuminen ja lyhyen rahoituksen kasvu. Kriisin syntymiseen vaikutti se harha, että maailma olisi sillä tavoin muuttunut, että vakavaraisuuden ja likviditeettireservien tarve voidaan aina ja kaikissa oloissa tyydyttää tehokkailla rahoitusmarkkinoilla.
Rahoitusjärjestelmän merkittävät muutokset ja niiden vaikutukset aliarvioitiin laajasti. Rahoituslaitokset ovat yhä kansainvälisempiä ja moni rahoituslaitos on hakenut kasvua välitys- ja sijoitustoiminnasta ja uusista riskinottomahdollisuuksista. Rahoitusinstrumenttien monimutkaisuus ja moniportaisuus ovat lisänneet läpinäkymättömyyttä ja rahalaitosten välisiä kytköksiä. Samalla kannustinmalleista on tullut yhä lyhytjänteisempiä ja riskinottoa suosivia.
Vaikka osa riskeistä tunnistettiin, niihin ei suhtauduttu vakavasti. Riskinotto sai käsittämättömät mittasuhteet. Riskejä otettiin perinteisen pankkitoiminnan lisäksi myös uusilla, tuntemattomilla alueilla. Elettiin siinä uskossa että riskit ovat hallittavissa. Arvio osoittautui vääräksi.
Ihmetystä voi herättää se mielenkiintoinen piirre, että heti finanssikriisin alkuun kaatuivat sellaiset finanssiyritykset, jotka oli vain hetkeä aiemmin arvioitu ykkösluokan toimijoiksi; perinteisen, turvallisen pankkitoiminnan osaaja Northern Rock Englannissa, vuosikymmenet johtavien investointipankkien joukkoon kuulunut Lehman Brothers ja ensiluokkaisena pidetty vakuutusyhtiö American International Group eli AIG sekä erinomaisesti yli kansallisten ja liiketoiminnallisten rajojen toiminut pankki- ja vakuutustoimintaa harjoittanut Fortis Benelux-maissa.
Mikään näistä ei ollut toimintaansa aloitteleva keltanokka. Nämä neljä esimerkkiä ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä tapahtui finanssikriisin syövereissä. Ja vaikka Suomessa pankkitoiminta on pysynyt vakaana, ei Suomen, kuten ei minkään maan talous, voinut pysyä immuunina finanssikriisin vaikutuksille. Finanssikriisi vaikuttaa edelleen rahoitusjärjestelmien toimivuuteen, maailmantalouden kehitykseen, vientiin ja koko kansantalouteen.
Muutoksia rahoituslaitosten valjaisiin; sääntely
Finanssikriisin jälkeen sääntelyyn, valvontaan ja kriisinhallintaan ollaan nyt tekemässä merkittäviä uudistuksia sekä maailmanlaajuisesti, EU-tasolla, että kansallisesti. Tavoitteena on vahvistaa rahoitusjärjestelmiä ja minimoida tulevien finanssikriisien todennäköisyys. Keskeiseksi globaalitason foorumiksi on noussut G20, suurimpien maiden muodostama klubi, joka on sopinut uudistusten peruslinjoista. Konkreettinen työ tehdään sitten kansallisella poliittisella ja viranomaistasolla, Euroopassa pitkälti myös EU:ssa.
Merkittävin vireillä oleva sääntelyuudistus on Baselin pankkivalvontakomitean valmistelema suositus, ns. Basel III, jonka toteutuessa pankkien ja muiden luottolaitosten on parannettava vakavaraisuuttaan ja maksuvalmiuttaan. Tämä sääntelypaketti sisältää monta eri osaa ja sen tarkka sisältö viimeistellään lähiaikoina. Tämän paketin lisäksi sääntely on tiukentumassa myös monessa muussa suhteessa, koskien muun muassa johdon kannustinjärjestelmiä, luottoluokituslaitosten toimintaa, kaupankäyntiä johdannaistuotteilla ja rahoitusinstrumenttien käsittelyä kirjanpidossa.
Alustavien arvioiden mukaan uuden sääntelyn vaikutukset rahoituslaitoksiin olisivat merkittävät. Sääntely kasvattaisi pääomavaatimuksia ja pankkien maksuvalmiusreservejä ja suosisi pitkäaikaisen rahoituksen käyttöä varainhankinnassa. Pankkien järjestöt eivät ole suhtautuneet muutoksiin pelkästään myönteisesti, vaan ovat pitäneet ehdotuksia kalliina. Ne ovat pyrkineet argumentoimaan, että kustannukset rasittavat koko kansantaloutta ja maailmantalouttakin.
Synkimmät arviot on esittänyt rahoitusalaa edustava vaikutusvaltainen Institute for International Financelta (IIF). Arviot ovat kuitenkin siinä mielessä liioiteltuja, että ne sisältävät vain kustannukset, mutta eivät vakaan rahoitusjärjestelmän hyötyjä. Olemme kuitenkin voineet viime vuosina havainnollisesti todeta, kuinka suuria kustannuksia rahoitusjärjestelmän epävakaus voi aiheuttaa. Jos ja kun tällaisten tappioiden todennäköisyyttä voidaan vähentää, sääntelyyn suunniteltujen muutosten nettohyödyt ovat koko talouden kannalta positiiviset.
Baselin pankkivalvontakomitean äskettäin julkaiseman raportin mukaan kiristyvistä vakavaraisuus- ja likviditeettivaatimuksista olisi pitkällä aikavälillä selkeä taloudellinen hyöty. Lyhyelläkin aikavälillä uudistusten arvioidaan supistavan kokonaistuotantoa vain niukasti. Kanadan keskuspankin tekemän tutkimuksen tulokset ovat samankaltaiset. Kanadan rahoituslaitokset selvisivät kriisistä hyvin ja ovat vakavaraisia, joten voisi ehkä ajatella että sääntelyuudistus olisi Kanadan kannalta turha. Näin ei kuitenkaan ole. Maa ei voinut välttyä maailmanlaajuisen finanssikriisin ja taantuman vaikutuksista, joten maa myös hyötyy keskuspankin tutkimuksen mukaan tuntuvasti siitä, että sääntelyä parannetaan kansainvälisellä tasolla. Vastaavia globaalin vakauden tuomia hyötyjä on odotettavissa myös Pohjoismaissa, kokonaan riippumatta siitä, että pankkimme täällä ovat selvinneet kokonaisuutena ottaen hyvin viime vuosien myllerryksestä.
Muutoksia rahoituslaitosten valvontaan
Hyvät säännöt eivät yksin riitä, vaan myös valvonnan puolella edetään nyt ripein askelin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Valvontaa onkin syytä vahvistaa selvästi. Se on ollut liian pirstoutunutta – liian kansallista – eikä rahoitusjärjestelmän muodostamaan kokonaisuuteen eli ns. systeemiriskien valvontaan ole panostettu riittävästi. Puhutaan makrovakauden valvonnasta, joka täydentää yksittäisiin pankkeihin kohdistuvaa ns. mikrovalvontaa.
Esimerkki valvonnan kansainvälistymisestä on, että EU-tasolle rakennetaan rajoitusjärjestelmän makrovalvonnasta vastaava riskineuvosto, European Systemic Risk Board (ESRB). Yhteistyösuhdetta rahoitusvalvojien ja keskuspankkien välillä on samalla ryhdytty tiivistämään, ja mainittu EU:n riskineuvosto koostuukin sekä keskuspankkien että valvojien edustajista. Eilen illalla asiassa saatiin Euroopan parlamentista tuoretta tietoa; kompromissit on neuvoteltu ja asia etenee. Euroopassa perustetaan myös uudet valvontaviranomaiset pankki-, vakuutus- ja arvopaperimarkkinoille.
Yhteistyö tiivistyy niin ikään kansallisella tasolla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa valvontavastuuta on kriisin opetusten seurauksena siirretty keskuspankille. Vähän vastaava rakenne on jo käytössä täällä Suomessa, missä Finanssivalvonta toimii Suomen Pankin yhteydessä, päätöksenteossaan itsenäisenä, mutta hyvässä käytännön yhteistyössä keskuspankin kanssa.
Makrovakauden ja ylikansallisen valvonnan kehittäminen on nyt vahvasti etenemässä, ja viranomaisille pyritään saamaan tehokkaita välineitä ja valtuuksia.
Muutoksia kriisinhallintaan
Vaikka sääntely ja valvonta kehittyy, myös kriisien hallintaan on edelleen syytä varautua ja kriisinhallintajärjestelmiä kehittää – vähän kuin rakennusalalla, jossa rakennusmääräyksistä ja palotarkastuksista huolimatta tarvitaan myös tehokkaita palokuntia.
EU:ssa juuri kriisinhallinta on teoriassa eräänlainen Akilleen kantapää, koska kansainvälisten pankkien pelastusvastuun jakaminen on vaikeampi kysymys kuin yhden maan sisällä tai esimerkiksi Yhdysvaltojen kaltaisessa liittovaltiossa. Käytännössä eteen tulleet tilanteet on kuitenkin pystytty hoitamaan. Yksi rahoituskriisin aikaisista rohkaisevista kokemuksistani onkin ollut, kuinka hyvin viranomaisten välinen ja kansainvälinen yhteistyö on tarvittaessa lopulta aina toiminut.
Olennaisinta kriisinhallinnan muutoksissa on, että viranomaisten käytössä on oltava välineet puuttua ajoissa epäkohtiin rahoitusjärjestelmässä. Sekä globaalilla, EU- että myös pohjoismaisella tasolla tiivistetään yhteistyötä liittyen alueen rajat ylittävien kriisien hallintaan ja selvittämiseen. Tärkeä kehittämiskohde on viranomaisten valtuudet puuttua ajoissa rahoituslaitosten toimintaan, kun ongelmat alkavat kasvaa. Vain ajoissa puuttumalla voidaan minimoida mahdollisten pelastustoimien kustannukset, jos pelastustoimiin lopulta on mentävä vakauden turvaamiseksi.
Lopuksi
Hyvät naiset ja herrat,
Rahoituslaitoksia ja -markkinoita tulee ohjastaa ja säännellä, mutta kahleita ei saa olla liikaa. Valjaiden pitäisi olla tarkoituksenmukaisia, jotta varmistetaan kilpailu ja tuottavuus.
Huolenaiheena on esitetty, että pääomavaatimuksia kiristetään liikaa, jolloin rahoituskustannukset kasvaisivat kohtuuttomasti tai rahoituslaitokset supistaisivat toimintaansa. Uskon kuitenkin, että pelko siitä, etteivät rahoituslaitokset vastaisuudessa pystyisi vastaamaan terveeseen luotonantokysyntään, on turha. Ja koko hankkeen tarkoituksenahan on estää sellaisten luottokuplien ja ylivelkaantumisen uusiutuminen, jollainen vielä 5 vuotta sitten oli käynnissä Yhdysvalloissa ja monissa, monissa muissakin maissa.
Paljon moititut kannustimet on mitoitettava oikein. Kannustinjärjestelmien sääntelyn ja hyvään hallintotapaan liittyvien suositusten pitää osaltaan varmistaa, että finanssiyrityksen johto, hallitus ja omistajat kantavat vastuun rahoituslaitoksen toiminnasta. Kuten alussa lainasin Wolfgang Schäublen sanoja, rahalaitokset ovat olemassa yhteiskuntaa varten, ei toisinpäin.
Talousopetukseen liittyen on tärkeää mainita myös se, että aina on syytä vahvistaa ja varmistaa myös oikeat liiketoiminnan arvot. Meidän tulee varmistaa korkea integriteetti ja eettisesti vahva toimintaympäristö rahoituslaitoksille ja -markkinoille. Tässä kauppakorkeakouluilla on erittäin tärkeä rooli. Täällä opetetaan vastuunottoa, kiinnitetään riittävästi huomiota hyvän etiikan ja arvojen rakentamiseen ja koulutetaan tulevaisuutta varten osaavia ja reiluja pankkiireita - ja myös valvojia.
Toivotan onnea ja menestystä 60-vuotiaalle Turun kauppakorkeakoululle – ja samalla myös Turun yliopistolle – tulevillekin vuosikymmenille.